Ekaa kertaa täällä asialla ja miehestä - apua tarvitsisin todellakin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Annan hieman alustusta: Ollaan olut naimisissa 8vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta 5v ja 3v. Mies on tosi huono juttelemaan tai selvittämään asioita siis todella vihaa sitä. Mun on edes vaikea tietää mikä on miehen mielestä juttelemista asioista jotka häntä häiritsee mutta mun käsittääkseni kaikki mikä on esim tulevaisuudeen suunnittelua tai yleensä asioita jotka vaatii yhtenäistä mielipidettä. Mun pitäisi aina olla kaikesta ihan samaa mieltä kuin hän.

Meillä on yleensä noin kerran vuodessa iso riita joka menee aina yli. Tähän asti olen yrittänyt ymmärtää ja olen omasta mielestä katsonut asioita sormieni läpi.

Nyt tilanne on se et mies ilmoitti ettei ole onnellinen minun kanssani vaikka asiat ovatkin hyvin. Syynä meidän keskustelut hänen mielestään. Minun mielestä meillä ei ole sellaisia keskusteluja kun asiat ovat hyvin, mutta ehkä en ymmärrä mitä hän tarkoittaa asialla.

Mies lähti kolmeksi päiväksi pois samalla ilmoitten että hän ei enää jaksa tätä. Tuli takaisin ja todellakin kiusasi minua 3 viikkoa jona ainaka sanoin vain etten halua erota ja haluaisin yrittää. Tämän jälkeen suutuin ja minulle riitti. Lähdin lasten kanssa vanhempieni luokse 2 viikoksi. Mies otti yhteyttä ja ilmoitti että haluaa yrittää. Tulin lasten kanssa kotiin ja saatiin hieman sovittua mutta mies ei halua mennä terapiaan eikä halua puhua asiasta eikä mitä tapahtui.

No eihän tämä toimi koska olen loukkaantunut ja vihainen miehelleni. Hirveä tunnelma kotona koko ajan. Eilen tuli riitaa ja mies ilmoitti ettei halua jatkaa ja haluaa erota. Esitin toiveen että hän muutaisi hetkeksi ainakin pois, isänsä tyhjillään olevaan asuntoon.

Eli mitä tehdä? Voiko tuollaisen miehen kanssa enää edes harkita jatkavansa? Onko raja nyt vastassa totaalisesti? Oma olo on tyhjä. 2 lasta hoidettavana ja kroppa prakaa ja olen todella väsynyt ja apua ei ole lähimaillakaan.

mies siis ilmoitti et hakee huomenna tavaroitaan ja ei halua keskustella minun kanssa tällä hetkellä ja ei ole tavoitettavissa huomisesta alkaen. Itse olen menossa ensi viikolla sairaalaan operaatioon ja en tiedä pääsenkö sieltä kotiin. Hoitajia ei ole.
 
Voi saada kaupungilta lastenhoitoapua. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että sinun on pärjättävä itseksesi. Mutta lastesi takia on vaan yritettävä jaksaa. Ottakaa paussi, mies tosiaan isänsä asuntoon väliaikaisesti ja sinulle lastenhoitoapua. Jos rahallisesti mahdollista, etkä neuvolan kanssa tahdo asioita setviä niin sitten MLL. Nyt olet tiukoilla, mutta kun saat rauhassa miettiä asioita (kuten miehesikin) tilanne kyllä rauhottuu. Jaksat paremmin kun jaksamisesi ei mene jatkuvaan riitelyyn ja lasten parempi olla. Pyydä apua rohkeasti.
 
asumme ulkomailla. Rahalla saan kyllä lastenhoito apua mutta en jotenkin raaski kun molemmat ovat päivisin tarhassa klo 15 asti ja en oikein tiedä mitä edes tekisin omalla ajallani. Ei oikein nukkuminen auta. stressaa vaan kaikki niin totaalisesti. Ei edes pelota mutta on vaan niin totaalisen pettynyt olo.
 
Minun mies halusi aikanaan paussin. Lapset oli 3,5v, vajaa 2v ja muutaman kuukauden.
Sillähän olikin toinen... Kun en heti paussiin suostunut, niin kiukutteki, muutti mieltään, yritti aina max viikon.
 
Tämä pointti minua itseäni ihmetytti kovasti koska se ei ollut minun tarkoitukseni kun ehdotin että hän menee isänsä asuntoon. Tosin tuo auttaa varmasti minua saamaan yksinhuoltajuuden ja voin muuttaa halutessani takaisin suomeen lasten kanssa. Ihmettelin silti kovin.
 
Ei kannata antaa helposti periksi, mutta tuntuu aika oudolta, että mies ei huolehdi lapsista, kun olet menossa operaatioon, jos oikein ymmärsin. Hän ei taida olla oikein terve, kun ei huolehdi lapsistaan, vaikka sitten olisikin kyllästynyt teidän väleihinne. Ota yhteyttä kuntasi viranomaisiin, että saat mentyä operaatioon ja lapset sillävälin hoidettua. Kannattaa pyytää apua, sillä saat varmasti asiat järjestymään tavalla tai toisella.
 
oli pakko keksiä joku ratkaisu vaikka olenkin nyt yksin lasten kanssa. Mieheni olisi halunnut yrittää jos olisin suostunut siihen että asiasta ei olisi enää puhuttu eikä mitään selvitetty vaan olisin esittänyt hänelle onnellista pikkuvaimoa.
 
Kukaan ei jaksa puhumattomuutta ja sitä ettei asioista selvitetä!! Käsittelemättömät asiat ovat kuin purautumaton tulivuori. Pistä mies miettimään sinne isänsä asuntoon, pyydä/ota avainkin pois, ettei sorru seilaamaan eestaas. Sitten kun on valmis, aseta ehtona kaikelle, että käytte jossain juttelemassa. Kolmas osapuoli auttaa siinä ettei kertynyt kiukku "mene navan alle" lyönneiksi ja puhe säilyy asiallisena.

Yritä hakea keinolla millä hyvänsä itsellesi apua. Kunnista ja kaupungeista löytyy kyllä lastenhoitoapua jos on tahtoa. Neuvola on hyvä paikka aloittaa avun hakeminen. Rutistus ja VOIMIA sinulle!!
 
pari vuotta sitten sai parisuhdeterapeutilta tuomion et kärsii masennuksesta. Ei mennyt tuolloin lääkäriin eikä halua sinne nytkään. Minusta käyttäytyy kummallisesti ja jopa itsetuhoisesti. Juo siihen pisteeseen asti ettei enää ole tolkuissaan. Todella ikävää.
 
Ei tuo tilanne selviä ilman asioiden läpikäymistä. Jos ei kumpikin ole tilanteen tasalla ei taida olla mitään mahdollisuuksia jatkaa. Asioista vaan yksinkertaisesti on pakko parisuhteessa olla selvillä. Puhuminen on ainoa keino tietää mitä toinen ajattelee ja missä mennään.

Kuulostaa siltä että tilanteesi on siellä aika onneton. Voitko palata suomeen? Onko sinulla täällä tukijoukkoja, siis lähisukulaisia tai ystäviä että saisit apua?
 
enkä viitisi taas ottaa pois tarhasta ja lähteä lomailemaan. Tosi kurjaa ja anoppia ei koskaan näy silloin kun on hätä. Oma poika on aina oma poika. Mies ei tajua et asiat pitää selvittää. Perus jutut saatiin emailin avulla selväksi mutta tilanne on niin iso ja mies ei todellakaan halua puhua tai mennä terapiaan joten ei jää vaihtoehtoja...
 
Olisiko miehellä muutakin kuin pelkkää masennusta?

Itselläni on pitkä parisuhde. Tällä hetkellä mies on sairaalassa itsemurhayrityksen vuoksi. Hän ei ole ollut vuosiin onnellinen, vaikka kaikki on "hyvin". Diagnoosina hänellä on vakava masennus ja persoonallisuushäiriö. Hän on oireillut koko elämänsä, mutta vasta nyt tuli seinä vastaan. Yritän olla ajattelematta liikaa, sillä perhe ja lasten hyvinvointi on nyt yksinomaan minun varassani ja on pakko jaksaa ilman toista.
 
mies ei mene lääkäriin ja syyttää minua kaikesta en edes tiedä mistä kun ei puhu ja sit kun puhuu niin ei ymmärettävästi. Tuntuu vain et haluaa satuttaa minua. Eilen ja tänään halusi taas erota ja nyt kun pyysiin muuttamaan pois niin on todella vihainen. En vain käsitä et miksi on vihainen jos kerran haluaa erota? Minun pitäisi kaikki hoitaa.
 

Yhteistyössä