Ekaluokkalaisen "huonot" kaverit. Neuvoja?

[vierailija]

Olemme kesällä muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Poikani aloitti ekaluokan ja kaverit ovat uusia. Poika on hyvin sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien kanssa, empatiakykyä löytyy ja on aina ollut se reilu ja suosittu kaveri, jonka kanssa kaikki haluavat leikkiä...juuri ehkä siksi, että ottaa aina huomioon muiden tunteet, eikä mitään eripuraa ole ollut juuri koskaan. Nyt naapurustossa asuu luokkakaveri, joka on hyvin erilainen kuin poikani tai hänen aiemmat ystävänsä. Tuntuu, että joka päivä on jotain riitaa ja mielenpahoitusta. He leikkivät usein koulun jälkeen ulkona ja mukaan on tullut taisteluleikit ja painit. Asia on mulle ok, mutta väkivaltaa en siedä ja siinä kohtaa kun otetaan nyrkit ja potkiminen käyttöön, en salli "painia". Tätä tapahtuu jos kaveri jää alakynteen kun esim miekkailevat kepeillä, jossa ei siis satuteta toista, mutta tämä kaveri alkaa hakata ja potkia jostain syystä. Myös jos ei saa päättää asioista, alkaa karjuminen, tyhmäksi haukkuminen ja töniminen. Poikani on tullut joitain kertoja kotiin itkien, että miksi ei vaan voida päättää leikeistä yhdessä, miksi pitää huutaa ja olla ilkeä...joskus oli kaveri tönäissyt poikani trampalta maahan selälleen kun poikani oli sanonut, että olet kyllä huono häviäjä, tämähän on vaan leikkiä eikä häviäminen haittaa.
Jos poikani on tämän kaverin kanssa jossain ja soitan, niin saattaa karjaista puhelimeen, että mitä sää mulle soittelet! Oon ollu aina ihan hoo-moilasena, että lapseni vastaa noin mulle puhelimeen. Kiroilua on alkanut tulla myös ja se on kyllä tiukassa valvonnassa nyt. Kotona saattaa myös leikillään nyrkkeillä 2-vuotiaan siskon kanssa niin että heiluttelee nyrkkejä naaman edessä ja sanoo, nyt mä hakkaan sut! Siis mitä ihme touhua!?? Olivat koulun jälkeen kävelleet kotiin ja käyneet Siwassa salaa ostamassa karkkia. Oli kaveri kiipeillyt sillankaiteella, jossa vettä alla ja sanonut pojalleni, että ihme mammari kun et tule pitämään hauskaa.
Meillä kun ovat, on leikit aina mukavia ja sujuvat hyvin. Pelaavat pleikalla tai touhuavat muuta hyvässä hengessä, eikä kaverista ikinä uskoisi miten törttö voi muualla ollessa olla.

En ymmärrä tilannetta. Kaveri on pojalleni tärkeä. Ainut poikakaveri lähiympäristöstä nyt muuttomme jälkeen. Yksi tyttökaverikin on, joka on tosi jees, he leikkivät ulkona linnanrakennuksia, kiipeilevät telineillä, keinuvat ja juoksevat metsissä. Tämä poikakaveri taas on aina taistelemassa tai pelaa puhelimellaan. En halua estää poikien näkemistä, koska oma poikani pitää kaveristaan ja haluaa olla tämän kanssa. Pojalleni on hyvin tärkeää tulla hyväksytyksi kaverina ja kaverisuhteet ovat nyt selvästi elämän tärkeimpiä. Silti huolettaa miten tässä käy? Meneekö poikani mukaan kaikkeen hölmöön ja mitä oppii tästä? Olen saanut koululta jo yhden viestin missä olivat tämän kaverinsa kanssa pitäneet väkisin vankina jotain toista kaveria välitunnilla...otin kyllä aika napakkaan keskusteluun ja poika oli niin ymmällään mitä oli tehnyt, että itku siinä sitten hälle tuli.

Olen nähnyt muutaman kerran kaverin vanhemmat. Äiti on hiljainen ja etäinen. Antoi tyttärensä laskea 2-vuotiaan tytömme päälle liukumäessä ja kun tyttöni löi päänsä tokaisi vain, no sattuuhan näitä ja ei kun uudestaan laski päälle ja uudestaan kunnes vaihdoimme tyttöni kanssa paikkaa. Isä taas on tiukemman oloinen ja karjuu ja kiroaa. Huusi jalkapallopelissä pojalleen että jos et tee maalia jäät ilman iltapalaa. En tiedä, toivottavasti oli vitsi.

Aikaisemmat ystävät ovat olleen leikkikavereita...sellaisia joiden kanssa pelataan katusählyä, juostaan metsissä, rakennetaan majoja ja pyöräillään. Mitä tehdä?

 

[vierailija]

Ja lisään vielä alkuperäiseen viestiin, että pojan käytös on muuttunut hyvin paljon kotona. Tiuskii ja inttää vastaan, käyttäytyy uhmakkaasti ja karjuu, paiskoo tavaroita ja saattaa sanoa, no vittu joojoo, jos esim tekemään läksyt. No tämä nyt voi olla ikäänkin kuuluvaa, mutta tätä tapahtuu juuri niinä päivinä kun on viettänyt aikaa tämän kyseisen kaverin kanssa. Ei muulloin.

Kaveri on myös lukuisia kertoja sanonut pojalleni että älä vastaa äitilles puhelimeen, jos soitan tai että mennään salaa jonnekin eikä vastata puhelimeen tai kerrota aikuisille. Oma lapsi näitä juttuja mulle aina kertoo ja tähän mennessä on onneksi vielä muistanut mitä kotona sovittu ja mihinkään ei mennä ilman lupaa jne... Ja siis tuota lyömistä, hakkaamista ja potkimista tapahtuu lähes joka päivä, eikä se ole mitään leikkiä vaan oma poikani on sanonut, että pyytää aina kaveria lopettamaan, mutta se ei usko ja sit oma poikani lähtee kotiin tai lyö ja potkii takas. Minä kiellän omaltani täällä kotona moisen väkivallan kaveriaan kohtaan ja toinen jatkaa taas kun näkevät..loputon kierre.

 

[Echo]

Pystyiskös sun poikas kaverustumaan jonkun rauhallisemman kaverin kanssa? Vaikka pyytäis jotain toista poikaa leikkimään teille koulun jälkeen.
Tuota rymy-Petteriä näkisi sit harvemmin, mut siten että välit säilyisi.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Ap:n pentu ei siis osaa puolustaa itseään. Vain väkivalta lopettaa vittuilun

 

[vierailija]

Pidä pojallesi luento siitä, että aito ystävä ei houkuttele ystävää hankaluuksiin. Sano pojallesi, että tuon pojan kanssa saat leikkiä, kunhan itse käyttäydyt hyvin etkä hölmöile, mutta jos kaveruus alkaa näkyä käytöksessä, loppuu sitten tuon pojan kanssa leikkiminenkin. Tai vaihtoehtoisesti voit sanoa, että tuon pojan kanssa saa viettää aikaa vain sinun silmiesi alla tai teidän kotona, koska valvomatta ilmeisesti ei osata käyttäytyä kunnolla. Samalla voit vaatia tapoja myös tuolta pojalta.

Noin minun vanhempani tekivät, ja luokan hankalin lapsi käyttäytyi kanssani kuin enkeli, kun oli vähän aikaa meidän kotona leikkinyt.

 

[vierailija]

Ap jatkaa...
Olen kysellyt pojaltani olisiko muita luokkakavereita lähimaastossa, mutta vastaa vain että ei oikein ketään kovin lähellä tai ettei tunne riittävän hyvin muita kun on aina vain koulussa tämän ko. kaverin kanssa.

Tuo oli hyvä neuvo, että saa olla kaverin kanssa, mutta kotona ollaan ihmisiksi ja muutenkin antaa kaverin koheltaa ja pysyy itse omana itsenään. Tänään just puhuimme asiasta ja sanoin, että pelkään hänen hienon luonteensa menevän pilalle jos alkaa ottaa kaveristaan mallia, mutta tähän poika tokas, että no haloo äiti, en mä oo sellanen, enkä edes halua olla.

Jännä juttu kun toisessa hetkessä ihailee kaverin käytöstä niin voimakkaasti ja välillä ihmettelee mulle, miten kaveri voi olla niin huonokäytöksinen. Tänäänkin sanoi, että kaveri oli jäänyt pyörällä jälkeen ja huusi odottamaan, no poikani odotti, kaveri pyyhkäs pyörällä ohi ja kun poikani huuteli odottamaan niin paino vaan menemään minkä pääsi ja perillä sanoi pojalleni, että polje ens kerralla pikkasen kovempaa ettei tarvi hävetä tollasta etanaa.
...Joo mun mittapuulla toi on jo aika henkistä shaibaa ja tekee huonoa lapsen itsetunnolle, joka muutenkin on nyt tässä iässä tooosi kovassa myllerryksessä.

 

[vierailija]

Ja sit pitää toivoo, että nut syksyllä starttaavat harrastukset toisi lisää kavereita ja ihan tästä kotinurkilta, jossa voi vapaa-ajallakin sitten tavata

Ap

 

[vierailijaIlona]

Mulla tuli lähinnä sääli sitä kaveria... Vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole kotona välittävää aikuista... Yritä vähän ottaa selvää, oisko syytä tehdä lastensuojeluilmoitus. Mun mielestä tollainen käytös on selvästi ahdistunutta. Ymmärrän tunteesi, mutta jotenkin tuntuu tosi kurjalta, jos tämä poika menettäisi sen ainoan ystävänsä. Voisitko yrittää tutustua häneen paremmin ja rakentaa luottamussuhdetta? Kuulostaa siltä, että hän todella tarvitsisi sinunkaltaistasi aikuista elämäänsä.

 

[vierailija]

Vai lasu tästäkin?? Hohhoijaa ja millä perusteella?? Vanhemmat on tyhmiä? Riittääkö se huostaanoton perusteelsi?

Pojan isä vaikuttaa mäntiltä. Näitä isejä jotka karjuu futiskentän laidalla ja opettaa poikiaan olemaan miehiä hakkaamalla sekä potkimalla. Poikasi kaveri se tässä uhri on joka kokee rankaisuna sen että estät poikaasi olemasta hänen kanssaan. Ikävää että kaverilla on noin idiootit vanhemmat. Kun hän kasvaa niin alkaa tajuta itsekin asianlaidan. Tuossa iässä isät on vielä sankareita. Pojallesi arvokas ihmissuhdekokemus joka sisältää hankaluuksia. Itse en rajoittaisi kaveruutta vaan olisin taustalla tukena ja puhumalla pojan kanssa näistä ristiriitatilanteista. Oikein hyvää oppia pojalle tulevaan sillä maailma pursuaa huonoja vaikutteita ja hankalia ihmisiä. Älä ylisuojele poikaasi.

 

[vierailija]

Ja kaikki tämä perustuu lapsesi kertomaan? Kun itse olet läsnä, käyttäytyy mallikelpoisesti ja leikkii nätisti? Tai siis niinhän sinä kirjoitit.

Kannattaa vähän sitä omaakin lasta kyseenalaistaa. Hänellä on ilmeisesti jonkinlainen kapinavaihe päällä, joka selittänee osaltaan kaverivalintaa. Varmasti olisi toisenlaisenkin kaverin luokaltaan löytänyt, jos itse olisi mieluummin sellaisen rauhallisen ja kiltin kaverin halunnut. Ei siis välttämättä niin, että kaveri muutti lasta, vaan että lapsi muuttui ja valitsi siksi tuon pojan kaveriksi. Lapsi voi myös koittaa käyttää sitä kaveria syntipukkina ja vähän värittää/vääristää tarinoita. Missään tapauksessa mikään kaverin tekemä ei minulle kävisi selitykseksi esim. tuolle jonkun vankina pitämiselle. Ei ole tosiaan mikään puhdas empaattinen pikku pulmunen lapsi, joka tuollaista tekee ja aika rankan palautteen saisi meilläkin, mitään kaverin syyttelyä en ottaisi kuuleviin korviini.

 

[0roosa0]

Mä yrittäisin sitä kautta, että kutsun pojan kaverin usein meille ja opetan itse sääntöjä ja annan neuvoja miten elämässä pärjää. Eiköhän reilu roolimalli olisi kaverillekin mieleen kun omat vanhemmat käyttäytyvät miten sattuu.

 

[Echo]

Ja kaikki tämä perustuu lapsesi kertomaan? Kun itse olet läsnä, käyttäytyy mallikelpoisesti ja leikkii nätisti? Tai siis niinhän sinä kirjoitit.

Kannattaa vähän sitä omaakin lasta kyseenalaistaa. Hänellä on ilmeisesti jonkinlainen kapinavaihe päällä, joka selittänee osaltaan kaverivalintaa. Varmasti olisi toisenlaisenkin kaverin luokaltaan löytänyt, jos itse olisi mieluummin sellaisen rauhallisen ja kiltin kaverin halunnut. Ei siis välttämättä niin, että kaveri muutti lasta, vaan että lapsi muuttui ja valitsi siksi tuon pojan kaveriksi. Lapsi voi myös koittaa käyttää sitä kaveria syntipukkina ja vähän värittää/vääristää tarinoita. Missään tapauksessa mikään kaverin tekemä ei minulle kävisi selitykseksi esim. tuolle jonkun vankina pitämiselle. Ei ole tosiaan mikään puhdas empaattinen pikku pulmunen lapsi, joka tuollaista tekee ja aika rankan palautteen saisi meilläkin, mitään kaverin syyttelyä en ottaisi kuuleviin korviini.

No hei. Ovat muuttaneet kesällä paikkakunnalle, eli poikien kaverisuhteet ovat voineet jo vähän ennestään muotoutua (onneksi pojilla ei kuitenkaan oo tiukkoja kaverirajoja).

Toisekseen, tuo villikko asuu naapurissa, muut kauempana. Eli ei ap:n poikaa välttämättä tartte syyttää vielä tässä vaiheessa.

 

[vierailija]

No hei. Ovat muuttaneet kesällä paikkakunnalle, eli poikien kaverisuhteet ovat voineet jo vähän ennestään muotoutua (onneksi pojilla ei kuitenkaan oo tiukkoja kaverirajoja).

Toisekseen, tuo villikko asuu naapurissa, muut kauempana. Eli ei ap:n poikaa välttämättä tartte syyttää vielä tässä vaiheessa.

Ihan sama vaikka kaverivalinnalle olisi muitakin syitä, mutta ei omia törttöilyjä kuitenkaan muiden piikkiin voi laittaa. Toisten kiusaaminen välitunnilla ja huutaminen ja kiroilu vanhemmille on siis joka tapauksessa tasan ap:n pojan omaa syytä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

jos mun lapsista olis kyse, niin kyllä mä tarkemmin tutkailisin sen omankin toimia. tollasta mallilasta kuin ap kuvaa itsellään olevan ei olekkaan.

 

[vierailija]

Ap jatkaa..
En todellakaan väitä lastani mallilapseksi. Tottakai on itse vastuussa teoistaan ja siitä mihin lähtee mukaan. Jokaisesta törttöilystä on seurannut rangaistus ja keskustelu siitä, mikä on väärin ja mikä oikein ja miksi. Poikani tottakai tekee itsekin hölmöilyjä, on aina tehnyt kuten varmasti jokainen lapsi, mutta erona on ollut se, ettei mitään vastaavia juttuja mitä nyt. On ollut tietenkin ristiriitojakin leikeissä, mutta kyllä ne on ilman nyrkkejä tähän asti selvitetty ja koskaan minun ei ole tarvinnut pelätä voinko luottaa lapseeni. Nyt se asia on alkanut horjumaan.

En missään nimessä pistä oman lapseni uhmaa, käytöstä ja kielenkäyttöä tämän kaverin piikkiin, kuten jo sanoin, oma poikani vastaa minulle teoistaan ihan itse, mutta lähinnä tässä oli kyse siitä, että pelkään juuri tuon ko. kaverin käytöksen ohjaavan myös omani tekoja. Onko helppoa olla uusi poika uudella paikkakunnalla? Tekisikö lapsi mitä tahansa saadakseen hyväksynnän edes siltä yhdeltä lähinaapuruston pojalta? Jos 7-vuotiaalle sanotaan, että tee näin tai en halua nähdä sinua enää koskaan, olisiko hän valmis pitämään kotona opitun mielessä, silläkin uhalla, että pelkäisi menettävänsä kaverinsa? En tiedä miten teidän muiden lapsilla on, mutta minun lapseni tarvitsee noissa asioissa vielä kovasti elämän tuomaa varmuutta ja viisautta.

Ja kyllä, poikani on kertonut minulle nämä asiat itse. Keskustelemme usein ja paljon, ja olemme aina niin tehneet. Ei ole mitään asiaa mitä ei voisi kotona sanoa ääneen. Ja sitten yhdessä mietitään mikä meni vikaan ja mitä ei sallita tai sallitaan. Kyseenalaistan useinkin poikani puheita, ja aina kysyn mitä sinä itse teit? mutta kyllä sitä aika nopeasti omasta lapsesta näkee milloin on puhtaat jauhot pussissa, milloin ei ja valehtelua en siedä.

Ajatuksena tässä oli se, että onko ko. kaverin seura turmiollista oman lapseni jo opituille käytöstavoille ja pitäisikö näkemistä rajoittaa. Olen kuitenkin hyvin varma siitä, että kaverien tekemiset ohjaavat ihan jokaisen lapsen tekemisiä ja käytöstä jollain lailla. Oletteko erimieltä? Otan esimerkiksi vaikka pojan entisen parhaan ystävän, jonka kanssa oli aina hauskaa, pyydettiin anteeksi jos jalkapallo osui vahingossa naamaan, sovittiin yhdessä mitä leikitään, oli samat säännöt jotka he sopivat keskenään ja niitä noudatettiin reilusti, oltiin oikeudenmukaisia, vuoroteltiin, otettiin kaikki mukaan leikkiin, ei lyöty, ei potkittu, eikä koskaan haukuttu tai simputettu toista. Ei huudettu, ei karjuttu, jos tuli riitaa, siitä selvisivät keskenään puhumalla tai pitivät parin päivän tauon näkemisessä ja asia oli sillä selvä.
Tämä uusi kaverisuhde on kaikkea muuta. Sisältää minä, minä, minä asennetta, kaikki riidat ratkaistaan nyrkein, jos jotain sovitaan, ei siitä tarvitse pitää kiinni kuin niin kauan kun se on tälle kaverille eduksi. Esim. Ovat sopineet, että pelaavat pleikalla vuorotellen ja kun olisi poikani vuoro, kaveri sammuttaa pleikan ja sanoo ettei jaksakaan pelata enää. Sama toistuu missä tahansa muussa tuollaisessa tilanteessa. Jos poikani vaikka kaatuu kun kaveri vahingossa kävelee päin, ei vastassa ole anteeksi vaan joku ivallinen kommentti tyyliin mitä sä sieltä maasta syöt, koiranpaskaa vai.

Ikkunasta olen kuunnellut heidän touhujaan ulkona kun meidän pihassa alkuun olivat ja olen ottanut molemmat puhutteluun jos meno ei miellyttänyt. Nyt kaveri ei sitten ole halunnut tulla meidän pihoille enää aikoihin leikkimään vaaan haluaa että ovat heillä tai heidän pihassa tai heidän kotona. Sisällä meillä kun ovat olleet, on asiat tosiaan sujuneet ok. Kaveri on ainoastaan paennut kotiinsa joitain kertoja jos ei ole saanut päättää jonkun touhun kulkua itse, silloin on ollut hänelle helpompi ratkaisu lähteä kotiinsa kun antaa periksi ja sopia yhdessä poikani kanssa leikkien kulusta.

 

[vierailija]

Lisään vielä, että kyllä, elämä saa opettaa ja sen kuuluukin opettaa. En ylisuojele, mutta en haluaisi hyväksyä myöskään sitä, että se joka opettaa, on päivittäinen leikkikaveri, joka on ainoa roolimalli kaverisuhteesta tällä hetkellä tuon mukavan naapurintytön lisäksi. Haluaisin, että olisi poikapuolisia kavereita, jotka opettaisivat myös sen mitä on reiluus, toisen kunnioitus ja oikeanlainen kaveruus. Mutta ehkä sen aika vielä tulee. Onhan poika vielä hyvin alussa ihmissuhteiden rakentamisen kanssa.

Ap

 

[vierailija]

Ja kuka haluaa tutustua poikaani kun se hengailee tuon kaverin kanssa? Siinä saa aika nopeasti leiman myös omaan otsaan, eikä kukaan edes halua tutustua..

Ap

 

[vierailija]

Hei ap, meillä on ollut samanlainen kokemus. Muutettiin juuri ennen kuin esikoinen aloitti koulun. Tilanne on hankala. Oman kokemukseni mukaan päiväkodissa solmitut ystävyyssuhteet ovat aivan erilaisia, koska niissä on mukana aikuisen tuki. Ensin päiväkodissa, ja myös vanhempien kesken koska lapsia kuskataan ja saatellaan syntäreille ja yhteisiin juttuihin, ja siinä samalla tutustutuaan toisiin.

Koulun alkaessa lapsi astuu yhtäkkiä täysin erilaiseen ympäristöön, jossa aikuisen tukea ei ole. Monilla lapsilla luokassa on vakiintuneet ystävyyssuhteet, ja ne lapset, joihin uusi lapsi parhaiten saa kontaktia, ja joille "kelpaa" ovat näitä levottomia lapsia joiden kanssa kukaan muu ei oikein ole halunnut olla kaveri. Sun lapsi siis on hyvin hankalassa tilanteessa. Sen lisäksi että muutto ja koulun alkaminen ovat isoja stressitekijöitä lapselle, ja sinänsä hyvin väsyttäviä, hän on sosiaalisesti hyvin stressaavassa tilanteessa. Sinä painostat häntä saamaan toisenlaisia kavereita - niitä joilla on jo vakiintuneet kaverisuhteet ja joihin lapsesi on hyvin hankala mennä enää väliin. Lapsi ei tässä tilanteessa pysty täyttämään näitä toiveitasi ja on todennäköisesti siitä pahoillaan jos on noin herkkä ja empaattinen mitä kuvailit. Hän on ikäänsä nähden liian vaikeassa tilanteessa, josta ei selviä yksin. Tilanne olisi vaikea aikuisellekin.

Me ratkaisimme asian niin, että lapsi meni ip-kerhoon, jossa siis on se aikuisen tuki kaverisuhteille.Samalla hän välttyi näiden levottomien lasten seuralta. Niitä orastavia kaverisuhteita tuettiin sitten vapaa-ajalla järjestämällä jatkuvasti syitä tulla meille kylään. Vedettiin nonstoppina kokkikerhoa ja nikkarointikerhoa. Myös levottomat kaverit olivat meille tervetulleita, koska kuuluvat lapsen sosiaaliseen ympäristöön kuitenkin. He viettivät meillä kaiken aikansa, eivät siksi että olisivat pitäneet lapsestani, vaan siksi ettei heillä ollut muuta paikkaa minne mennä.

Veikkaan, että myös sinun lapsesi kaveri on lapsesi kaveri koska hänellä ei oikein ole vaihtoehtoa, ei siksi että erityisesti pitäisi lapsestasi. Siksi niitä ristiriitoja tulee.

Ensimmäinen kouluvuosi oli kaiken kaikkiaan raskas ja uuvuttava meille kaikille. Ei vähtien ekaluokkalaiselle, joka oli usein väsynyt ja itkuinen. Itse näin ettei ole muuta vaihtoehtoa. Ne sosiaaliset roolit luodaan koulun alussa ja niillä on pärjäiltävä seuraavat 6 vuotta. On myös hyvin tärkeää, ihan joka ikisen lapsen vuoksi, että näitä levottomia lapsia ei syrjitä eikä leimata, ja että lapsi oppii tulemaan heidänkin kanssaan toimeen. Sillä ehkäistään tehokkaasti sekä lapsen ajautumista kiusaajaksi että kiusatuksi tulemista, puolin ja toisin.

Tämä toinen kouluvuosi on alkanut hienosti. Kavereita riittää, ja hyviä ystäviä on löytynyt. Näistä viime talven levottomista reppanoista on tullut meille tuttuja ja monella lailla tärkeitä lapsia. Olen kiintynyt heihin ja tuntuu kivalta että he tulevat meille. Leikit on alkaneet sujua ja minusta on hienoa että he tulevat tänne vähän kuin kotiinsa, rentoutuvat ja juttelevat juttujaan, ovat iloisia jos meillä on jotain hyvää ruokaa tarjolla. Näistä on tullut lapselle ihan oikeita kavereita, ja nyt nähdään se kaikki hyvä mikä näissä on. Kaikki viime vuoden säätäminen kannatti.

 

[.....]

Mä yrittäisin sitä kautta, että kutsun pojan kaverin usein meille ja opetan itse sääntöjä ja annan neuvoja miten elämässä pärjää. Eiköhän reilu roolimalli olisi kaverillekin mieleen kun omat vanhemmat käyttäytyvät miten sattuu.

Samaa yrittäisin. Ja samaan aikaan yrittäisin tutustua ja tutustuttaa lasta muihin luokkakavereihin, että löytyisi muutakin seuraa.
Ehdota lapsellesi ja sille toiselle, että menevät yhdessä hakemaan muita luokkakavereita pihaleikkeihin, jos vaikka sitä kautta piiri laajenisi.

 

[vierailija]

Olisko sun mahdollista laittaa opelle wilman kautta viestiä ja sanoa et sun poika haluaisi leikkiä uusien luokkatovereiden kanssa. Mutta kun et tunne vielä näitten vanhempia jos ope keräis ´tiedot niiltä vanhemmilta jotka ne haluaa antaa ja laittais ne paperille ja jakais vaikka kaikille luokkalaisille. Näin meillä tehtiin eskarissa kun ei kaikki tunteneet toisia ja lapset halus kuitenkin vapaa-ajalla leikkiä toistensa kanssa. Siihen lappuun tuli Lapsen nimi ja vanhemman/vanhempien nimi ja puh.numerot.
Oli myös kätevää jos jotain asiaa tai sattu ja tapahtu niin soittaa ja ottaa yhteyttä suoraan vanhempiin,ettei tarvitse lapsen kautta laittaa tietoa kotiin.