M
mammamma
Vieras
Poikani aloitti juuri ekaluokalla ja samoin samalla tiellä asuvan tuttavan tyttö. Lapset ovat kavereita keskenään ja leikkivät toisinaan yhdessä.
Eilen illalla ovikellomme soi. Menin avaamaan ja tämä tuttava oli tyttönsä kanssa oven takana. Tuttava kysyi mielestäni vähän tiukkaan sävyyn poikaani ovelle. Ihmettelin mielessäni, mutta hain poikani. Poikani tultua ovelle alkoi tuttava puhumaan pojalleni, että hänen tyttönsä oli tullut koulusta myrtyneenä kotiin ja kertonut poikani kiusanneen tätä. Sitten hän alkoi kyselemään anteeksipyyntöä tytöllensä.
Katselin tapahtumaa äimistyneenä, sillä minulle ei puhuttu ollenkaan. Tunnen poikani, joka on hiljainen ja vetäytyvä, ja meni aivan lukkoon kun tuttava tuohtuneena selitti hänelle asioita ja odotti anteeksipyyntöä. Tiedän, että poikani pyytää vaikka mitä anteeksi, jos tilanne on painostava, joten päätin ottaa aikalisän lapselleni. Sanoin tuttavalle, että juttelen poikani kanssa ja selvitän hänen näkemyksensä asiasta ja tulemme sitten juttelemaan asiasta tuttavan luokse.
Tuttava oli ihan tuohtuneena, että hänen lastaan on kiusattu ja hän haluaa anteeksipyynnön. Kerroin uudelleen, että haluan keskustella asiasta rauhassa lapseni kanssa ja selvittää asian tämän kanssa ennen anteeksipyyntöä. Lisäsin vielä, että minusta ei ole oikein, että aikuinen tulee selvittämään asiaa ekaluokkalaisen kanssa suoraan. Jouduin melkein vetämään oven kiinni tuttavan edestä.
Sitten juttelin poikani kanssa asiasta. Tuttavan tyttö oli "lällätellyt" pojalleni tämän kuulovammasta ja läpsinyt tämän lippistä. Poika oli aikansa kuunnellut ja kävellyt yrittäen olla piittaamatta. Kunnes sitten oli saanut tarpeekseen ja ottanut tytön lippiksen ja viskannut sen tienpenkereelle. Juttelin lapseni kanssa siitä, miten asiat kannattaa hoitaa ja siitä, mikä on fiksua ja mikä ei. Sitten vasta menimme tuttavan luokse selittämään poikani näkemyksen.
Eilen illalla ovikellomme soi. Menin avaamaan ja tämä tuttava oli tyttönsä kanssa oven takana. Tuttava kysyi mielestäni vähän tiukkaan sävyyn poikaani ovelle. Ihmettelin mielessäni, mutta hain poikani. Poikani tultua ovelle alkoi tuttava puhumaan pojalleni, että hänen tyttönsä oli tullut koulusta myrtyneenä kotiin ja kertonut poikani kiusanneen tätä. Sitten hän alkoi kyselemään anteeksipyyntöä tytöllensä.
Katselin tapahtumaa äimistyneenä, sillä minulle ei puhuttu ollenkaan. Tunnen poikani, joka on hiljainen ja vetäytyvä, ja meni aivan lukkoon kun tuttava tuohtuneena selitti hänelle asioita ja odotti anteeksipyyntöä. Tiedän, että poikani pyytää vaikka mitä anteeksi, jos tilanne on painostava, joten päätin ottaa aikalisän lapselleni. Sanoin tuttavalle, että juttelen poikani kanssa ja selvitän hänen näkemyksensä asiasta ja tulemme sitten juttelemaan asiasta tuttavan luokse.
Tuttava oli ihan tuohtuneena, että hänen lastaan on kiusattu ja hän haluaa anteeksipyynnön. Kerroin uudelleen, että haluan keskustella asiasta rauhassa lapseni kanssa ja selvittää asian tämän kanssa ennen anteeksipyyntöä. Lisäsin vielä, että minusta ei ole oikein, että aikuinen tulee selvittämään asiaa ekaluokkalaisen kanssa suoraan. Jouduin melkein vetämään oven kiinni tuttavan edestä.
Sitten juttelin poikani kanssa asiasta. Tuttavan tyttö oli "lällätellyt" pojalleni tämän kuulovammasta ja läpsinyt tämän lippistä. Poika oli aikansa kuunnellut ja kävellyt yrittäen olla piittaamatta. Kunnes sitten oli saanut tarpeekseen ja ottanut tytön lippiksen ja viskannut sen tienpenkereelle. Juttelin lapseni kanssa siitä, miten asiat kannattaa hoitaa ja siitä, mikä on fiksua ja mikä ei. Sitten vasta menimme tuttavan luokse selittämään poikani näkemyksen.
