V
vierailija
Vieras
Olemme kesällä muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Poikani aloitti ekaluokan ja kaverit ovat uusia. Poika on hyvin sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien kanssa, empatiakykyä löytyy ja on aina ollut se reilu ja suosittu kaveri, jonka kanssa kaikki haluavat leikkiä...juuri ehkä siksi, että ottaa aina huomioon muiden tunteet, eikä mitään eripuraa ole ollut juuri koskaan. Nyt naapurustossa asuu luokkakaveri, joka on hyvin erilainen kuin poikani tai hänen aiemmat ystävänsä. Tuntuu, että joka päivä on jotain riitaa ja mielenpahoitusta. He leikkivät usein koulun jälkeen ulkona ja mukaan on tullut taisteluleikit ja painit. Asia on mulle ok, mutta väkivaltaa en siedä ja siinä kohtaa kun otetaan nyrkit ja potkiminen käyttöön, en salli "painia". Tätä tapahtuu jos kaveri jää alakynteen kun esim miekkailevat kepeillä, jossa ei siis satuteta toista, mutta tämä kaveri alkaa hakata ja potkia jostain syystä. Myös jos ei saa päättää asioista, alkaa karjuminen, tyhmäksi haukkuminen ja töniminen. Poikani on tullut joitain kertoja kotiin itkien, että miksi ei vaan voida päättää leikeistä yhdessä, miksi pitää huutaa ja olla ilkeä...joskus oli kaveri tönäissyt poikani trampalta maahan selälleen kun poikani oli sanonut, että olet kyllä huono häviäjä, tämähän on vaan leikkiä eikä häviäminen haittaa.
Jos poikani on tämän kaverin kanssa jossain ja soitan, niin saattaa karjaista puhelimeen, että mitä sää mulle soittelet! Oon ollu aina ihan hoo-moilasena, että lapseni vastaa noin mulle puhelimeen. Kiroilua on alkanut tulla myös ja se on kyllä tiukassa valvonnassa nyt. Kotona saattaa myös leikillään nyrkkeillä 2-vuotiaan siskon kanssa niin että heiluttelee nyrkkejä naaman edessä ja sanoo, nyt mä hakkaan sut! Siis mitä ihme touhua!?? Olivat koulun jälkeen kävelleet kotiin ja käyneet Siwassa salaa ostamassa karkkia. Oli kaveri kiipeillyt sillankaiteella, jossa vettä alla ja sanonut pojalleni, että ihme mammari kun et tule pitämään hauskaa.
Meillä kun ovat, on leikit aina mukavia ja sujuvat hyvin. Pelaavat pleikalla tai touhuavat muuta hyvässä hengessä, eikä kaverista ikinä uskoisi miten törttö voi muualla ollessa olla.
En ymmärrä tilannetta. Kaveri on pojalleni tärkeä. Ainut poikakaveri lähiympäristöstä nyt muuttomme jälkeen. Yksi tyttökaverikin on, joka on tosi jees, he leikkivät ulkona linnanrakennuksia, kiipeilevät telineillä, keinuvat ja juoksevat metsissä. Tämä poikakaveri taas on aina taistelemassa tai pelaa puhelimellaan. En halua estää poikien näkemistä, koska oma poikani pitää kaveristaan ja haluaa olla tämän kanssa. Pojalleni on hyvin tärkeää tulla hyväksytyksi kaverina ja kaverisuhteet ovat nyt selvästi elämän tärkeimpiä. Silti huolettaa miten tässä käy? Meneekö poikani mukaan kaikkeen hölmöön ja mitä oppii tästä? Olen saanut koululta jo yhden viestin missä olivat tämän kaverinsa kanssa pitäneet väkisin vankina jotain toista kaveria välitunnilla...otin kyllä aika napakkaan keskusteluun ja poika oli niin ymmällään mitä oli tehnyt, että itku siinä sitten hälle tuli.
Olen nähnyt muutaman kerran kaverin vanhemmat. Äiti on hiljainen ja etäinen. Antoi tyttärensä laskea 2-vuotiaan tytömme päälle liukumäessä ja kun tyttöni löi päänsä tokaisi vain, no sattuuhan näitä ja ei kun uudestaan laski päälle ja uudestaan kunnes vaihdoimme tyttöni kanssa paikkaa. Isä taas on tiukemman oloinen ja karjuu ja kiroaa. Huusi jalkapallopelissä pojalleen että jos et tee maalia jäät ilman iltapalaa. En tiedä, toivottavasti oli vitsi.
Aikaisemmat ystävät ovat olleen leikkikavereita...sellaisia joiden kanssa pelataan katusählyä, juostaan metsissä, rakennetaan majoja ja pyöräillään. Mitä tehdä?
Jos poikani on tämän kaverin kanssa jossain ja soitan, niin saattaa karjaista puhelimeen, että mitä sää mulle soittelet! Oon ollu aina ihan hoo-moilasena, että lapseni vastaa noin mulle puhelimeen. Kiroilua on alkanut tulla myös ja se on kyllä tiukassa valvonnassa nyt. Kotona saattaa myös leikillään nyrkkeillä 2-vuotiaan siskon kanssa niin että heiluttelee nyrkkejä naaman edessä ja sanoo, nyt mä hakkaan sut! Siis mitä ihme touhua!?? Olivat koulun jälkeen kävelleet kotiin ja käyneet Siwassa salaa ostamassa karkkia. Oli kaveri kiipeillyt sillankaiteella, jossa vettä alla ja sanonut pojalleni, että ihme mammari kun et tule pitämään hauskaa.
Meillä kun ovat, on leikit aina mukavia ja sujuvat hyvin. Pelaavat pleikalla tai touhuavat muuta hyvässä hengessä, eikä kaverista ikinä uskoisi miten törttö voi muualla ollessa olla.
En ymmärrä tilannetta. Kaveri on pojalleni tärkeä. Ainut poikakaveri lähiympäristöstä nyt muuttomme jälkeen. Yksi tyttökaverikin on, joka on tosi jees, he leikkivät ulkona linnanrakennuksia, kiipeilevät telineillä, keinuvat ja juoksevat metsissä. Tämä poikakaveri taas on aina taistelemassa tai pelaa puhelimellaan. En halua estää poikien näkemistä, koska oma poikani pitää kaveristaan ja haluaa olla tämän kanssa. Pojalleni on hyvin tärkeää tulla hyväksytyksi kaverina ja kaverisuhteet ovat nyt selvästi elämän tärkeimpiä. Silti huolettaa miten tässä käy? Meneekö poikani mukaan kaikkeen hölmöön ja mitä oppii tästä? Olen saanut koululta jo yhden viestin missä olivat tämän kaverinsa kanssa pitäneet väkisin vankina jotain toista kaveria välitunnilla...otin kyllä aika napakkaan keskusteluun ja poika oli niin ymmällään mitä oli tehnyt, että itku siinä sitten hälle tuli.
Olen nähnyt muutaman kerran kaverin vanhemmat. Äiti on hiljainen ja etäinen. Antoi tyttärensä laskea 2-vuotiaan tytömme päälle liukumäessä ja kun tyttöni löi päänsä tokaisi vain, no sattuuhan näitä ja ei kun uudestaan laski päälle ja uudestaan kunnes vaihdoimme tyttöni kanssa paikkaa. Isä taas on tiukemman oloinen ja karjuu ja kiroaa. Huusi jalkapallopelissä pojalleen että jos et tee maalia jäät ilman iltapalaa. En tiedä, toivottavasti oli vitsi.
Aikaisemmat ystävät ovat olleen leikkikavereita...sellaisia joiden kanssa pelataan katusählyä, juostaan metsissä, rakennetaan majoja ja pyöräillään. Mitä tehdä?