Eikö naiset osaa pitää puoliaan? Ahdistelu esim. työpaikalla

[vierailija]

Mua on ihmetyttänyt sellaiset tarinat, joissa naiset on vaikka vuosia kestäneet työpaikalla seksuaalisia vihjailua tai kosketteluja. Ymmärrän, että se on kamalaa ja ahdistaa, mutta miten vaikeata oikeasti on nolata se vastapuoli esim. korottamalla ääntään ja sanomalla vaikka, että ONKOHAN TUO NYT IHAN SALLITTUA TYÖPAIKALLA? Niin että työkaverit kuulee. Toi oli vaan esimerkki, sanoahan voi vaikka mitä ja kieltää, ja huutaa. Uhata asian viemisellä eteenpäin jne.

Onko naiset vaan liian kilttejä, vai pelätäänkö oman työpaikan puolesta. Ei pitäisi, ei ainakaan silloin kun ahdistelija on muu kuin pomo. Seksuaalinen ahdistelu on ainakin toistaiseksi otettu vakavasti (mutta toivottavasti siitä ei tule normi mamujen myötä, no se ei kuulu tähän).

Mulle olis suorastaan nautinto päästä nöyryyttämään jotain hikistä nilkkiä. Nolata se niin, ettei uskalla enää päin katsoa.

 

[-tibis]

Mä luulen, että suuri osa on hiljaa juuri työpaikan menettämisen pelossa.

Ehkä ahdistelijat osaavat valita kohteekseen juuri ne, joiden olettavat pysyvän asiasta hiljaa.

 

[Nuri]

Itse kantelin asiasta pomoille (ensin alemmille ja sitten ylemmille), mutta vastaukseksi sain lähinnä naureskelua ja että "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja "pojat nyt on vaan vähän ihastuneita" ym typerehtimistä.
Vasta kun valehtelin tehneeni asiasta rikosilmoituksen, taputtelu ja puristelu loppui

 

[Lispetti]

Siinä on itsensä nolaus kyseessä.

Me suomalaisethan nolostumme ihan kaikesta.

Riittää että meiltä putoaa kolikot lattialle kaupan kassalla, tai sanomalehti bussissa. Näitä esimerkkejä vois laittaa miljoonia.

Jopa sellainen tapaus, että elokuvateatterissa vieras mies ahdistelee vieressä istuvaa tytärtä, ei aiheuta mitään sen kummempia toimenpiteitä äidiltä, koska muuten muut ihmiset voivat muuten huomata tai kuulla, ja sitten taas nolottaa.

Yritetään vaan olla mahdollisimman näkymättömiä.


-----

Nyt lisään tähän viimeksi kokemani bussireissun. Oltiin menossa tytön kenraaleihin.

Bussiin tuli sisälle jonkin sairauden omaava keski-ikäinen naishenkilö joka kaatui lattialle. En sitä huomannut heti. Tyttö kertoi ja katselin ihmeissäni kuinka KUKAAN ei tehnyt mitään!!!
Juoksin sitten sieltä takaa nostamaan tätä naista, ohjasin hänet istumaan ja keräilin hänen kamansa. Vaihdoin muutaman sanan ja menin paikalleni istumaan. Kaikki katselivat kännykkäänsä ja lehteä.
Kun tämä samainen täti oli jäämässä pois niin kiiruhdin taluttamaan häntä ulos ja kysyin, että pärjääkö hän.

Mun mielestä tämä on kaiken ydin. Mitä tahansa tapahtuu niin kukaan ei KEHTAA tehdä mitään!
Ei ole kyse viitsimisestä tai muusta. Kyse on ihan puhtaasti kehtaamisesta. Pelätään, että jotenkin nolataan itsemme jos hyökkäämme siinä muiden nähden auttamaan esim. kaatunutta.

Älkääkä vaan ehdottako, että olis ollut bussikuskin tehtävä....ihmisiä tässä ollaan kaikki, minne on kadonnut empatia ja halu auttaa toista ihmistä?

 

[vierailija]

Siinä on itsensä nolaus kyseessä.

Me suomalaisethan nolostumme ihan kaikesta.

Riittää että meiltä putoaa kolikot lattialle kaupan kassalla, tai sanomalehti bussissa. Näitä esimerkkejä vois laittaa miljoonia.

Jopa sellainen tapaus, että elokuvateatterissa vieras mies ahdistelee vieressä istuvaa tytärtä, ei aiheuta mitään sen kummempia toimenpiteitä äidiltä, koska muuten muut ihmiset voivat muuten huomata tai kuulla, ja sitten taas nolottaa.

Yritetään vaan olla mahdollisimman näkymättömiä.

Olen ehkä sitten siinä mielessä poikkeava, että mua toi ei nolottaisi yhtään. Mun itsemääräämisoikeutta ei tule kukaan hinkkaaja rikkomaan, vaan se saisi kuulla itsestään sellaset madonluvut, että kaikki kuulee taatusti.

Ap.

 

[ghfd]

Lis petti älä aina kärjistä asioita noin vitusti

 

[-tibis]

Lispetin kirjoituksessa on kyllä pointti! Siis kun esimerkiksi mua ei oo koskaan ahdisteltu. Mua ei nolottaisi tuoda sitä julki kovaan ääneen. Ei kukaan siis uskalla.

Kohteeksi valikoituvat helposti ne hieman hiljaisemmat, arat, ehkä juuri ne joita asia nolottaa.

Tästäpä sit aasinsilta -ovatkohan ahdistelijat myös sadistisia?

 

[vierailija]

No nuorempana kun minua on ahdisteltu ja olen ollut vaan hiljaa, niin kyse ei niinkään ole ollut nolostumisesta vaan pelosta. Työpaikalla ei ole ahdisteltu, mutta esim. bussissa kyllä ja olen pelännyt että mies suuttuu enemmän, käy kimppuun, lähtee seuraamaan kotiin tms. Siksi olen jähmettynyt. Työpaikalla syynä voi olla työpaikan menetyksen pelko. Ehkä sekin voi pelottaa että kukaan ei usko, jos sinulla ei ole näyttää todisteita koska häirintä tapahtuu kun olet pomon kanssa esim. kaksin jossain toimistohuoneessa. Milläs vitulla todistat?

Nyt kun ikää on tullut vähän lisää, on rohkeuttakin tietty tullut. Ehkä välillä vähän liikaakin, kun esim. yksi päivä haukuin naapurin eläkeläisrouvan pystyyn keskellä pihaa, kun se kehtasi marmattaa jostain ihan vähäpätöisestä asiasta. Silloin tuntui tosi hyvältä päästää kaikki ulos, jälkeenpäin miettii että ehkä olisin voinut ihan vähän himmata sitä avautumista. Nykyään mua ei MIEHET ahdistelekkaan, kuka ahdistelis tälläistä äiti-ihmistä joka tänäkin aamuna veti vaan pipon päähän kun ei kerennyt tukkaa kammata :,D

 

[vierailija]

Kun olin vähän päälle parikymppinen, olin työpaikassa, jossa nelikymppinen miespuolinen esimies hiipi aina meidän nuorten tyttöjen selän taakse salaa ja rupesi kutittamaan keskikropasta. Yök. Jos tuosta erehtyi valittamaan, ei määräaikaista työsopimusta enää uusittu. Ne jotka eivät valittaneet, saivat jäädä taloon.

 

[Lispetti]

Lis petti älä aina kärjistä asioita noin vitusti

Noku tuli mieleen toi tapahtuma. Vieläkin pöyristyttää.

Suomalaiset miettivät liikaa sitä mitä muut ajattelevat!

 

[feger]

Itse kantelin asiasta pomoille (ensin alemmille ja sitten ylemmille), mutta vastaukseksi sain lähinnä naureskelua ja että "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja "pojat nyt on vaan vähän ihastuneita" ym typerehtimistä.
Vasta kun valehtelin tehneeni asiasta rikosilmoituksen, taputtelu ja puristelu loppui

Mullekin kävi niin, että asiaa vaan hyssyteltiin ja sanottiin, että "pojat ovat poikia". En ollut kauaa siinä puljussa enää, mutta kyllä nautin, kun kun kuulin, että se paskiainen joutui jäämään sairaseläkkeelle

 

[vierailija]

Mullekin kävi niin, että asiaa vaan hyssyteltiin ja sanottiin, että "pojat ovat poikia". En ollut kauaa siinä puljussa enää, mutta kyllä nautin, kun kun kuulin, että se paskiainen joutui jäämään sairaseläkkeelle

Ei tuossakaan tilanteessa saa antaa kävellä itsensä yli. Kova kovaa vastaan, sanoo että jos ei täällä homma etene niin poliisin kautta sitten. Siinä vaiheessa lafkassa alkaa luultavasti vipinä, koska työpaikalle on pahinta mainosta se, että on yrittänyt piilotella tällaista. Pitäkää nyt hyvät ihmiset puolenne!

 

[.....]

Tuo nolous on varmaan monesti ainakin osasyy. Ei haluta herättää kiusallista huomiota.
Kaikkiaan ahdistelu nimenomaan työpaikalla on tosi hankala ilmiö. Väkisinkin miettii, leimaannunko vaikeaksi ämmäksi ja mitä muut ajattelevat, jos ilmoittaa ahdistelusta.
Itse olen kerran työelämässä joutunut varsinaisen ahdistelun kohteeksi ja se oli kyllä todella ällöttävää. Kyse ei ollut sellaisesta "suoraan perseeseen kiinni" - tyyppisestä, mistä ehkä on helpompi ilmoittaa, kun on niin selvää ja törkeää. Omassa tapauksessani ahdistelu oli hienovaraisempaa, sellaista liian lähelle tulemista, vihjailevien juttujen kertomista, niskojen hierontaa ohimennessä ja reiden hipaisua yms. Tuollaisesta on tosi vaikea tehdä ilmoitusta, kun ei oikein ole sitä konkreettista, mistä kertoa. Ja tällöin tulee tunne, että tekee itse kärpäsestä härkäsen.

 

[Occamin partaveitsi]

Kaksi näkökulmaa: pelko ja toivottomuus.

Pelolla johdetaan ihmisiä. Pelätään tuoda epäkohtia esille, koska epäkohtien esileltuoja voi saada kenkää. Ei uskalleta puhua sitä mitä ajatellaan, vaan puhutaan siitä mitä on sallittua puhua.

Toivottomuus on taas sitä, että tiedetään, ettei asiat kuitenkaan muutu, vaikka kuin räyhäisi. Tämä on monesti totta. Johtamisen kannalta helpoin ratkaisu on ongelmatilanteissa perustaa työryhmä, joka miettii asiaan ratkaisua. Ratkaisua ei kuitenkaan toteuteta. Tällä tavoin saadaan ihmiset pois tilanteesta. Viisaissa organisaatioissa esimerkiksi työtyytyväisyyskyselyihin vastataan joka kohtaan "erinomainen" siksi, ettei vain tulisi uutta typerää tiimiä tai työryhmää, johon palaa helvetisti aikaa ja joka ei saa kuitenkaan mitään aikaan. Korkein johto palkitsee tietysti itseään olalle taputellen, kun työtyytyväisyysmittarit näyttävät huippulukemia (vaikka todellisuus onkin perseestä).

Kokonaistilannetta kuvaa tämä:

 

[Occamin partaveitsi]

Tuo nolous on varmaan monesti ainakin osasyy. Ei haluta herättää kiusallista huomiota.
Kaikkiaan ahdistelu nimenomaan työpaikalla on tosi hankala ilmiö. Väkisinkin miettii, leimaannunko vaikeaksi ämmäksi ja mitä muut ajattelevat, jos ilmoittaa ahdistelusta.
Itse olen kerran työelämässä joutunut varsinaisen ahdistelun kohteeksi ja se oli kyllä todella ällöttävää. Kyse ei ollut sellaisesta "suoraan perseeseen kiinni" - tyyppisestä, mistä ehkä on helpompi ilmoittaa, kun on niin selvää ja törkeää. Omassa tapauksessani ahdistelu oli hienovaraisempaa, sellaista liian lähelle tulemista, vihjailevien juttujen kertomista, niskojen hierontaa ohimennessä ja reiden hipaisua yms. Tuollaisesta on tosi vaikea tehdä ilmoitusta, kun ei oikein ole sitä konkreettista, mistä kertoa. Ja tällöin tulee tunne, että tekee itse kärpäsestä härkäsen.

Aikoinaan oli oikein koulutuksia, millä identifioitiin ns. lukko- ja avainihmiset. Lukkoihmisiksi luokiteltiin ne, jotka ilkesivät kyseenalaistaa asioita. Uskon sen, että naisen osalta lukkoihmiseksi pääseminen on tosi helppoa, jos ilkeää valittaa esimiehestään.

 

[Asiankannattaja]

Aikanaan toimistoni esimiehenä oli apulaisjohtajan titteliä kantava nainen. Se on satavarmaa, että häntä ei ahdisteltu tai kiusattu. Seurauksena olis ollu välittömät lähtöpassit firmasta. Veikkaan, että harvassa ovat ne tapaukset joissa alaiset ahdistelevat esimiestään(naistaan).

Ahdistelun kohteeksi joutuu semmoinen joka on todellisessa tai kuvitellussa hierarkiassa alempana. Jos kaksi ei tule keskenään toimeen, niin pahimmassa tapauksessa toisen on lähdettävä. Ja firman parasta myyntitykkiä ei pistetä pellolle vaikka olis minkälainen mulkvisti.

Noista ”nolostumisista” taas tuli mieleen kun tossa taannoin tuli telkkarista joku poliisisarja, mis mies soitti poliisit paikalle kun naisystävänsä alkoi riehumaan. Menomatkalla poliisit vähän naureskelivat tyyliin ”heh- heh- tohvelisankari ei pärjää naiselle”. Paikan päällä sit oli raivohullu nainen joka heitteli poliisejakin kaikilla käteen sattuvilla esineillä ja he joutuivat laittamaan naisen rautoihin ja viemään putkaan rauhoittumaan.
Kait mies olis naiselle pärjännyt ja tarpeeksi lujaa lyömällä olisi tämän hiljentänyt, mut sit hän olisi joutunut soittamaan ambulanssin. Poliisit olis sit tulleet ambulanssimiesten soittamana.

Jolloin se itsensä ”nolaaminen” oli mieheltä erittäin fiksusti tehty.

 

[vierailijatartar]

Olen ihmetellyt ihan samaa. Mua yks herra puristi pyllystä niin tyynen rauhallisesti ilmoitin hänelle jos tuo toistuu niin revin siltä käden irti. Kyllä ne urpot jättää rauhaan jos kohde ei ole heikko nolostuva pikkutyttö.

 

[Ciervo]

Ei muakaan ole ahdisteltu tai ahdistella, sillä olen aika itsevarman ja vahvan oloinen ihminen.

Lapsena ja murrosikäisenä minuakin tosin välillä ahdisteltiin, eli mitä "heikommassa" asemassa oleva nainen/tyttö on, sitä suurempi vaara joutua ahdistelun uhriksi.
Ja tuo on mielestäni erittäin, erittäin, sanoinkuvaamattoman ÄLLÖTTÄVÄÄ.
Että ahdistelevat miehet ovat niin sadistisia, julmia ihmissaastoja, että valitsevat uhrikseen lähinnä mahdollisimman "heikot" ja puolustuskyvyttömät eli lapset, murrosikäiset ja aikuisista ne ujoimmat, kilteimmät ja vaatimattomimmat naiset.

Hyi olkoon. Ahdistelijat, raiskaajat ym. ovat todella häpeäksi sukupuolelleen ja koko ihmiskunnalle.

 

[.....]

Aikoinaan oli oikein koulutuksia, millä identifioitiin ns. lukko- ja avainihmiset. Lukkoihmisiksi luokiteltiin ne, jotka ilkesivät kyseenalaistaa asioita. Uskon sen, että naisen osalta lukkoihmiseksi pääseminen on tosi helppoa, jos ilkeää valittaa esimiehestään.

Itse en nyt oikein osaa yhdistää tätä kyseenalaistamista ahdisteluihin työpaikalla. On ihan eri asia ammatillisissa asioissa kyseenalaistaa esimiehen päätelmät kuin valittaa ahdistelusta. Jotenkin tuo ahdistelusta valittaminen vaikuttaa enemmän ihmisten arviointiin ihmisenä, ei työntekijänä. Siis jos tekee valituksen, saattavat työpaikan sosiaaliset suhteet vaikeutua laajemminkin, kuin taas se ammattillinen puoli on pysyvämpää.
Äh, vaikea selittää.

 

[vierailija]

Eivätkö miehet osaa hillitä käytöstään? Tulee sellainen vaikutelma, että monet miehet ovat jotenkin vähä-älyisiä ja tunteellisessa kehityksessä jälkeenjääneitä, kun eivät osaa yhtään kontrolloida käytöstään, huomioida muiden ihmisten tunteita ja ymmärtää, mikä on sopivaa käytöstä, vaikka varmasti heille on sitä opetettu, ainakin koulussa jos ei kotona.

 

[.....]

Eivätkö miehet osaa hillitä käytöstään? Tulee sellainen vaikutelma, että monet miehet ovat jotenkin vähä-älyisiä ja tunteellisessa kehityksessä jälkeenjääneitä, kun eivät osaa yhtään kontrolloida käytöstään, huomioida muiden ihmisten tunteita ja ymmärtää, mikä on sopivaa käytöstä, vaikka varmasti heille on sitä opetettu, ainakin koulussa jos ei kotona.

Ehkä jotkut miehet vain kuvittelevat olevansa niin vastutamattomia, että jokainen nainen on innoissaan saadessaan heiltä huomiota.
Osalla taas on pahempi asennevamma, ja kokevat naisten olevan olemassa ihan vain miesten iloksi taputeltavana ja puristeltavana.

 

[feger]

Ehkä jotkut miehet vain kuvittelevat olevansa niin vastutamattomia, että jokainen nainen on innoissaan saadessaan heiltä huomiota.
Osalla taas on pahempi asennevamma, ja kokevat naisten olevan olemassa ihan vain miesten iloksi taputeltavana ja puristeltavana.

KYLLÄ! Jotkut miehet kuvittelevat olevansa suunnilleen Jumalan lahja naisille. Joissakin tyypeissä se suorastaan naurattaa. Nimittäin sellaisella vaatimattomalla ulkonäöllä varustettu pienikokoinen mies on kyllä melkoinen pelle, kun sillä on liiat luulot itsestään Kai jotkut naiset lähtee siihenkin mukaan, kun jokuhan sitä käytöstä ruokkii.

 

[Asiankannattaja]

...vaatimattomalla ulkonäöllä varustettu pienikokoinen mies on kyllä melkoinen pelle, kun sillä on liiat luulot itsestään...

Kiitos.

Mut onko isokokoinen komea mies sitten jotenkin vähemmän pelle, jos on tollo tai liian suuret luulot itsestään?

 

[feger]

Kiitos.

Mut onko isokokoinen komea mies sitten jotenkin vähemmän pelle, jos on tollo tai liian suuret luulot itsestään?

No eipä oikeastaan.

 

[Asiankannattaja]

, kun jokuhan sitä käytöstä ruokkii.

Ainii. Unohdin.

Käytöstä ruokkii se, että ujolla pojalla ei käy flaksi. Ei taatusti.
Murhasta tuomitutkin saavat vankilaan läjäpäin kosintakirjeitä, mut ujon pojan postilaatikkoon kolahtaa vain nettiliittymän lasku.

Miehen kandee olla itseriittoinen ja röyhkeä. Jos korvat kestää 99 litsaria, niin mitä niillä on väliä jos sadas yritys palkitaan? Ujo poika heittää hanskat tiskiin jo kolmansien pakkien kohdalla.