Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä normaali ihminen puuhastelee tuossa tilanteessa kaikkien lasten kanssa. Ihmisistä on tullut itsekkäitä, julmia, ja kovia. Mieti itsesi pakosta katsomassakun toinen puuhailee isänsä kanssa. Sinulla ei mitään vaihtoehtoa kuin joudut olla siellä.
No jos se isä lähtee viemään lastaan vaikkapa balettitunnille tai jonnekin, niin pitääkö hänen ottaa ne hotolapsetkin mukaan? Ei kai?
Ei tietenkään. Mutta että tulee touhuamaan vain omansa kanssa ja toiset katsovat vieressä. Heillä ei ole mahdollisuutta poistua tuolta paikasta. Hyi hel.,vetti sinua. oletko äiti? ilmeisesti vain omillesi.
No sen minä voin ainakin rehellisesti sanoa, että olen taatusti äiti vain ja ainoastaan omilleni.
Kyllä minusta isällä on oikeus hellitellä omaa lastaan enemmän kuin vieraana olevia. Jos olen perheeni kanssa kylässä tuttavaperheen luona, en kyllä odota, että perheen vanhemmat kohtelevat minun lapsiani täsmälleen samoin kuin omiaan.
Isähän ei tässä esimerkkitapauksessa ole hoitosuhteessa lapsiin.
Mielestäni myöskään lapsen oikeutta liikkua omassa kodissaan ei voi mennä rajoittamaan. Jos Annin äiti on pph, se on Annin äidin päätös ja työ. Anni itse ei ole hoitosuhteessa äitiinsä, vaan oleskelee kotona siinä missä perheen koululaisetkin, tai vaikka työtön puoliso.
Ajatellaanpa, että Annin isä on työtön. Jos Anni tai Annin iskä haluaa toisten kanssa leikkiä ja puuhailla, saa hän niin tehdä. Jos Anni ja Annin iskä haluavat lähteä yhdessä avoimeen päiväkotiin, niin he saavat lähteä. Jos Annin iskä haluaa ottaa päivänokoset, hän voi niin tehdä. Mutta Anni ei?
Kyllä lapset ymmärtävät sen, että Annin äiti ei ole heidän äitinsä, vaan heidän hoitajansa. Ja että Annin koti ei ole heidän kotinsa vaan heidän hoitopaikkansa.
Lapsi voi kokea monia asioita epäreiluiksi, vaikka niihin olisi ihan perustellut syyt. Vanhemman tehtävä on selittää lapselle, miksi asiat tehdään siten kuin ne tehdään. Jos vanhempi ei tähän pysty, jää lapselle varmasti paha mieli. Siitä niitä ikäviä muistoja syntyy.
Perhepäivähoito on kodinomaista hoitoa. Se ei tarkoita, että hoitopaikka on kenenkään hoitolapsen koti tai että siellä saa hoitolapsi olla kuin kotonaan.
Minusta hoitaja voi olla avarasydäminen ja hyvä hoitaja siitäkin huolimatta, että luonnollisesti rakastaa omaansa enemmän kuin hoitolapsiaan. Itse asiassa kokisin aika pelottavaksi hoitajan, joka väittäisi rakastavansa minun lastani "kuin omaansa". Se on minun lapseni, ei hänen.
Halusin vain varmistaa, että kyse tosiaan on vain ja ainoastaan siitä, viekä se hoitajan oma lapsi hoitopaikan vai ei eikä siitä, että niille hoitolapsille tulisi paha mieli, kun hoitajan oma lapsi saa mennä omaan huoneeseensa. Siis jos vaikkapa hoitajan täysi-ikäinen, juuri ylioppilaaksi päässyt tytär pitää välivuotta eikä ole töissä vaan on pikkusiskonsa kanssa kotona, tämä hoitajan oma lapsi saa hoitolasten äitien mielestä olla omassa huoneessaan, olla keittiössä, siellä alakerrassa muiden kanssa jne, koska hän ei kuulu ryhmään, koska ei ole äitinsä hoitolapsi. Lapsi kuitenkin olisi suurimman osan päivästä niiden muuiden lasten kanssa, mutta ei äitinsä hoidossa. 
