Eikö miestä kiinnosta mikään vakavampi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sveaaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hmm, se on hänelle varmaan sitten liian iso ja nopea juttu. Itse olen vaan melko spontaani ihminen ja mielelläni heittäydyn milloin mihinkin seikkailuihin ilman suurempia mietintöjä. Mies on lienee laskelmoivampi.

Rasittava riippuja en aio olla. Jos näyttää siltä, että miestä ei kiinnosta niin minä pistän saapasta toisen eteen. Siihen en ikinä enää rupea, että annan toisen osapuolen riepotella ihan miten sattuu, been there done that.
Ja todella, nyt on vähän mieli tasoittunut viime kirjoituksista. Aion keskittyä nyt omiin juttuihini, töihin ja kavereihin, ja annan miehen olla yhteydessä, mikäli hänestä siltä tuntuu.
 
En mulle tulisi tuossa tilanteessa edes mieleen, että mies olisi jotenkin liian vähän kiinnostunut. Vaikuttaa ainakin kiinnostuneelta, enkä itse ainakaan jaksa jatkuvasti nysvätä tyypin kanssa, vaikka olisinkin ihastunut.

Tuosta "vakavammasta" en osaa sanoa, itse en mieti juurikaan tulevaisuutta, jos olen ihastunut ja tapailen jotain miestä. Eihän siinä nyt osaa (tai edes tarvitse) sanoa, kuinka "vakavissaan" on ja mitä tahtoo tyypistä, aika sen näyttää.
On se hetki silloin ja sillä mennään. Väsyneenä ei tosiaan jaksa tavata ketään, vaikka olisi kuinka pihkassa.

Ihmisiä on erilaisia. Tiedän, että toi on se sosiaalinen oletus, mikä nykyään ainakin vähän aikuisempien ihmisten keskuudessa on vallalla. Itseä kuitenkin syö se, että vaikka aluksi sitä ihan aidosti suhtautuiskin tuollain vähän realistis-kyynisen ja varovaisen oloisesti, niin jossain vaiheessa se muuri murtuu ja sitä tulee just sellainen "hiihdän luoksesi vaikka pää kainalossa" -tunne itselleen. Vaikkei se oma käytös siitä hirveästi muutu, niin eiköhän se jossain näy silti ulospäinkin. V-mäistä kyllä miehiä lakkaa sen jälkeen kiinnostamasta.

Ainahan sitä sanotaan, että pelailu on out ja pitää olla vaan oma itsensä, mutta kyllä sitä tätä vauhtia alkaa miettiä, että pitäisi varmaan pelailla sittenkin, kun tämä menee aina näin.
 
Tavanneet reilu kk sitten ja olette jo yöpyneet toistenne luona :O ?
No siinäpä se vika tulikin....

Miehet eivät yleensä vakavissaan halua olla helppojen naisten kanssa. Panevat kyllä,mutta avioon viedään erilainen nainen ;)
 
Ette oo tosissanne?
Mitä te oikein vaaditte kumppaniltanne?

Jos oikeasti on todella, todella väsynyt. Niin se automaattisesti tarkoittaa, että "pitää varalla" ja "tapailee muitakin"?
Ja minä luulin, että MINÄ ylianalysoin asioita...

Huhhuh. Joskos hän vain oli ihan kuolemanväsynyt. Niinkin yksinkertaisesti.
 
[QUOTE="mei";28989331]Tavanneet reilu kk sitten ja olette jo yöpyneet toistenne luona :O ?
No siinäpä se vika tulikin....

Miehet eivät yleensä vakavissaan halua olla helppojen naisten kanssa. Panevat kyllä,mutta avioon viedään erilainen nainen ;)[/QUOTE]

No höpöhöpö :D Melko pihtari saa olla, jos tapaillaan reilu kk eikä ole seksiä. Itse tulkitsisin sen niin, että ei sitten varmaan ole tarpeeksi jännitettä välillä, jos ei kuukaudessa ole ajautunut seksiin.

Ja hei minäkin olen aviossa :D
 
Huh. Päivän radiohiljaisuuden jälkeen hän laittoi tänään viestiä ja pyysi luokseen syömään :))))

Hei, anteeksi - mutta vaikutat todella epätoivoiselta miehen suhteen, ja lapselliselta.
Oletko tähän asti tottunut siihen, että saat kaiken mitä haluat, ja ihmiset juoksevat pillisi mukaan? Mikset anna suhteen vakavoitua omaan tahtiinsa, miksi yrität väkisin manipuloida sitä mitä tulee ,tai ei tule tapahtumaan? Liika yrittäminen ei koskaan ole merkki siitä, että suhde on molemminpuolisesti voimakas ja tärkeä.
 
[QUOTE="mei";28989331]Tavanneet reilu kk sitten ja olette jo yöpyneet toistenne luona :O ?
No siinäpä se vika tulikin....

Miehet eivät yleensä vakavissaan halua olla helppojen naisten kanssa. Panevat kyllä,mutta avioon viedään erilainen nainen ;)[/QUOTE]

Nääh, eiköhän miehiäkin ole erilaisia, eikä vain kyynisiä venttailijoita, jotka kelpuuttavat vain neitsyen pannessaan lutkia?
 
Luulen että ap ja tämä mies ovat tempperamentiltaan täysin erilaisia, toinen haluaa roikkua toisessa, ja toinen haluaa hengittää. Jos oma elämä on niin tylsää, että odottaa vain yhteydenottoa toiselta, niin sitten kannattaa vilkaista peiliin. Ei se mitään rakkautta ole, vaan roikkumista suhteessa joka ei ota onnistuakseen.
 
[QUOTE="vieras";28990710]Luulen että ap ja tämä mies ovat tempperamentiltaan täysin erilaisia, toinen haluaa roikkua toisessa, ja toinen haluaa hengittää. Jos oma elämä on niin tylsää, että odottaa vain yhteydenottoa toiselta, niin sitten kannattaa vilkaista peiliin. Ei se mitään rakkautta ole, vaan roikkumista suhteessa joka ei ota onnistuakseen.[/QUOTE]

Omasta mielestäni kyse ei ole roikkumisesta, jos haluaa tietää mitä toinen suhteelta haluaa. Tossa tilanteessa aikaa toki on kulunut vasta niin vähän, et voisi vielä ottaa rauhallisesti ja nauttia yhdessäolosta. Tosin ap:lla oli ollut kokemusta epämääräisistä tapailusuhteista, jotka ei johda mihinkään. Kun sellasia on kokenut useita, eikä millään tavalla anneta ymmärtää et toinen ois tärkeä ja kiinnostusta vakavampaan ei tunnu olevan useamman kuukauden tapailun jälkeen, niin kyllähän siinä varovaiseksi tulee ja alkaa helposti tuntua, et taasko tämä on vaan tämmöinen. Ja ihmiset tosiaan on erilaisia. Mun ei todellakaan tarvi kuukausikaupalla tapailla jotain tietääkseni haluanko vakavampaa vai en. Enkä enää edes jaksa sellaista "no katellaan tässä nyt puolisen vuotta. En tiedä, mut katellaan..." Omasta kokemuksesta myös tiedän, et voi löytää ihmisen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella heti alkumetreistä, oli se sit sitä et tahdotaan katella ja tapailla ilman suurempia sitoumuksia, tai et tiedetään melko pian, et ton kanssa halutaan olla vakavissaan ja se myös uskalletaan sanoa.

Ap.n tilanteessa kattoisin meininkiä vielä jonkun aikaa ja jossain vaiheessa, muutaman kuukauden tapailun jälkeen kysyisin ihan suoraan mitä mies suhteelta haluaa. Jos tulevaisuuden visiot ovat kovasti erilaisia niin sit on turha jatkaa. Samaten jos mies tällaista säikähtää, niin eipä se silloinkaan ole minkään kovin vakavan perään. Ja tää ei siis ole neuvo, vaan mitä itse tekisin.
 
Olen tavannut aivan ihanan miehen reilu kuukausi sitten. Olemme tapailleet n. 2-3 kertaa viikossa, käyneet treffeillä, ulkona, yöpyneet toistemme luona ja aina on ollut ihanaa, lämmintä ja läheistä. Mies on kuitenkin mysteeri.

Minä olen tavannut viime vuosina vain ns. vääriä miehiä (lue: kusipäitä), jotka ovat enemmän tai vähemmän kohdelleet huonosti. Tai joiden olen antanut kohdella minua huonosti. Viimeisin paljasti 2 kk tapailun jälkeen, että on koko ajan vain halunnut seksiä minusta. Sydän palasina taas keräilin itseni jotenkin kokoon ja uskaltauduin uudelleen "deittailun maailmaan" ja tässä taas ollaan.

Nyt olenkin koittanut edetä rauhassa tämän miehen kanssa, ja pitkästä aikaa olen oikeasti ihastunut, kiintynyt ja toivon, että tästä tulisi oikeasti jotakin vakavampaa. Emme ole kuitenkaan puhuneet mistään vakavasta tai sitoutumisesta vielä, eihän tässä tapailuakaan ole kauhean paljoa takana. Tapaamiset on tehty molempien aloitteesta, eli kumpikin on vuorollaan kysynyt, että huvittaisiko nähdä ja näin ollen oletan, että mies on myös kiinnostunut minusta (ja muustakin kuin seksistä).

Minä olen niin korviani myöten ihastunut, että olen aina raivannut tilaa aikatauluistani miehelle, enkä ikinä peruuttanut treffejä. Vaikka olisin 40 asteen kuumeessa, olisin luultavasti valmis näkemään ja vetäisin vaikka sata buranaa naamariin, jotta voisin nähdä hänet.
Mies on kuitenkin yhden kerran perunut yhden sovitun tapaamisemme työprojektin takia, kerran hän on vedonnut siihen että on kipeä ja tänään lähetin hänelle viestin (pitkän harkinnan jälkeen) ja kysyin huvittaisiko häntä keksiä illalla jotakin yhdessä. Odotin ja odotin, ja n. tunnin päästä viestin lähetyksestä hän soitti minulle. Sanoi että on juuri matkalla töistä kotiin ja on aika väsynyt, että ei ehkä jaksa tavata. Minulla valahti oikein kylmä pettymyksen tunne koko kehon läpi, että äh... JAKSA tavata on ehkä kamalin syy. Itse kun olen aina valmis näkemään, ja jotenkin ajattelen niin, että jos hän olisi aivan hulluna minuun, haluaisi hänkin nähdä ja tehdä jotain yhdessä, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä.
Hän sanoi sitten kuitenkin, että jos tahdon tulla hänen luokseen niin se sopii, että voidaan hakea ruokaa ja olla rennosti. Tuntui ehkä vähän kuitenkin kuin hän olisi sanonut sen vain lämpimikseen, mutta ehkä toivonut kuitenkin saavansa olla rauhassa. Sanoin, että soitan vähän myöhemmin niin katsotaan (koska olin vain niin pettynyt, että hän ei jaksa nähdä).

Viime viikolla hän aivan yllättäen kutsui minut siskonsa syntymäpäiville, jossa oli myös hänen vanhempansa. Eli hän esitteli minut jopa vanhemmilleen. Tilaisuus oli kylläkin tosi rento ja siellä oli muitakin vieraita, siskon ystäviä jne. joten en joutunut mihinkään kiusalliseen ruokapöytätenttiin. Itselleni se, että esitellään vanhemmille, merkitsee aika paljon ja sitä, että kyseessä on jotakin vakavampaa, mutta en tiedä onko hänellä sama ajatus, koska tilaisuus todella oli rento, eikä minun ja vanhempien tapaaminen ollut mitenkään keskiössä.

Nyt pohdin täällä pääni puhki, että sanoisinko vuorostani, että tein jo muita suunnitelmia tälle illalle vaikuttaakseni edes vähän siltä, että olen muka kiireinen tai kiinnostava. Apua, kuulostaa niin typerältä, enkä todellakaan haluaisi pelailla mitään suhdepelejä. Tämä on niin naisen logiikkaa täällä pohtia ja ylianalysoida koko asiaa.
Huomaan vain itse, että aina kun hän on perunut, olen kahta kauheammin halunnut tavata hänet. Myös aiemmissa suhteenaluissa olen ollut useimmin se, joka on ollut se enemmän kiinnostunut osapuoli ja aina luvannut nähdä, ja luulen, että se on osalla tappanut mielenkiinnon. Ja ne, joista en ole ollut kiinnostunut, ovat juosseet perässä.

Avainpointti on kuitenkin se, että jos mies oikeasti haluaisi minut ikiomakseen, eikö hän silloin olisi valmis joka kerta näkemään vaivaa sen eteen, että näkee minut? Oli sitten kuinka väsynyt tai kiireinen?
Olenko maailman ainut nainen joka on todella valmis _aina_ tapaamaan ja karsimaan omista menoistaan?


Ei ole tervettä, jos olet aina valmis karsimaan muista menoista nähdäksesi toisen. Se tekee sinusta ainoastaan epätoivoisen jolla ei ole muuta elämää. Ei ihme, jos sinulla ei tärppää mikään vakavampi, tuo on luontaantyöntävää, valitettavasti.
 

Yhteistyössä