Eilen kun en jaksanut hakea keittiöstä lapsen iltapalaa, syynä se

["vilperin äiti"]

,että olin sen kerran hänelle jo viemässä hänen huoneeseensa, niin toinen vain tokaisee "häivy siitä".

Noh sitten hän tuleekin olkkariin raakkumaan ja huutamaan, että "olet palvelijani. hae se iltapala keittiöstä ja sassiin. muuten odottaa kuolema". Istuin vain aloillani enkä hakenut iltapalaa. Lapsi puhisten ja puhkuen haki iltapalansa + sanoi uhkauksensa "Kerta et hakenut iltapalaani. Huomenna sinua odottaa kuolema. Tapan sinut puukolla. Ihanaa kun äiti on huomenna kuollut. Sinulla on huomenna viimeinen elinpäivä. Huomenna äiti lepää kuolleena XXX:n (kuntamme nimi) hautausmaalla."

Olin vain kuin en olisi mitään kuullutkaan, mutta ei silti nuo hänen uhkauksensa kovin hääveiltä tunnu. Ei yhtään hyvä juttu.

Kaiken lisäksi, kun tänään lapsella on jotain erikoisjuttua koulussa, hän ei tahtonut saada edes unen päästä kiinni. Vielä yli puolen yön jälkeen hän rakenteli legoillaan huoneessa. Kävin jo lopulta sanomassa, että nyt on nukuttava. Silloinkin vielä lapsi uhkaili, että "sinun on tultava minut tiettyyn aikaan hakemaan koulusta. ja sinun on siivottava huoneeni, muuten vietät koko illan ulkona."

Lapsella on ADHD ja Aspergerin syndrooma. Se nähtävästi tekee tätä käyttäytymistä.

Myös tähän pimeään aikaan liittyvää käytöstä olen myös huomannut. Hän on tavallista levottomampi ja kovaääninen kuin mikä. Eikä auta vaikka sanoo, että "puhu hiljemmalla äänellä". Hetken muistaa ja taas on volyymit kaakossa.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="vilperin äiti";30423167],että olin sen kerran hänelle jo viemässä hänen huoneeseensa, niin toinen vain tokaisee "häivy siitä".

Noh sitten hän tuleekin olkkariin raakkumaan ja huutamaan, että "olet palvelijani. hae se iltapala keittiöstä ja sassiin. muuten odottaa kuolema". Istuin vain aloillani enkä hakenut iltapalaa. Lapsi puhisten ja puhkuen haki iltapalansa + sanoi uhkauksensa "Kerta et hakenut iltapalaani. Huomenna sinua odottaa kuolema. Tapan sinut puukolla. Ihanaa kun äiti on huomenna kuollut. Sinulla on huomenna viimeinen elinpäivä. Huomenna äiti lepää kuolleena XXX:n (kuntamme nimi) hautausmaalla."

Olin vain kuin en olisi mitään kuullutkaan, mutta ei silti nuo hänen uhkauksensa kovin hääveiltä tunnu. Ei yhtään hyvä juttu.

Kaiken lisäksi, kun tänään lapsella on jotain erikoisjuttua koulussa, hän ei tahtonut saada edes unen päästä kiinni. Vielä yli puolen yön jälkeen hän rakenteli legoillaan huoneessa. Kävin jo lopulta sanomassa, että nyt on nukuttava. Silloinkin vielä lapsi uhkaili, että "sinun on tultava minut tiettyyn aikaan hakemaan koulusta. ja sinun on siivottava huoneeni, muuten vietät koko illan ulkona."

Lapsella on ADHD ja Aspergerin syndrooma. Se nähtävästi tekee tätä käyttäytymistä.

Myös tähän pimeään aikaan liittyvää käytöstä olen myös huomannut. Hän on tavallista levottomampi ja kovaääninen kuin mikä. Eikä auta vaikka sanoo, että "puhu hiljemmalla äänellä". Hetken muistaa ja taas on volyymit kaakossa.[/QUOTE]

Siis häh?
Ei todellakaan nuo diagnoosit pistä lasta käyttäytymään noin, kokemusta on, x2.
Miten reagoit kun lapsi puhuu noin? Jos et mitenkään, tai tottelet, se todennäköisimmin aiheuttaa tuota käytöstä.

 

[kökkis]

Onneksi tämä on provo, onneksi.

 

[alkuperäinen]

kökkis, tämmöinen lapsi ,meillä on

UsEIN passaan ja palveleln meiidän miesväkeä + lapsi sitten useasti tekee näin, että latelee kasan uhkauksia ja sitten vain jatkan passaamista, kun en jaksa kuunnella hänen vänkyröintiään. Toisinaan sitten tulee itselle näitä hetkiä etten jaksaisi enää viedä ja hakea hänen haluamiaan juttuja

 

["Mymy"]

Siis häh?
Ei todellakaan nuo diagnoosit pistä lasta käyttäytymään noin, kokemusta on, x2.
Miten reagoit kun lapsi puhuu noin? Jos et mitenkään, tai tottelet, se todennäköisimmin aiheuttaa tuota käytöstä.

Riippuu ihan siitä, miten vahva oireilu on. Tietty omalla käytöksellä vaikuttaa lapsen käytökseen, mutta ei todellakaan aina voi vaan kasvattaa lapsesta normaalia.

Soittele hei perheneuvolaan ja kysy, miten tohon pitäs suhtautua, jos ite oot jo keinoton. Tai parempi olis kai joku asperger-lasten vanhempien liitto tai jotain, kai joku sellanenkin on olemassa

 

[Kökkis]

kökkis, tämmöinen lapsi ,meillä on

UsEIN passaan ja palveleln meiidän miesväkeä + lapsi sitten useasti tekee näin, että latelee kasan uhkauksia ja sitten vain jatkan passaamista, kun en jaksa kuunnella hänen vänkyröintiään. Toisinaan sitten tulee itselle näitä hetkiä etten jaksaisi enää viedä ja hakea hänen haluamiaan juttuja

Jos on nin se ei johdu AS tai ADHD, ne voivat toki myötävaikuttaa, mutteivät ole syy. Millaista apua saatte ja mitä itse ajattelet tilanteesta?

 

["Mymy"]

kökkis, tämmöinen lapsi ,meillä on

UsEIN passaan ja palveleln meiidän miesväkeä + lapsi sitten useasti tekee näin, että latelee kasan uhkauksia ja sitten vain jatkan passaamista, kun en jaksa kuunnella hänen vänkyröintiään. Toisinaan sitten tulee itselle näitä hetkiä etten jaksaisi enää viedä ja hakea hänen haluamiaan juttuja

No sitten hyvän tähen lopetat sen passaamisen! Kyllä tavallinenkin lapsi osaa käyttää hyväkseen aikuisen passaamistaipumusta. Jos palvelijaksi erehdyt niin se sitten on sun hommas tästä ikuisuuteen. On hankalampaa opettaa asperger/ADHD -lapsi irti tuosta passattavana olosta kun siihen on jo oppinut, mutta kyllä se mahdollista on. Nyt itteäs niskasta kiinni ja lopetat sen palvelun. Jos et jaksa kuunnella länkytystä, niin pistä peltorit korville ja mee eri huoneeseen. Siitä se lapsikin oppii, että nyt tuo äiti ei edes kuuntele niin turha urputtaa.

 

[alkuperäinen]

Emme mitään, koska kuitenkin suurimmaksi osaksi koen, että arkemme rullaa ihan mukavasti. Meillä on tietyt rytmit ja rutiinit päivässä. Tuo lapsen suunsoitto menee siinä sivussa. Koska se vain kuuluu iltoihimme, että lapsi on levoton, kovaääninen ja saattaa puhua aivan kaikkea mahdollista.

 

[alkuperäinen]

"Jos palvelijaksi erehdyt niin se sitten on sun hommas tästä ikuisuuteen." Juu ei ole, olen sitä mieltä, että lapsi saa muuttaa omaan huusholliinsa tuossa välillä 18-20v - ainakin jonkin sortin tukiasuntoon ,missä asutaan itsekseen mutta hoitajat ovat kuitenkin aina paikaklaa jos tarvisee apua

 

[Kökkis]

Emme mitään, koska kuitenkin suurimmaksi osaksi koen, että arkemme rullaa ihan mukavasti. Meillä on tietyt rytmit ja rutiinit päivässä. Tuo lapsen suunsoitto menee siinä sivussa. Koska se vain kuuluu iltoihimme, että lapsi on levoton, kovaääninen ja saattaa puhua aivan kaikkea mahdollista.

Se että lapsella on joku dg ei poista vanhemmuuden tarvetta. Syy on helvetillisen huono/huonot kasvattajat ja seuraus on nähtävissä aloitusviestissäsi.

Sitten kun kirves on pystyssä jonkun päässä, niin ei se mitään, koska suurimmaksi osaksi arki rullaa ihan mukavasti?

Mutta ok, provo mikä provo.

 

[riiviöiden äiti]

Emme mitään, koska kuitenkin suurimmaksi osaksi koen, että arkemme rullaa ihan mukavasti. Meillä on tietyt rytmit ja rutiinit päivässä. Tuo lapsen suunsoitto menee siinä sivussa. Koska se vain kuuluu iltoihimme, että lapsi on levoton, kovaääninen ja saattaa puhua aivan kaikkea mahdollista.

Teet lapselle karhunpalveluksen, koska vaikka tuo suunsoitto käy teille, muut eivät tule sitä sietämään, ja hänen on tarkoitus elää tässä maailmassa meidän muidenkin kanssa aikuistuttuaan.
Ja ei, lapsesta ei saa normaalia, mutta kovalla työllä voi opettaa millaista käytöstä häneltä odotetaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

 

[riiviöiden äiti]

kökkis, tämmöinen lapsi ,meillä on

UsEIN passaan ja palveleln meiidän miesväkeä + lapsi sitten useasti tekee näin, että latelee kasan uhkauksia ja sitten vain jatkan passaamista, kun en jaksa kuunnella hänen vänkyröintiään. Toisinaan sitten tulee itselle näitä hetkiä etten jaksaisi enää viedä ja hakea hänen haluamiaan juttuja

Eli osoitat että hänen käytöksensä on ok, ts. Jätät kasvattamatta. Helpompaa sinulle, mutta ei lapselle, koska muut eivät tule tuota käytöstä hyväksymään. Eli joutuu kärsimään sinun laiskuudestasi

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="Mymy";30423214]Riippuu ihan siitä, miten vahva oireilu on. Tietty omalla käytöksellä vaikuttaa lapsen käytökseen, mutta ei todellakaan aina voi vaan kasvattaa lapsesta normaalia.

Soittele hei perheneuvolaan ja kysy, miten tohon pitäs suhtautua, jos ite oot jo keinoton. Tai parempi olis kai joku asperger-lasten vanhempien liitto tai jotain, kai joku sellanenkin on olemassa [/QUOTE]
Huono käytös on oireilua huonosta kasvatuksesta, meillä lähellä autismia oleva as, eli vahvin mahdollinen. Ja toinen lievempi kera adhd:n, eikä kumpikaan edes kiroile, tai kohtele muita huonosti.
Ei kyllä välttämättä osaa edelleenkään pukeutua säänmukaisesti tai ymmärtää kelloa ja ajankulua (15v), mutta niitä onkin vaikeampi opettaa kuin käytöstapoja.

 

[vieruus]

Meillä on keskosena syntynyt poika jolla oli aikoinaan kehityksessä viivettä ja oli todella vilkas tapaus. Silti en koskaan antanut käyttäytä huonosti tai puhua rumasti, puutuin siihen välittömästä ja monesti totesin että kuri on meillä tiukempi kuin monella muulla. Nyt on seiskalla koulussa ja opettajilta tulee viikottain kehuja että on kohtelias, auttavainen jne. Lapsen diagnoosi ei anna oikeutta käyttäytyä tuolla tavalla muita ihmisiä kohtaan vaan kunnon kuri pitää olla.

 

[Moraalinvartija]

Kyllä noilla diagnooseilla kasvatuksen täytyy olla todella tiukkaa ja johdonmukaista. Aikuisen tehtävänä on opettaa lapselle, kuinka tässä maailmassa täytyy toimia -erityisesti silloin, kun lapsella ei ole edellytyksiä päätellä sitä itse.

Kyllä meilläkin adhd-asperger hyppii silmille jos annetaan. Mutta minun mielestäni se ei ole mikään vaihtoehto. Kun kerta ihmisten kanssa eletään, niin silloin ollaan ihmisiksi ymmärrettiin sitä syytä taikka ei. Assille voi ja kannattaa perustella ihan järjellä miksi tiettyjä asioita ei pidä sanoa. Adhd tarvitsee napakan rajoittamisen ja ohjauksen. Siinä se resepti, jolla sitten loputtomalta tuntuvan puurtamisen jälkeen joskus ehkä huomaa, että on päästy muutama milli eteenpäin.

Siinä ap on kyllä oikeassa, että ei noihin juttuihin kannata sinänsä reagoida. Lapsi haluaa järkyttää, sitä palkintoa ei pidä antaa. Mutta ei pidä myöskään antaa koskaan periksi tuollaisten uhkailujen takia, tai siksi ettei jaksa tapella.

 

[vierass]

Onnea vaan lapsesi elämästä tulee varmaan helvettiä. Se, että sinä jaksat kuunnella tuota ei tarkoita että kukaan muu jaksaa.

 

[ohhoh]

Oli mikä diagnoosi tahansa, niin minä en tuollaista suostuisi kuuntelemaan, vaan opettaisin lapseni tavoille. Jos ei hyvällä, niin sitten vaikka pahalla.

Karhunpalvelukset teet lapsellesi, kun annat hänelle luvan käyttäytyä noin törkeästi.

 

[jepjuu]

Minkä ikäinen lapsi?

Jos on neuropsykiatrisia juttuja kuten lapsellasi on, kasvattaminen ei ole helppo tehtävä. Tunteiden säätely ja impulssien hallinta ovat lapselle vaikeita, samoin toisen asemaan asettuminen. Tämä osuus johtuu aivotoiminnan poikkeavuuksista, eikä ole huonoa kasvatusta.

Mutta. Uskon silti, että tekisit lapselle palveluksen pitämällä pintasi. Tai selkeyttämällä meininkiä. Siinä missä neurotyypillisen kouluikäisen kanssa voi hyvin mennä fiiliksen mukaan ja passata jos jaksaa, AS-lapsi voi mennä tunnereagoinnissaan yli, jos asiat eivät mene odotetusti. On ymmärrettävää, ettei äiti jaksa laittaa kaikkea eteen, ja toisaalta lapselle on aika järkytys parikymppisenä alkaa huolehtia tuetustikaan itsestään ja kodistaan, jos vanhempien kanssa asuessa ei ole tarvinnut iltapalaakaan hakea itse.

Suosittelen lämpimästi perheneuvolaa, tai yhteydenottoa esim ADHD-keskukseen tai neuropsykiatriseen valmentajaan. Lapsenkin oloa voisi helpottaa, jos yhdessä saisitte mietittyä päiväohjelmaa ja hänelle kuuluvia tehtäviä. AS-lapsetkaan eivät ole empatiakyvyttömiä tai omatunnottomia, ja lasta voi painaa myös syyllisyys juoksuttamisesta ja rumista puheista. Yhdessä ammattilaisen kanssa miettimällä voisit auttaa lasta saamaan kokemuksen itsestään tarpeellisena ja ikätasoisesti asioista huolehtimaan pystyvänä vaikeuksista huolimatta . Voimia ja jaksamista!

 

[viisikymppinen isoäiti]

Onneksi tämä on provo, onneksi.

Ja huono sellainen