Ekaluokkalaisen huono itsetunto....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meillä ollut tähän asti tosi reipas ja myös itseensä luottava poika. Nyt viimeisen kuukauden aikana on itsetunto pudonnut aivan nollaan. Koko ajan valittaa että hän ei osaa mitään, eikä ole hyvä missään ja aina on pakko tehdä kaikkea jne. Jopa kun paikallinen jääkiekkojoukkue häviää niin poika alkaa itkemään..... Onkohan tämä vai ohimenevää..... Poikaa kyllä kannustetaan ja kehutaan, halataan joka päivä ja sanotaan että rakastetaan, mistään semmoisesta ei ole kyse ettei kannustettaisiin.
Koulussa menee tosi hyvin, on vaan niin pirun itsekriittinen. Kavereita on.
Alkaa jo välillä usko loppua kun mikään ei ole hyvin......
Onko vastaavanlaisia kokemuksia?....
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Meillä ollut tähän asti tosi reipas ja myös itseensä luottava poika. Nyt viimeisen kuukauden aikana on itsetunto pudonnut aivan nollaan. Koko ajan valittaa että hän ei osaa mitään, eikä ole hyvä missään ja aina on pakko tehdä kaikkea jne. Jopa kun paikallinen jääkiekkojoukkue häviää niin poika alkaa itkemään..... Onkohan tämä vai ohimenevää..... Poikaa kyllä kannustetaan ja kehutaan, halataan joka päivä ja sanotaan että rakastetaan, mistään semmoisesta ei ole kyse ettei kannustettaisiin.
Koulussa menee tosi hyvin, on vaan niin pirun itsekriittinen. Kavereita on.
Alkaa jo välillä usko loppua kun mikään ei ole hyvin......
Onko vastaavanlaisia kokemuksia?....

Meillä on 10-vuotias ja kuulostaa hieman samanlaiselta. Ei nyt sentään kenenkään jääkiekkojoukkueen takia itke tai ota syitä itselleen, mutta on juuri tuollainen ettei oikein koskaan ole tyytyväinen itseensä tai tekemisiinsä. On pikkutarkka asioista (paitsi siisteydestä omassa huoneessaan ;) ) mutta on lähes aina sitä mieltä ettei osaa kunnolla mitään eikä pärjää missään. Se ei edes pidä paikkaansa, hän on liikunnallisesti erittäinkin lahjakas, pärjää myös koulussa selvästi keskitasoa paremmin. Selvästikin kaipaa kannustusta todella paljon. Muuten on kyllä käytökseltään reipas ja iloinen ja hänelläkin on paljon kavereita !

En tiedä olisiko moinen piirre perinnöllistä, sillä minulla ei ole hyvä itsetunto, eikä myöskään minun äidilläni eli pojan mummolla. Ehkä sitä tulee huomaamattaan puhuttua ettei ole omiin tekemisiin tyytyväinen, eikä tule ajateltua, että lapset kuuntelee ja ottaa opikseen kaikesta mitä ei uskoisi heidän edes kuuntelevan.

Ei auta muu kuin antaa rakkautta ja kannustusta niin paljon kuin rahkeet riittää !
 

Yhteistyössä