M
"minä vaan"
Vieras
Olisiko paikalla ketään viisasta ihmistä, joka osaisi lohduttaa?
Eilen oli siis joku tutkimus lehdissä, jonka mukaan vanhempien epäluottamus toisiin syrjäyttää lapset.
Minua tämä asia nyt pelottaa.
Aiemmin olin tosi luottavainen ihminen. Luotin siihen, että kaikki ovat rehellisiä ja hyviä, meillä esim. usein kotona oli ovi auki, ei lukossa, vaikka kotona ei ole ketään. Luotin siihen, että suurin osa ihmisistä on ihan kivoja, päääasiassa keskittyneet omaan elämään mutta että kukaan ei toisille mitään pahaa halua kuitenkaan, ksoka eihän kukaan ehtisi, kun jokaisella on oma elämä, miten kukaan ehtisi juonia toiselle mitään pahaa. Mitä järkeä sellaisessa olisi. Eihän niin säälittävä voi olla kukaan.
Edelleen olen sillä tavalla luottavainen ihminen, että luotan siihen, että hädän tullen ihmiset auttavat. Siis ihan ventovieraat. Kuten iteskin auttaisin muita ihmisiä hädässä. Tarkoitan vaikka tilannetta, että ventovieras ihnminen olisi hädässä ja tulisi pahoinpidellyksi vaikka puolisonsa taholta, ja hän sattuisi pyytämään juuri minulta apua. Voinko autttaa. Niin auttaisin. Kaikin mahdollisin tavoin. Täysin pyyteettömästi.
Mutta olen menettänyt luottamuksen ihmisten hyvyyteen. Johtuen viime aikaisista tapahtumista, joissa minulle täysin merkityksettömät ihmiset ovat osoittaneet käsittämätöntä ilkeyttä, pahuutta ja uteliaisuutta. Koskaan ikinä en olisi voinut kuvitella että tuollaisia ihmisiä on olemassa, ja he ovat aivan menestyneitä ja erittäin hyvistä lähtökohdista. Heillä on heitä tukeva suku taustallaan, joten mitään syytä pahuuteen ei pitäisi olla.
Tuon lisäksi en myöskään luota lastemme isovanhempiin niin, että ajattelisin että he toivovat lapsillemme automaattisesti hyvää. Varsinkin anoppi on äitinsä "hylkäämä" (lainausmerkeissä, koska en tiedä hylkäsikö hän vai pakottiko suku hänet erileen lapsistaan) ja erittäin traumatisoitunut ja kokee lapset jonkinlaiseksi kilpailijaksi pojastaan. Ei esim. ole ksokaan soittanut lapsille. Jos lapsille ei kelpaa puurot ja perunat ja muu häänen tekemä halpa ruoka, pitää mieluummin nälässä jne. En koe, että voisin luottaa siihen, että hän haluaa meille automaattisesti hyvää, appiukko on talutusnuorassa. Anoppi on elänyt turvattoman ja köyhän lapsuuden ja rakastaa eniten maailmassa rahaa, joka tuo hänelle turvaa.
En ole huomannut aloituksia tästä uutisesta. Eikö sattunut silmään vai eikö teitä huoleta asia? VAi luotatteko ihmisiin ja instituutioihin?
Syrjäytänkö lapseni kun en voi luottaa enää ihmisten yleiseen hyvyyteen. On olemassa ihmisiä, joilla on vain aikaa ja halua tuhota toinen ihminen. Uskon siihen, että jos hädän hetkelläkysyn tarpeeksi monelta, hyvyttä löytyy. Yleiseen hyvyyteen en enää usko. Ja epäluottamusta koen siihen, että sukukaan haluaisi parastamme. ainakaan kaikki.
Eilen oli siis joku tutkimus lehdissä, jonka mukaan vanhempien epäluottamus toisiin syrjäyttää lapset.
Minua tämä asia nyt pelottaa.
Aiemmin olin tosi luottavainen ihminen. Luotin siihen, että kaikki ovat rehellisiä ja hyviä, meillä esim. usein kotona oli ovi auki, ei lukossa, vaikka kotona ei ole ketään. Luotin siihen, että suurin osa ihmisistä on ihan kivoja, päääasiassa keskittyneet omaan elämään mutta että kukaan ei toisille mitään pahaa halua kuitenkaan, ksoka eihän kukaan ehtisi, kun jokaisella on oma elämä, miten kukaan ehtisi juonia toiselle mitään pahaa. Mitä järkeä sellaisessa olisi. Eihän niin säälittävä voi olla kukaan.
Edelleen olen sillä tavalla luottavainen ihminen, että luotan siihen, että hädän tullen ihmiset auttavat. Siis ihan ventovieraat. Kuten iteskin auttaisin muita ihmisiä hädässä. Tarkoitan vaikka tilannetta, että ventovieras ihnminen olisi hädässä ja tulisi pahoinpidellyksi vaikka puolisonsa taholta, ja hän sattuisi pyytämään juuri minulta apua. Voinko autttaa. Niin auttaisin. Kaikin mahdollisin tavoin. Täysin pyyteettömästi.
Mutta olen menettänyt luottamuksen ihmisten hyvyyteen. Johtuen viime aikaisista tapahtumista, joissa minulle täysin merkityksettömät ihmiset ovat osoittaneet käsittämätöntä ilkeyttä, pahuutta ja uteliaisuutta. Koskaan ikinä en olisi voinut kuvitella että tuollaisia ihmisiä on olemassa, ja he ovat aivan menestyneitä ja erittäin hyvistä lähtökohdista. Heillä on heitä tukeva suku taustallaan, joten mitään syytä pahuuteen ei pitäisi olla.
Tuon lisäksi en myöskään luota lastemme isovanhempiin niin, että ajattelisin että he toivovat lapsillemme automaattisesti hyvää. Varsinkin anoppi on äitinsä "hylkäämä" (lainausmerkeissä, koska en tiedä hylkäsikö hän vai pakottiko suku hänet erileen lapsistaan) ja erittäin traumatisoitunut ja kokee lapset jonkinlaiseksi kilpailijaksi pojastaan. Ei esim. ole ksokaan soittanut lapsille. Jos lapsille ei kelpaa puurot ja perunat ja muu häänen tekemä halpa ruoka, pitää mieluummin nälässä jne. En koe, että voisin luottaa siihen, että hän haluaa meille automaattisesti hyvää, appiukko on talutusnuorassa. Anoppi on elänyt turvattoman ja köyhän lapsuuden ja rakastaa eniten maailmassa rahaa, joka tuo hänelle turvaa.
En ole huomannut aloituksia tästä uutisesta. Eikö sattunut silmään vai eikö teitä huoleta asia? VAi luotatteko ihmisiin ja instituutioihin?
Syrjäytänkö lapseni kun en voi luottaa enää ihmisten yleiseen hyvyyteen. On olemassa ihmisiä, joilla on vain aikaa ja halua tuhota toinen ihminen. Uskon siihen, että jos hädän hetkelläkysyn tarpeeksi monelta, hyvyttä löytyy. Yleiseen hyvyyteen en enää usko. Ja epäluottamusta koen siihen, että sukukaan haluaisi parastamme. ainakaan kaikki.
