A
ap
Vieras
Vauva 9,5 kk kun olimme ekaa kertaa kahdestaan miehen kanssa lähdössä viettämään iltaa, vauva mummolassa. Oli tarkoitus mennä keskustaan syömään johonkin kivaan ravintolaan, ja sitten tuttavan bändin keikkaa katsomaan toiseen ravintolaan. Emme olleet sopineet ryypiskelystä, alunperin suunnittelimme autolla menoa, mutta siitä ei sitten tullut mitään..
No, mies sitten kiskoi muutaman alkudrinksun liikaa sinä aikana kun laitoin itseäni kuntoon, ja oli ihan huppelissa kun menimme syömään. Tarjoilija ei saanut selvää hänen tilauksestaan koska soperteli, pudotti kolme haarukkaa lattialle huuteli tyhmyyksiä yms. Loppuilta meni sentään vähän paremmin, mutta fiilikseni oli tiessään.
Yhteisen illan oli tarkoitus lähentää meitä, koska olemme vähän etääntyneet rankan vauvavuoden takia.
Juu ei tosiaankaan lähentänyt. Vai olenko minä tiukkapipo? Miehen mielestä en osaa ottaa rennosti, stressaan kuulemma liikaa kaikesta, ja olen kireä. Mutta mielestäni ihanasta, lempeästä ja rakastavasta miehestä on lapsen ( ja arjen ) tultua alkanut uhkaavasti tulla huonokäytöksinen juntti, joka lisäksi huolehtii erittäin huonosti hygieniastaan, ellen huomauttele asiasta monta kertaa viikossa.
Seksielämäkin on ollut aika lamassa kuukausia, eikä se kyllä tätä menoa paranekaan. Itse yritän panostaa suhteeseen silloin kun vaativan lapsen hoidolta on aikaa, mutta ne yritykset ovat yleensä turhia, niinkuin tämä yhteinen illanviettokin. Jos joskus olen vaikka laittanut illalla hyvää ruokaa ja laittanut itseni nätiksi, mies ei edes huomaa, syö vaan ja istuu internetissä,
En ole eroamassa, siitä ei ole kyse, rakkaus on vielä olemassa, joskin pinnan alla.
Mutta miten saisi suhteen elpymään taas?
No, mies sitten kiskoi muutaman alkudrinksun liikaa sinä aikana kun laitoin itseäni kuntoon, ja oli ihan huppelissa kun menimme syömään. Tarjoilija ei saanut selvää hänen tilauksestaan koska soperteli, pudotti kolme haarukkaa lattialle huuteli tyhmyyksiä yms. Loppuilta meni sentään vähän paremmin, mutta fiilikseni oli tiessään.
Yhteisen illan oli tarkoitus lähentää meitä, koska olemme vähän etääntyneet rankan vauvavuoden takia.
Juu ei tosiaankaan lähentänyt. Vai olenko minä tiukkapipo? Miehen mielestä en osaa ottaa rennosti, stressaan kuulemma liikaa kaikesta, ja olen kireä. Mutta mielestäni ihanasta, lempeästä ja rakastavasta miehestä on lapsen ( ja arjen ) tultua alkanut uhkaavasti tulla huonokäytöksinen juntti, joka lisäksi huolehtii erittäin huonosti hygieniastaan, ellen huomauttele asiasta monta kertaa viikossa.
Seksielämäkin on ollut aika lamassa kuukausia, eikä se kyllä tätä menoa paranekaan. Itse yritän panostaa suhteeseen silloin kun vaativan lapsen hoidolta on aikaa, mutta ne yritykset ovat yleensä turhia, niinkuin tämä yhteinen illanviettokin. Jos joskus olen vaikka laittanut illalla hyvää ruokaa ja laittanut itseni nätiksi, mies ei edes huomaa, syö vaan ja istuu internetissä,
En ole eroamassa, siitä ei ole kyse, rakkaus on vielä olemassa, joskin pinnan alla.
Mutta miten saisi suhteen elpymään taas?
))
Useammin ja aikaisemmin. Ei ihme jos menee vähän huonosti. Ei liian suuria odotuksia, äläkä ainakaan ala latelemaan sääntöjä tyyliin" ens kerralla sit et sitä ja tätä, narinari", niin kuin joku ehdotti. Se vain ärsyttää.
Kävelylenkkiä tässä vissin haettiin...
