ekaluokkalaisen ongelma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja salah
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

salah

Jäsen
19.03.2008
252
0
16
Moi

Olen ekaluokkalaisen pojan äiti ja nyt tällä viikolla on ilmennyt että häntä on kiusattu koulussa. Poika ei ole uskaltanut asiasta puhua meille vanhemmille tai opelle mitään. Asia on koulussa otettu esille kiusaajien ja koko luokan kanssa. Samoihin aikoihin on myös esiintynyt hänellä koko ajan pahenevaa mahakipua iltaisin ja aamuisin.
Tänään nyt ennen unille menoa hän myönsi, että ei jaksa mennä kouluun koska häntä väsyttää aamuisin tosi tosi paljon. Kouluun menenmisestä on tullut joka aamuinen itku ja nyt mahakivun takia ollutkin pois maanantain, tiistaina tuli kesken kotiin ja tänään oli pois. En tiedä mitä tehdä, koska hän on aamuisin todella itkuinen, mutta koulussa olisi kuitenkin pakko käydä.
osaatteko antaa vinkkejä tai neuvoja?? On todella itsellä paha mieli toisen takia, mutta en tiedä mitä tehdä???
 
Mulla ei ole lapset vielä koulussa mutta omaa lastani kiusattiin päiväkodissa. Itse otin asian puheeksi hoitotätien kanssa jotka sitten keskustelivat kiusaajien kanssa ja koko ryhmän kanssa. Itse keskustelin poikani kanssa kotona, kyselin hänen fiiliksiään ja puhuin kiusaamisen typeryydestä sekä kerroin kiusaajien mahdollisia syitä tms. (en osaa nyt tarkkaan sitä selittää) Ajan myötä tilanne helpotti. Ihan noin vakavalle asteelle ei oman poikani tila mennyt vaikka vastusteli kyllä hoitoon menoa.

Jos olisin tuossa tilanteessa pitäisin säännöllisesti opettajaan yhteyttä ja keskustelisin paljon lapseni kanssa. Viimeisenä vaihtoehtona on ottaa yhteys kiusaajien vanhempiin. Kiusaaminen kun on saatava loppumaan, koulu on käytävä ja lapsesi täytyy saada voida hyvin..

Tsemppiä ja jaksamista :flower:
 
meidän tyttöä on kiusattu eskarissa. Tätit lupasivat kiinnittää asiaan huomiota pelkään että sama meno jatkuu koulussa. Myös meillä on vatsakipuja, itkuisuutta ja haluttomuutta mennä eskariin: Tässä kiusaamis kertomus jonka lähetin eskarin täteille:

"Meillä on täällä kotona noussut loppuviikosta esille yksi aika iso huoli josta lapsi on alkanut kertoa.(keskivikona, perajantai iltana ja tänä aamuna) Pojat kiusaavat lastani. Pakottavat näyttämään pimppaa ja levittämään sitä Ymmärrän toki että pojat ovat poika ja se asia kiinnostaa eikä siinä ole mitään seksuaalita mutta milestäni tämä tapaus vaatii jo aikuisten puuttumista. Lääkäri leikit ovat ihan normaaleja tuossa iässä, mutta mielestäni näytteleminen pitäisi tapahtua yhteisymmärryksessä ja niin että kaikki osapuolet haluavat sitä ja se tapahtuu vapaaehtoisesti.

lapseni kertoman mukaa pojat ahdistavat hänet jonnekkin sellaiseen paikkaan josta hän ei pääse pois ja pakottavat näyttämään ja levittämään se tuntuu kuulemma pahalta. Kun kysyin mitä tapahtuisi jos hän ei näyttäisi hän kertoi että pojat eivät päästä häntä pois jollei hän näytä ja että pojat ovat kuulemma painaneet hänen jalkaansa tai muuta osaa kivikovaa patteria vasten niin että on sattunut niin kovasti että lapseni olisi tehnyt mieli huutaa kun kysyin mitä hän arvelisi tapahtuneen jos hän olisi huutanut niin hän vastasi seuraavasti: " Mie pelkään että täti tulisi ja pistäisi miut jonnekkin" (siis lapseni) (nähnyt varmaan kuika joku huutaja veity miettimään jonnekkin ja pelkää että hänelle käy samoin, pelkää kaikenlaisia asioita mm. että eskari täti satuttaa...)

Pojat eivät päästä häntä kuulemma tilanteesta pois ennen kuin hän on näyttänyt ja levittänyt. Tätä on tapahtunut kuulemma jo ennen joulua. ja viimeeksi viimeviikolla koska silloin hän puhui siitä minulle ekaa kertaa ja käytti termiä tänään.

lapsi ei selvästikkään tahtoisi tehdä tätä asiaa muta kokee ettei ole muuta vaihtoehtoa. Hän on sitä mieltä että jos hän kertoisi täteille pojat odottaisivat vain uutta tilaisuutta toistaakseen asian uudestaan.

lapsi on kotona varsin häveliäs alastomuutensa suhteen joten tilanne on varmaa kaikin puolin varsin ahdistava ja kun lapsi pelkää että aikuinen suuttuu hänelle ei se voi tehdä hyvää kasvun kannalta.
 
Kyllä kiusaamisesta on viisasta kertoa eskarin täteille/koulun opeille, koska jos he eivät sitä näe, he eivät osaa myöskään siihen puuttua.

Kun meillä oli esikoinen (poika) eskarissa, siellä oli poikien kesken jotain kähinää, mutta kun siihen heti puututtiin, se loppui kuin seinään. Eskariopekin tästä tiesi, ja hän oli sitä mieltä, että kyseessä oli vain poikien välistä voimien/taitojen mittelöintiä. Hän ei pitänyt sitä mitenkään vakavana, mutta tämän kiusatuksi tulleen pojan äiti oli selkeästi sitä mieltä, että asiaan on puututtava, ja niin ainakin minä puutuin oman lapseni mahdolliseen kiusaamiseen vakavalla ilmeellä. Puhutin poikaa ja selvitin asioita ja juttelimme kiusaamisesta yleisellä tasolla paljon.

Missään vaiheessa en kokenut niin, että poikaani olisi varsinaisesti syytetty kenenkään kiusaamisesta, mutta jotenkin niin tilanne oli mennyt, että poikani oli tässä porukassa mukana, joka oli töllöjä tehnyt. Annoin hänen tavallaan itse tajuta sen, miten kurja on eskarissa käydä, jos jollain on paha olo ja jos joka aamu pelkää lähteä eskariin. Poika kyllä taisi tajuta asian kerrasta, sillä sen jälkeen tätä ei enää esiintynyt tässä ryhmässä....

Meillä ei tämä asia siis mennyt eskaritätsyille asti, vaan hoidimme tämän asian kotona (tai näin uskon muidenkin tämän poikaporukan äitien tehneen), sillä tätä ei enää esiintynyt koko loppuvuonna.....

On kyllä hyvä käydä juttelemassa eskariopen/luokanopen kanssa, jos tällainen tilanne on päällä. Heillä on vastuu ja velvollisuus puuttua tähän, ja monasti asiat lähtevätkin aukenemaan, kun alkuun päästään! Miulla oli siis vähän toiselta puolelta tämä kokemus, mutta toivottavasti saitte kiinni pointistani! =)
 
Meidän ekaluokkalaista kiusattiin myös koulussa, ja sattui niin hyvin että satuin näkemään vielä tilanteen. Menin sanomaan suorat sanat sille kiusaajalle ja se kiusaaminen loppui siihen paikkaan!
Juttelin vielä kiusaajan äidinkin kanssa siitä asiasta...
 

Yhteistyössä