Eipä sitä osaa mitään ennustaa

[huh]

ikinä en arvannut, että läheisyyden antaminen olisi raskasta. Aina halusin kasvattaa lapset rakkaudella ja antaa paljon läheisyyttä.

Ihan ok, kun oli vaan yksi. Mutta nyt kun on kaksi, monesti haluaisi sanoa, että "miksi aina roikut sylissä". Ja mieskin sanoo usein.
Minä luulin, että jos saavat paljon läheisyyttä ja syliä, se joskus loppuu itsestään ja haluavat mennä ja juosta. Mutta ei. Oikeasti, nuo ovat varmasti rippikoulusta tultuaankin ensimmäisenä sylissä kiehnäämässä.

 

[AulisKotityöläinen]

SEmmosta se välillä on, tuntuu tosiaan siltä että läheisyyttä on antanut ja saanut seuraavan vuoden tarpeiksi. Minä tarvitsen joka päivälle jonkun hetken, jolloin saan olla edes vartin ihan vaan itsekseni ilman että kukaan haluaa tai vaatii yhtään mitään.