Eka synnytys vaikea, entä seuraava(t)?

[rouva huu]

Kun täällä näitä synnytysjuttuja on nyt paljon avattu, niin laitetaas vielä yksi.

Mun eka (ja vielä ainoa) synnytykseni oli vaikea. Käynnistetty, rajut supistukset käytännössä tauotta, raskas ponnistusvaihe, kudokset otti vastaan enkä meinannut saada vauvaa ulos millään. Eikä ollut edes kovin iso, 3200g, py 35.

Mulle jäi siitä ehkä lieviä traumoja, ei mitään pelkoa, mutta kuitenkin sellainen tunne, että mun täytyy se synnytys vielä saada jonkun kanssa käydä läpi, ennen kuin uskallan toista alkaa yrittää.

Mutta mites teillä muilla?

 

[sen tarkemmin kertomatta]

Eka synnytys aivan kamala... Toisessa meinas henki sitten mennä. Että näin meillä, ei tule kolmatta enää.

 

[rouva huu]

Eka synnytys aivan kamala... Toisessa meinas henki sitten mennä. Että näin meillä, ei tule kolmatta enää.

Okei, kiitos tästä. Harmi, että on ollut noin huonot kokemukset.

Muita?

 

[bea]

meillä oli tytöllä napanuorakaulan ympärillä, isä kävi koko ajan tupakalla ja meinas mennä nukkumaan kun ponnistin, anestesialääkäri pilasi epiduraalin ja joudun kärsimään sen sivuoireista koko loppuikäni. toinen tulossa ja aion vaatia sektion.

 

[rouva huu]

meillä oli tytöllä napanuorakaulan ympärillä, isä kävi koko ajan tupakalla ja meinas mennä nukkumaan kun ponnistin, anestesialääkäri pilasi epiduraalin ja joudun kärsimään sen sivuoireista koko loppuikäni. toinen tulossa ja aion vaatia sektion.

Toivottavasti kuuntelevat ja suostuvat mukisematta. Onnea matkaan =)

Vieläkin toivoisin kokemuksia... Mulla oli tietysti ajatuksena se, että jollain oliskin ehkä se seuraava mennytkin helpommin, mutta huonojakin kokemuksia saa tietty laittaa.

 

[FANG-ANN-75]

EI HERKILLE:

Esikko oli 4430g, 53cm ja pää huimat 38,5cm . Pojalla pää hiukan vinossa. Alakautta synnytin lopulta imukupin avustuksella yhteensä melkein 19h josta ponnia 1h45min. Kokonaisuudessaan se oli teurastusta ja sananmukaisesti oli verta seinillä ym. Kokemus oli hirvein mahdollinen ja sanat ei riitä selittämään. Kipu toi mieleen elävältä syönnin ja kidutukset. Lisäksi mieslääkäri nauroi ja torui kun huusin.
Tulos: tehtiin iso episiotomia et sai imukupin mahtuun sisään(lapsi oli senverran sisällä et lääkäri joutu survoon kädellään kuppia sisempään |O . Repesin emättimestä ja kohdunkaulalta ja häntäluu sanoi POKS eli murtui :x . Makasin n.2-3pvää petissä, en voinut nousta tai taju oli lähössä. En voinut alussa edes käteen nojata kyljellään kun silmissä alko mustuun! Kaikki arvot ok, mut sanoivat et joskus synnytys voi olla niin rankka kokemus et käy noin vaikka arvot ok.
Jo osastolla sanoin et haluan silti toisen.

Toinen syntyi 4.5v sen jälkeen. Kuopus, tyttö oli 4115g, 53cm mutta pää sentään normaali. Käynnistettiin ja siksi oli nopea, tosi kipee ja raju synnytys kivuiltaan. MUTTA kykenin synnyttään ilman imukuppia ja synnytys oli nopea, vain reilu 4h! Josta ponni 14min . Ja kykenin jopa nouseen sängystä ja meneen ite suihkuun. Silti repes taas emätin ja kohdunkaula ja TAAS häntäluu sano naps. Nyt sentään pienempi ääni :kieh: ja pienempi murtuma. Kaikkineen toinen kokemus selkeesti parempi!!! :hug:

 

[tuskaa oli]

EI HERKILLE:

Esikko oli 4430g, 53cm ja pää huimat 38,5cm . Pojalla pää hiukan vinossa. Alakautta synnytin lopulta imukupin avustuksella yhteensä melkein 19h josta ponnia 1h45min. Kokonaisuudessaan se oli teurastusta ja sananmukaisesti oli verta seinillä ym. Kokemus oli hirvein mahdollinen ja sanat ei riitä selittämään. Kipu toi mieleen elävältä syönnin ja kidutukset. Lisäksi mieslääkäri nauroi ja torui kun huusin.
Tulos: tehtiin iso episiotomia et sai imukupin mahtuun sisään(lapsi oli senverran sisällä et lääkäri joutu survoon kädellään kuppia sisempään |O . Repesin emättimestä ja kohdunkaulalta ja häntäluu sanoi POKS eli murtui :x . Makasin n.2-3pvää petissä, en voinut nousta tai taju oli lähössä. En voinut alussa edes käteen nojata kyljellään kun silmissä alko mustuun! Kaikki arvot ok, mut sanoivat et joskus synnytys voi olla niin rankka kokemus et käy noin vaikka arvot ok.
Jo osastolla sanoin et haluan silti toisen.

Toinen syntyi 4.5v sen jälkeen. Kuopus, tyttö oli 4115g, 53cm mutta pää sentään normaali. Käynnistettiin ja siksi oli nopea, tosi kipee ja raju synnytys kivuiltaan. MUTTA kykenin synnyttään ilman imukuppia ja synnytys oli nopea, vain reilu 4h! Josta ponni 14min . Ja kykenin jopa nouseen sängystä ja meneen ite suihkuun. Silti repes taas emätin ja kohdunkaula ja TAAS häntäluu sano naps. Nyt sentään pienempi ääni :kieh: ja pienempi murtuma. Kaikkineen toinen kokemus selkeesti parempi!!! :hug:

Mulle oli tarkalla käydä kuten sinulle esikoisesi kohdalla. Käynnistetty synnytys ja vauva ultrall arvoituna 1,5 kiloa pienemmäksi, kuin todellisuudessa oli. 4950g, 54 cm ja pää 38 cm.
Minut pelasti paikalle tullut toinen synnytyslääkäri, joka totesi ettei lapsi koskaan tule alakautta ulos. Pääsin kiireelliseen sektioon, kun lasta oli "synnytetty" alakautta jo tuloksetta 24 tuntia.
Toista ei tule.

 

[FANG-ANN-75]

Minim. tuskaa oli. Kamalan kuulosta :/ :hug: Mä kans jo miehelle sanoin et pyydän kohta et leikkaavat etten jaksa enää puskea.

 

[ehkä vielä joskus kolmas]

Eka 17,5h ja koin sen sillon vaikeana ja kivuliaana ja toinen synnytys pelotti tämän takia. Toinen oli helpompi 4h45min. sairaalassa ehin olla reilun tunnin en ehtiny saaha mitään kivunlievityksiä, vaikka sanoin, että kaikki maholliset haluan. Tosi hyvät muistot jäi. Suurimmat kiitokset kätilölle, oli aivan ihana ja kannustava.

 

[rouva huu]

EI HERKILLE:

Esikko oli 4430g, 53cm ja pää huimat 38,5cm . Pojalla pää hiukan vinossa. Alakautta synnytin lopulta imukupin avustuksella yhteensä melkein 19h josta ponnia 1h45min. Kokonaisuudessaan se oli teurastusta ja sananmukaisesti oli verta seinillä ym. Kokemus oli hirvein mahdollinen ja sanat ei riitä selittämään. Kipu toi mieleen elävältä syönnin ja kidutukset. Lisäksi mieslääkäri nauroi ja torui kun huusin.
Tulos: tehtiin iso episiotomia et sai imukupin mahtuun sisään(lapsi oli senverran sisällä et lääkäri joutu survoon kädellään kuppia sisempään |O . Repesin emättimestä ja kohdunkaulalta ja häntäluu sanoi POKS eli murtui :x . Makasin n.2-3pvää petissä, en voinut nousta tai taju oli lähössä. En voinut alussa edes käteen nojata kyljellään kun silmissä alko mustuun! Kaikki arvot ok, mut sanoivat et joskus synnytys voi olla niin rankka kokemus et käy noin vaikka arvot ok.
Jo osastolla sanoin et haluan silti toisen.

Toinen syntyi 4.5v sen jälkeen. Kuopus, tyttö oli 4115g, 53cm mutta pää sentään normaali. Käynnistettiin ja siksi oli nopea, tosi kipee ja raju synnytys kivuiltaan. MUTTA kykenin synnyttään ilman imukuppia ja synnytys oli nopea, vain reilu 4h! Josta ponni 14min . Ja kykenin jopa nouseen sängystä ja meneen ite suihkuun. Silti repes taas emätin ja kohdunkaula ja TAAS häntäluu sano naps. Nyt sentään pienempi ääni :kieh: ja pienempi murtuma. Kaikkineen toinen kokemus selkeesti parempi!!! :hug:

:hug: Huhhuijaa, ei mun kokemus ollut läheskään noin karmea... Pahinta tosin oli tietysti synnyttää veltto lapsi, joka kiikutettiin heti happikaappiin, mutta kun toipui siitä niin nopeasti, niin sekään ei jättänyt kuin ikävän muiston. IHANAA, että sun toinen synnytys oli parempi kokemus.

 

[FANG-ANN-75]

rouva huu. Juu kyllä tuo toinen synnytys oli suorastaan terapeuttinen kokemus. Se tavallaan korvasi ja korjasi ekan traumoja. Oli ihanaa kun sai kokea normaalin synnytyksen. Mulla esikoinen kans oli veltto ja harmaa mut saivat sen virkoaan putsaamalla hengitystiet jne hieronnat ym.

 

[tuskaa oli]

Minim. tuskaa oli. Kamalan kuulosta :/ :hug: Mä kans jo miehelle sanoin et pyydän kohta et leikkaavat etten jaksa enää puskea.

Oma mies oli synnytyksessä mukana ja pyysiin häntä hakemaan haulikkoa kotoa, että ammun itseni siihen paikkaan, kun kätilö ja paikalla ollut lääkäri ei uskonut ettei lapsi tule, vaikka kuinka ponnistan....
Ihmettelen vieläkin tänä päivänä, että MITEN voidaan riskeerata terveen syntyvän lapsen henki ja äidin henki/terveys, kun leikatakin voi!
Onneksi sinun toinen synnytys on ollut positiivinen kokemus!

 

[rouva huu]

Oma mies oli synnytyksessä mukana ja pyysiin häntä hakemaan haulikkoa kotoa, että ammun itseni siihen paikkaan, kun kätilö ja paikalla ollut lääkäri ei uskonut ettei lapsi tule, vaikka kuinka ponnistan....
Ihmettelen vieläkin tänä päivänä, että MITEN voidaan riskeerata terveen syntyvän lapsen henki ja äidin henki/terveys, kun leikatakin voi!
Onneksi sinun toinen synnytys on ollut positiivinen kokemus!

Sulla on ollut tosi raju kokemus :hug: On kyllä ihmeellistä, että vitkuttelivat sektiopäätöksen kanssa. Mulla ainakin kätilöt siinä täytteli jo paperit valmiiksi ja ottivat verinäytteitä, jos sektioon oltaisiin jouduttu, kun siltä alkoi näyttää. Sain sen käsityksen, että eivät olisi kovin kauaa enää sitä katelleet. Eli tämäkin taitaa valitettavasti riippua ihan niistä lääkäreistä, kuka sattuu vuorossa olemaan.

 

[ei enää ikinä]

Valitettavasti täyty minunkin sanoa että eka synnytykseni oli kauhea kokemus, imukuppeineen kaikkineen, ja kyllä minulla on nyt kolme lasta( enempää ei tule) ja kaikki revitty ulos imukupeilla kun ponnistusvaiheet olleet jo ihan omaa luokkaansa..

 

[villiäinen]

Mulla oli eka kanssa käynnistetty, kudokset otti vastaan, poninistusvaihe 5,5h ja imukupilla vedettiin sitten vauvan hapenpuutteen takia..kesto reilu 26h yht. ja traumat jäi, kolmannen asteen repeymät ym... Vauva painoi 2,7kg.

Toinen kesti sitten 6h, josta ponnistusta 10min, ei juurikaan kipuja missään vaiheessa, suoraan synnytyksen jälkeen suihkuun ja kun vauva oli 22h vanha, lähdin jo kotiin Paino oli 3030g ja tikkejä ei tullut. Niin luomusti alkoi tämä.

Kolmas hiukan vaikeampi kun tuo keskimmäinen, mutta kuitenkin helppo. Aviteltiin oksitosiinilla, liekö se tehnyt kovemmat kivut.Kesto oli jtn 8-10h suunilleen, ei tikkejä tms..Ja paino 2400g.

Että kyllä mulla oli todellakin helpommat nuo seuraavat, ei voi samana päivänä es puhua

 

[Estu]

Mulla on olleet kaikki kolme helppoja synnytyksiä.

Esikoisen synnyttäminen kesti 13,5h, ponnistus 7min. Kaksi tikkiä tuli. 4225g ja 53cm.

Kakkonen käynnistettiin ja kesti 4h, kun poika maailmassa. Ponnistusta 1 minuutti, mitä en edes ponnistukseksi miellä, kun en ehtinyt edes henkeä vetää ja poika oli maailmassa. Käynnistetyn synnytyksen supistukset olivat voimakkaampia, kuin luonnollisesti käynnistyneen. Ei tikkejä. 4260g ja 54cm.

Kolmonen syntyi 4h jälkeen, ponnistusta 15 minuuttia. Ei tikkejä. Mulla jäi iso verihyytymä sisälleni ja osatolla mennessäni vessaan, pyörryin 2 kertaa. Verihyytymä painoi muistaakseni 300g. Mutta kaikinpuolin LOISTAVA ja helppo synnytys...menisin heti tästä paikasta kokemaan sen uudelleen. 4125g ja 51cm.

Heti olen kaikkien synnytysten jälkeen kävellyt, istunut ja käynyt suihkussa.

 

[rouva huu]

Mulla oli eka kanssa käynnistetty, kudokset otti vastaan, poninistusvaihe 5,5h ja imukupilla vedettiin sitten vauvan hapenpuutteen takia..kesto reilu 26h yht. ja traumat jäi, kolmannen asteen repeymät ym... Vauva painoi 2,7kg.

Toinen kesti sitten 6h, josta ponnistusta 10min, ei juurikaan kipuja missään vaiheessa, suoraan synnytyksen jälkeen suihkuun ja kun vauva oli 22h vanha, lähdin jo kotiin Paino oli 3030g ja tikkejä ei tullut. Niin luomusti alkoi tämä.

Kolmas hiukan vaikeampi kun tuo keskimmäinen, mutta kuitenkin helppo. Aviteltiin oksitosiinilla, liekö se tehnyt kovemmat kivut.Kesto oli jtn 8-10h suunilleen, ei tikkejä tms..Ja paino 2400g.

Että kyllä mulla oli todellakin helpommat nuo seuraavat, ei voi samana päivänä es puhua

Kannustavaa =) Kiva, että kakkonen ja kolmonen meni mukavasti, ehkäpä sitten minullakin...

 

[oli helpompi]

Ekan ponnistusvaihe oli kamala. Puskin vauvaa ulos melkein kaksi tuntia ennen kuin onnistui. Toinen tulikin sitten kahdella työnnöllä ja kesti minuutin.