Ekaluokkalaisen raivarit!! Apuja!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raivo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

raivo

Vieras
Hei, tarvitsisin hieman apua. Juttelin asiasta jo koululääkärin kanssa, mutta mietin mistä tässä mahtaa olla kyse. Ekaluokkalainen poika, ollut aina ujo ja arka eikä juttele vieraille ei sitten millään. Toisten lasten kanssa asiat ok, joskaan ei ole mikään päällepäsmäri, mikä tietysti hyvä, mutta on niin arka, että jää helposti vahvempien ja määrätietoisten "määräysten" alle. Harrastaa liikuntaa useana iltana viikossa ja on hyvä lajeissaan. Kuitenkin, ongelma on se, että saa kotona raivokohtauksia ja ne on ihan kunnon raivareita. Esim. kaverin kanssa pleikkaa pelatessaan, pelaa harvoin kun en anna usein, menee älyttömäksi pelleilyksi, minkä laitan myös ehkä huonon itsetunnon piikkiin eikä osaa "olla" näissä tilanteissa. Lähtee lapasesta. Tänään sanoin,e ttä heti jos tulee riitaa pelatessa, missä mukana perheen muutkin lapset, suljen pleikan. No, pojan veli meni poikani vuorolla heittämään frisbiitä ja sai raivarin. Ok, oli oikeus olla vihainen veljelleen kun tämä tahalleen heitti poikani vuorolla, mutta kun heti saa kunnon raivarin. Huutaa ihan hirveästi, joskus myös käy veljeensä käsiksi, mutta tänään ei. Huusi vain ihan hirveästi ja sanoin jos ei lopeta, vien jäähylle. Sinne sitten meni, tai vein ja huusi sielläkin pitkään. Tämä tilanne oli noin puolituntia päällä.

Tällaisia sattuu kotona päivittäin, tai melkein päivittäin. On tekemässä jotain ja kun ei kuuntele kun pyydän lopettamaan, sanon asiasta ehkä kymmenen kertaa ja hermostun. Sitten hän saa raivarin enkä oikasti tiedä, mistä tällainen johtuu. On muutenkin ylimielinen välillä.

Psykologin kanssa juttelin ja hän sanoi, että johtuu varmasti siitä kun on niin arka, että koulussa pinnistelee kun joutuu tilanteisiin, mitkä eivät ole rentoja yms. ujouden vuoksi. Koulussa on tunnollinen ja pärjää hyvin.

Itse vaan en tiedä mitä tehdä. Tänään meni sitten siihen, että sanoin vieväni pojan lääkäriin ja sieltä joutuu sitten sairaalaan kun on päässä jotain pahasti pielessä. Help, mitä tämä voi olla????
 
Onko koulussa muuten hyvä olla, onko kavereita? Tykkääkö opettajista, jutteleeko koulujutuista kotona ym?Ehdittekö kuunnella, huomioida? Itsellä lapset vielä pienempiä, mutta yritinpä muistella itseäni vuosikymmenten takaa, sillä olin varmaan hieman tuollainen. Kiltti, arka, hiljainen ja vähän yksinäinen alkuun koulussa. Kotona varmaan osaltaan kiukuttelin "pahaa oloani" ja ehkä myös hain tavallaan huomiota, sillä minun oli vaikea kertoa näistä asioista kotona, olinhan aina ollut se perheen kiltti ja mukautuvainen. Minua olisi varmaan vähän saattanut auttaa, että olisin enemmän saanut vanhemmiltani ihan omaa aikaa ja kärsivällisesti otettu huomioon ja kuunneltu. Itse olen kolmesta sisaruksesta keskimmäinen, kahden voimakkaamman välissä kasvanut, joten itsetuntokaan ei ollut kaikista vahvimpia.

En tiedä onko teillä mitään tälläistä, mutta tässä kerroin oman tarinani. Nykyään olen kuitenkin ihan tasapainoinen, mitä nyt aika(=liian) herkkä ja empaattinenkin aikuinen.

Mutta mikäli tuntuu että jää helposti sisarustensa jalkoihin, niin muistakaa antaa paljon positiivista huomiota ja omaa aikaa myös sille hiljaisimmalle. Kaikki haluavat tulla kuulluksi ja nähdyiksi omana itsenään.
 
Olisko masentunut kun joutuu niin kovasti näyttämään että pärjää harrastuksissa ja veljensä kanssa. Mulla ollut vvähän samantapaista tyttäreni kanssa, on kyllä rauhoittunut kun saa enemmän huomiota
 
Meillä on neljä lasta ja juuri mietin, että tottakai tässä härdellissä jokaisen lapsen yksilöllinen aika on kortilla. POikani tarvitsee omaa aikaa aikuisten kanssa. Ja just luin, että poikien käytöshäiriöt usein johtuvat isäsuhteesta. No meillä isä on aika kireä ja äkäinen. Mutta tietty johtuu ihan yleistilanteesta kun elämäntilanne on niin stressaava kun on lapsia monta ja paljon ihan velvoitteita ja arkipäivän työtä. On niin paha olla kyllä nyt, kun luin käytöshäiriöistä niin oli niin karua luettavaa, että pelottaa!
 
Niin, lapsellani on epilepsia, helppo sellainen ja tiedän, että tähän epilepsiatyyppiin liittyy kuvatunlainen käytös. Mutta ei paljon lohduta kun eihän näin voi käyttäytyä.
 
Meilllä keskimmäinen poika tuntee jäävänsä "puristukseen" pienemmän ja isomman veljen kanssa.
Hänellä on vaikein rooli veljeksistä keskimmäisenä ja se rassaa välillä ja hän saa raivareita toki lyhyitä puuskia mutta ymmärrän häntä hyvin ja niistä puhutaan.
 
mahtaako kuri olla riittävä lääke ahdistusta purkavaan ihmiseen, vaikka tämä olisi lapsikin? käytös voi siistiytyä, mutta ahdistuksen aiheet vain lisääntyvät.

veisin huoneeseen huutamaan ja antaisin huutaa, istuisin vieressä ja odottaisin rauhassa, milloin muuttuu puheeksi tai itkuksi tms. tärkeintä ei ole aina edes ymmärtäminen, vaan kiinnostus ja kunnioittava läheisyys. tuolla konstilla pystyt välittämään lapselle tiedon, että hänessä ei ole vikaa, ja että ihmisellä on joskus täysi oikeus huutaa kun huudatuttaa.
 
Meillä väsynys "laukaisee" kaikkea kurjaa käytöstä. Ujolle koulu on rankka paikka ja siihen harrastukset päälle.

Itselläni on huono kielitaito ja olen ulkomailla ihan näännyksissä tavallisista asioista kun ymmärtäminen minulle niin työlästä.
 
Meillä nelivuotias poika vie todella paljon huomiota ja tuo vanhempi 6v tyttö tahtoo sitten jäädä koko ajan kilttinä paljon vähemmälle huomiolle. Uskon, että ottaa sitten välillä huomion väkisin raivoamalla jostain suht pienestä jutusta. Tosiaan tuo nelivuotias todella pahassa uhma iässä ja kiusaa välillä siskoaan, joka sitten toisinaan menettää malttinsa täysin. Tärkeää on että molemmat saavat rangaistuksensa, ei vain se vanhempi, joka malttinsa lopulta menetti.
 

Uusimmat

Yhteistyössä