[QUOTE="moi";29045341]Voi kun kuulostaa tutulta.
Täällä kakkosluokkalainen poika, jonka käytös muuttui kuvaitunlaiseksi juurikin ekaluokalla.
Hänellä ei oikeastaan koskaan ollutkaan uhmaa, mutta sittenpä se repesikin heti kertaheitolla.
Aivan mahdotonta kädenvääntämistä. "entä sitte!, ei kiinnosta!". Tulistuu helposti, nakkaa tavaroita jne.
Ei millään mene perille se syy-seuraus asia. Eli vaikka kuinka väenvängällä yrittää asiaa vääntää perille, niin se ei mene perille, ja kun tyhmyyksiä tehdään, niin ei jotenkin osata sitten yhdistää sitä siihen, että myös rangaistus seuraa.
Välillä tosiaan tuntuu, ettei lapsi todellakaan tahallaan tee puoliakaan siitä mitä tekee, vaan yksinkertaisesti toimii kymmenen kertaa nopeammin, kuin kerkeaa asiaa ajatella.
Välillä taas vääntää kättä aivan selkeästi ihan vain vääntääkseen jostakin. Ärsyttääkseen.
Pettymyksensietokyky on huono, juuri tälläisissä tilanteissa pojalla tulee paljon ylilyöntejä ja tuollaisia miniraivareita.
Jotkut päivät on vain yksinkertaisesti sellaisia, että tekisi mieli vain lähteä karkuun eikä tulla koskaan takaisin. On vain kädetön olo, kun tuntuu, ettei saa mitään tolkkua mihinkään enää.
Lapsi muutenkin huolimaton tavaroitansa kohtaan, ja tavaroita menee hukkaan. Unohtaa tulla kotiin kun on sovittu, unohtaa, ettei kavereita ollut lupa tuoda jne.
Ja tosiaan meilläkin poika aika usein ajatuksissaan pureskelee/imeskelee jotakin esineitä..kaukosäädin tai kynä tai mikä nyt kädessä on.. ja paidankaulus!
Ja muutos oli todella raju siitä minkälainen poika oli ennen koulunaloitusta.
Että ei muutakuin tsemppiä hirveästi!. Kyllä se siitä ohi menee, todennäköisesti juuri ennen teini-ikää viimeistään
[/QUOTE]
Ei vitsit miten meni kyllä yksiin nämä. Meillä vaatteetkin ovat terrorisoinnin kohteena. Tuo oma "avaimenperä" voisi olla hyvä
Luin kyllä kaikki vastaukset, mutta tämä kolahti. Joku puhui kehuista ja kannustamisesta. Meillä on esim. hampaidenpesu tarrataulu jääkaapin ovessa jne.
Tätä palkitsemista meillä on ollut,mutta poika on monesti rikkonut sopimuksen. Esim. poika on innokas lähikaupassa kävijä. On hakenut maitopurkin tai jotain muuta pientä silloin tällöin. On saanut palkaksi ostaa itselleen lakun tai purkkaa. Viimeksi oli tämä sama diili ja poika toi sovitut ostokset ja oli lakunsakin jo syönyt. Keskustelimme ennen kauppaan lähtöä, että lsku on hänen paikkansa jonka hän itse pyysi.
Mulla ei ollut kun setelirsha antaa mukaan ja sai palautuksena myös setelin ja pikkuhiluja. Poika sai ihan megataivarit, kun en antanut hänen pitää srteliä itsellään.
Yoinen kerta oli kun olin nostanut 50e pöydälle valmiiksi, kun mummo oli tulossa poikaa hakemaan ja piti käydä otattamassa passikuvat. Jumalaton huuto, kun HÄN ei koskaan saa mitään ja IKINÄ ei hänelle anneta jne. No ei Joo ekaluokkalaiset tolladia rahoja tarvitse ei.
Toki hän ei millään voi rahan arvoa ymmärtää, mutta diilit yns. unohtuu nopeasti. Ja muuten on meilläkin vedetty tääkin kortti jo esiin, että kaikki muut saa, mutta hän ei.
