ekaluokkalaisen kaverista, mielipiteitä kaivataan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietinpä vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietinpä vaan

Vieras
Vähän mietityttää ekaluokkalaisen pojan kaveri. Kaveri on ns. pienryhmäluokalla (en tiedä miksi). Olivat poikani kanssa samassa eskarissa ja edelleen kaveeraavat silloin tällöin.

Tämä kaveri tulee usein meille aamuisin, vaikkei ihan koulumatkan varrella ollakkaan. Poika ei yleensä itse tiedä moneenko pitäisi kouluun mennä. Toisinaan reppu on jäänyt kotiin, kuten tänäänkin - samoin takki, eli oli t-paitasillaan vaikka ulkona oli aika kylmä ilma... Yritin tarjota meidän pojan pitkähihaista lainaan, mutta ei kuulemma saa ottaa ja kieltäytyi siitä.

Silloin kun pojat leikkivät yhdessä, ovat aina meillä tai pihalla. Tämän kaverin kotiin ei saa mennä koska "äiti nukkuu".

Äidin olen tavannut eskari aikoina muutaman kerran ja on sen oloinen, että melko kuluttavaa elämää on elänyt. Voisi siis olla alkoholisoitunut, mutta yhtähyvin vuorotyöläinenkin - tai molempia tai ihan mitä muuta tahansa...

Jotenkin vaan mietityttää, että onkohan sillä kotona kaikki asiat ihan reilassa... Tuntuu kummalliselta, että on pienryhmäluokalla, mutta silti ei ole ketään katsomassa perään kouluaamuina eikä poika ole myöskään iltapäiväkerhossa.

Olenko vaan ylihuolehtivainen kanaemo vai onko oikeasti syytä huoleen? Mitä mieltä olette? Miten asiaa voisi vaivihkaa "tiedustella"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietinpä vaan;24611727:
Vähän mietityttää ekaluokkalaisen pojan kaveri. Kaveri on ns. pienryhmäluokalla (en tiedä miksi). Olivat poikani kanssa samassa eskarissa ja edelleen kaveeraavat silloin tällöin.

Tämä kaveri tulee usein meille aamuisin, vaikkei ihan koulumatkan varrella ollakkaan. Poika ei yleensä itse tiedä moneenko pitäisi kouluun mennä. Toisinaan reppu on jäänyt kotiin, kuten tänäänkin - samoin takki, eli oli t-paitasillaan vaikka ulkona oli aika kylmä ilma... Yritin tarjota meidän pojan pitkähihaista lainaan, mutta ei kuulemma saa ottaa ja kieltäytyi siitä.

Silloin kun pojat leikkivät yhdessä, ovat aina meillä tai pihalla. Tämän kaverin kotiin ei saa mennä koska "äiti nukkuu".

Äidin olen tavannut eskari aikoina muutaman kerran ja on sen oloinen, että melko kuluttavaa elämää on elänyt. Voisi siis olla alkoholisoitunut, mutta yhtähyvin vuorotyöläinenkin - tai molempia tai ihan mitä muuta tahansa...

Jotenkin vaan mietityttää, että onkohan sillä kotona kaikki asiat ihan reilassa... Tuntuu kummalliselta, että on pienryhmäluokalla, mutta silti ei ole ketään katsomassa perään kouluaamuina eikä poika ole myöskään iltapäiväkerhossa.

Olenko vaan ylihuolehtivainen kanaemo vai onko oikeasti syytä huoleen? Mitä mieltä olette? Miten asiaa voisi vaivihkaa "tiedustella"?

Lisään vielä, että tämä kaveri on sellainen melko huoleton tapaus kaikinpuolin. Kielenkäyttökin on aikas ronskia ja joskus olen nipottanut siitäkin pojalle. Kaveri ei myöskään tykkää koulunkäynnistä, toisin kuin oma poika vielä tässä vaiheessa. Ei siis mikään ihanne kaveri, mutta toisaalta onneksi mikään ihan sydänystävä meidän pojalle.
 
Itse ehkä koittaisin jutella tuon kaverin opettajan kanssa. Opettaja kuitenkin voi tietää kotioloista enempi, tai ainakin olla yhteyksissä sinne pojan kotiinpäin. Ei tuolla kaverilla taida ne kotiasiat kovin hyvin olla. Se, mitä itse voit tehdä, on, että olet kaverille se turvallinen aikuinen, jos ei omasssa kotona sellaista ole. Voit tarjota ruokaa, tai ainakin kertoa, että näin kylmällä ilmalla täytyy pojan huolehtia itselleen takki/paita päälle.

Minulle ei lapsena ollut paljoa peräänkatsojia, vaikka äiti ns. normaali onkin, hän vain oli aina töissä. Itse olen hyvin kiitollinen niiden kaverien vanhemmille, jotka minusta huolehtivat, sain syödä, ja joskus vihjailtiin, että niitä vaatteita voisi pestäkin.
Minulle oli tärkeää, että oli paikka, minne mennä, kun ei tyhjään kotiin huvittanut mennä. Vietin siis paljon aikaa tallilla, kun en kotona halunnut olla.

Tärkeää lapselle on tunne, että edes JOKU välittää, jollekin olet tärkeä, vaikkei se joku aina olekaan se oma vanhempi.
 
Tuota opettajalle puhumista mietin, mutta tietenkään opettaja ei saa minulle kertoa kotioloista. Tosin minähän voin ilmaista huoleni opettajalle jokatapauksessa. Ei kai opettaja voi kertoa vanhemmille kuka on ollut huolissaan? Tää kun on niin mutu tuntumalla, etten tietenkään haluaisi ketään turhaan leimata...

Poika ei meillä koskaan syö miään, vaikka tarjotaankin. Ei kuulemma saa syödä kylässä. Vaatteet on ihan hyviä ja siistejä, mutta tosiaan kaipaisi vähän ohjeistusta mitä pitäisi olla päällä. Poika vaikuttaa tosi vilkkaalta ja ehkä tavallaan oman ikäisiään lapsellisemmalta, jos nyt näin voi sanoa. Ehkä siinä on osa syy pienryhmäluokkaankin.

Mutta tosiaan, yritetään ainakin täällä päässä olla turvallisia aikuisia...
 
Tulee ihan muistoja mieleen...

Oman tyttäreni ystävä tuli meille pari vuotta sitten lähes joka päivä klo 8 (kotona ei ollut ketään ja tiesi että minä olen kotona) ja koulun jälkeen tuli meille vähintään neljänä päivänä viikossa, koska äiti ei ollut suostunut maksamaan iltapäiväkerhosta ja lasta pelotti olla kotona yksin.

Kovalla talvipakkasella hänellä saattoi päällä olla t-paita ja ohut syksytakki. Useamman kerran lainasin hänelle sinne väliin oman tyttären fleecen ettei ihan palellu (pakkasta oli sinä talvena usein paljon). Kiitollisena aina otti lisää vaatetta päälleen.

Viikonloppuna saattoi ilmestyä meille aamulla klo 10 ja ensimmäisen kerran hänet soitettiin kotiin illalla 18-20 välillä. Siinä välissä meillä ehti jo olla lounasaika, välipala-aika ja iltaruoka-aika. Ja joka ruoalla tarjosin ruokaa kaverillekin, joka kyllä söikin hyvällä ruokahalulla.

Vuoden verran me oltiin aikalailla "varaperhe" tälle lapselle. Sitten he muuttivat toiselle paikkakunnalle lapsen äidin löydettyä uuden miehen. Toivottavasti tänä päivänä tällä lapsella on kaikki hyvin...
 

Yhteistyössä