Ei yhteisiä ystäviä

[vierailija]

Mahtaakohan kenelläkään olla samanlaista tilannetta:

Minulla ja miehelläni ei ole lainkaan yhteisiä ystäviä. Olen yrittänyt tutustua toisiin perheisiin jo muutaman vuoden ajan, olen kutsunut perheitä meille yms. Minä olen kyllä saanut 4-vuotiaan tyttöni kanssa ystäviä muista äideistä/lapsista, mutta perhekavereita emme toiveistani huolimatta ole saaneet. Tarkoitan siis sitä että meillä ei ikinä käy "kokonaisia" perheitä kylässä ja meitä ei "kokonaisena" perheenä kutsuta minnekään ikinä. (Minä ja tyttöni kyllä kyläilemme sitten kahdestaan joissakin kyläpaikoissa)

Tutustuimme mieheni kanssa alunperin netin kautta toisiimme. Eli meillä ei ollut lähtökohtaisesti lainkaan yhteistä tuttavapiiriä, eikä yhteisiä kavereta, ystävistä puhumattakaan.

Meitä ei siis ikinä kutsuta minnekään eikä meillä käy ketään sillä tavalla, että siis kutsujina olisimme koko perhe.

Vuoden aikana tulevat juhlapyhät ja vkonloput vietämme aina joko kolmisin tai sitten minä menen yksin jonnekin kylään tai tyttäreni kanssa jonnekin.

Tämä tilanne on masentanut minua jo kauan.

Minä itse olen sosiaalinen ihminen ja nautin ihmisten seurasta. Haluaisin edes joskus käydä jossain aikuisten illanvietoissa, bileissä tms.

Jos jollakulla pk-seudulla asuvalla on sama tilanne ja rohkeutta tutustua ihan uusiin ihmisiin, niin olisipa kiva tutustua.

 

[vierailija]

Kai te voitte sukuloida koko perheellä.
Ei meilläkään ole perhetuttuja kuin yksi perhe, mutta ei kai sitä aikuisena enää sillä tavalla kylästelläkään, että lähdettäisiin viettämään vappua yhdessä. Omalla perheellä me ainakin juhlimme juhlat.

 

[vierailija]

Pääasia että on kavereita, eihän niiden tartte olla koko perheen kanssa tekemisissä. Mua häiritsis jos pitäis olla "ystäväperheitä", varsinkin jos oletus on että naiset olis tekemisis keskenään ja miehet keskenään. Jos sekaisin juteltais ja nähtäis, se olis ok.
Toivotaan että ystäväperhe löytyy.

 

[Sama ongelma]

Meillä sama tilanne. Miehen mielestä kaverisuhteet menevät pilalle/ päättyvät jos kavereita näkee niin, että lapsi on mukana.

Ennen lasta kävimme pariskuntana kummankin kavereilla sillointällöin tai näimme muuten. Nyt monilla näillä tutuilla on suht samanikäisiä lapsia mutta miehen mielestä mikään ei ole kuvottavampaa kuin se, että kutsuisimme esim. uutena vuotena tällaisen perheen luoksemme (jota ennen näimme yhdessä ja heillä nyt saman ikäinen lapsi kuin meillä), kukaan täysijärkinen ei kuulemma halua pilata juhlapäivää nysväämällä lasten kanssa.

Niinpä mies on aina töissä (toivoo olevansa) tai menee lapsettomien kavereiden kanssa johonkin ja minä vietän juhlat kaksin lapsen kanssa. Muuten kyllä näen lapsen kanssa "omia kavereita. Mutta niitä jotka ovat ensin olleet miehen kavereita en ole nähnyt lapsen syntymän jälkeen.

Muistan kuinka kivaa oli lapsena kun tuttava perhe tuli lapsineen kylään tai me menimme heille. Erityisesti vappuna, uutena vuotena ymv. juhlina. Harmittaa kun oma lapsi jää näistä paitsi.