Eikö täällä kukaan ole kateellinen?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ainoa rehellinenkö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ainoa rehellinenkö?

Vieras
Voitteko tosiaan käsi(ei-virtuaali) sydämellä sanoa että teitä ei YHTÄÄN kismittänyt kun mies tuli aamuyöllä kotiin kun olitte radskaana ja selosti koko seuraavan päivän kuinka haushkaa oli ollut ja kuinka mukavia tyttöjäkin seurueessa?

Tai imetysaikana kun mies tuli ja meni miten halusi ja te tönötitte kotona tissi vauvan suussa?
En siis kysy teiltä joilla "täydellinen mieheni ei ota alkoholia silloinkaan kun en ole raskaana" tai teiltä jotka lakkasitte kyntenne päivittäin lurex-sukkahousuissa äirtiyslomalla, vaan teiltä ihan tässä (ei virtuaalisessa) todellisuudessa elävät äidit.
 
No sori ei kismittänyt. Mä juoksin juoksuni ennen lasten tekoa. Enkä ole täydellinen äiti tai mitään muuta vastaavaa, mutta siinä vaiheessa se lapsi oli tärkein :)

Enkä tarkoita, että sinulle ei ollut tai ei ole...
 
En, ei tarvinnu olla kateellinen, koska mies ei käyny aikuisten OIKEESTI missään. Käy muutenkin tooosi harvoin. Ja kyllä se on yleensä ukkoporukassa jossain messuilla, jos johonkin lähtee :saint:
 
En elä missään virtuaalimaailmassa, mutta mieheni ei ole kolunnut baareja, eikä tyttöjä minun raskausaikaan tai edes imetysaikaan.
Ja ei, en ole roikkunut jalasta kiinni ja vaatinut tekemään näin.

Jotkut vaan kasvaa aikuisiksi, eivätkä kaipaa ryyppyseuraa.
 
ei tarvinnut olla kateellinen, koska yhdessä keskusteltiin asiat ja minulle oli ihan ok. jos mies meni joskus ulos. Ihan niin kuin on toisinpäinkin. Ei minun raskaus tai imetys haitannut, koska olin ihan täystyöllistetty enkä olisi silloin mihinkään jaksanut edes lähteä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
En elä missään virtuaalimaailmassa, mutta mieheni ei ole kolunnut baareja, eikä tyttöjä minun raskausaikaan tai edes imetysaikaan.
Ja ei, en ole roikkunut jalasta kiinni ja vaatinut tekemään näin.

Jotkut vaan kasvaa aikuisiksi, eivätkä kaipaa ryyppyseuraa.

Ei musta ole epäaikuismaista ryypätä n.7 kertaa vuodessa. Onko aikuisuuden mitta olla aina selvinpäin....?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
En elä missään virtuaalimaailmassa, mutta mieheni ei ole kolunnut baareja, eikä tyttöjä minun raskausaikaan tai edes imetysaikaan.
Ja ei, en ole roikkunut jalasta kiinni ja vaatinut tekemään näin.

Jotkut vaan kasvaa aikuisiksi, eivätkä kaipaa ryyppyseuraa.

Ei musta ole epäaikuismaista ryypätä n.7 kertaa vuodessa. Onko aikuisuuden mitta olla aina selvinpäin....?


No toisille se alkoholittomuus tarkoittaa aikuisuutta.
Eiköhän se ole käytöksestä yleisesti kiinni se aikuisuus.
 
No, mua ei haitannut jos kertoili hauskasta illasta, itsepä olen sille aina sanonut että mee vaan ja PIDÄ HAUSKAA. kivoista tytöistä ei oo selitellyt, tai no on, mutta ne kestä on selitellyt ei kyllä mun napaani kaivele.

imetysaikana mäkin olin ja menin, ei pelkästään mies =) Meillä kun ukolla oli tapana osallistua lapsen hoitoon siinä missä munkin (ja ei, mun menoni, niin kun ei ukonkaan, olleet baareja ja viinanhuuruisia kaveri iltoja kun murto osasta meidän menojamme)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ainoa rehellinenkö?:
En siis kysy teiltä joilla "täydellinen mieheni ei ota alkoholia silloinkaan kun en ole raskaana" tai teiltä jotka lakkasitte kyntenne päivittäin lurex-sukkahousuissa äirtiyslomalla, vaan teiltä ihan tässä (ei virtuaalisessa) todellisuudessa elävät äidit.

:o no, mun erittäin epätäydellinen ex ei ottanut alkoholia yhtä kaljaa enempää silloinkaan kun mä en ollut raskaana ja mä kyllä lakkasin kynsiä mutten lurexsukkiksissa...

Mutta se otti kupoliin ja pahasti että musta tuli kotona nyhjöttävä kotitalouskone ja mies meni miten tykkäsi eikä ollut koskaan kotona ja jos oli niin nukkumassa :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No... Anteeks kun sanon, mutta ei kai kukaan mies noin tekisi? Ja miksi imetys lukitsisi neljän seinän sisään?

Tekisi mitä? Viettäisi muutaman hauskan ja kostean illan kaveriporukassa jos vaimo raskaana??? Tunnen kyllä aika monta....

Eihän se imetys "lukinnut" kotiin mut aika rähjäinen oli olo... ja tylsää elämää ekat viikot: verta valui alapäästä monta viikkoa, pukamia, löysä kroppa sisältä ja ulkoa ja elämä työvuosien jälkeen yhtäkkiä VAIN vaunukävelyitä, vaipanvaihtoa ja vauvan pukemista. Kyllä mulle ainakin oli suuri "pudotus" vaikka vauva ihana olikin. Mut fyysiset vaivat & elämän huippuhetkinä kaupassa käynti ja sukulaisten kahvitukset niin ei todellakaan olleet ekat viikot yhtä juhlaa ja auvoista vauvaonnea.

Mä kaipasin TOSi paljon työkavereita & kaikkea ihanaa mitä työhöni liittyi puhumnattakaan entistä "eheää" vartaloani.

ENKÄ ollut edes masentunut.

Ja mies oli oma komea virkeä itsensä ja harrasti ja kävi töissä ja näki hirveästi "vieraita" ihmisiä.


En usko että olen niin outo kadehtiessani miestäni.
 
No kyllä veetutti suoraan sanoen, kun toinen sai ottaa oluen jos toisenkin, ja saunoa poikien kans, kun mä nökötin sisällä tv:n edes karkkipussin kanssa!! :kieh: Hemmetti kun olin kateellinen!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ainoa rehellinenkö?:
Voitteko tosiaan käsi(ei-virtuaali) sydämellä sanoa että teitä ei YHTÄÄN kismittänyt kun mies tuli aamuyöllä kotiin kun olitte radskaana ja selosti koko seuraavan päivän kuinka haushkaa oli ollut ja kuinka mukavia tyttöjäkin seurueessa?

Tai imetysaikana kun mies tuli ja meni miten halusi ja te tönötitte kotona tissi vauvan suussa?
En siis kysy teiltä joilla "täydellinen mieheni ei ota alkoholia silloinkaan kun en ole raskaana" tai teiltä jotka lakkasitte kyntenne päivittäin lurex-sukkahousuissa äirtiyslomalla, vaan teiltä ihan tässä (ei virtuaalisessa) todellisuudessa elävät äidit.
No joo just niinku mun elämästä..paitsi että mies ei ryyppää,mut menee omia menojaan ja aina me pojan kanssa jäädään kotiin nyhjöttämään...ja se todellakin vituttaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No... Anteeks kun sanon, mutta ei kai kukaan mies noin tekisi? Ja miksi imetys lukitsisi neljän seinän sisään?

Tekisi mitä? Viettäisi muutaman hauskan ja kostean illan kaveriporukassa jos vaimo raskaana??? Tunnen kyllä aika monta....

Eihän se imetys "lukinnut" kotiin mut aika rähjäinen oli olo... ja tylsää elämää ekat viikot: verta valui alapäästä monta viikkoa, pukamia, löysä kroppa sisältä ja ulkoa ja elämä työvuosien jälkeen yhtäkkiä VAIN vaunukävelyitä, vaipanvaihtoa ja vauvan pukemista. Kyllä mulle ainakin oli suuri "pudotus" vaikka vauva ihana olikin. Mut fyysiset vaivat & elämän huippuhetkinä kaupassa käynti ja sukulaisten kahvitukset niin ei todellakaan olleet ekat viikot yhtä juhlaa ja auvoista vauvaonnea.

Mä kaipaan vieläkin töihin vaikka poika nyt 5kk...ahdistaa kotona nyhjöttäminen tylsää elämää..

Mä kaipasin TOSi paljon työkavereita & kaikkea ihanaa mitä työhöni liittyi puhumnattakaan entistä "eheää" vartaloani.

ENKÄ ollut edes masentunut.

Ja mies oli oma komea virkeä itsensä ja harrasti ja kävi töissä ja näki hirveästi "vieraita" ihmisiä.


En usko että olen niin outo kadehtiessani miestäni.

 
En ollut kateellinen. Esikoisen isä ramppasi niin paljon baarissa ja oksensi siitä aina 24h joten eipä ollut minkäänmoisia kade-fiiliksiä meilläpäin :laugh:
Kuopuksen isää en saanut lähtemään baariin kirveelläkään (no okei, en kyllä kirvestä kokeillut! ) joten ei moisi ongelmia ollut silloinkaan.
 
kateus on tuttu tunne itselleni ihan tosissaan mutta kuvailemasi tilanteet eivät ole minulle tuttuja.
Mieheni ei ole tarkoittamasi "täydelllinen" vaikkei oikein koskaan otakaan alkoholia.
Eikä mies kulje ovesta milloin ja miten sattuu omiin menoihinsa.
 

Yhteistyössä