Ekaluokkalaisten vanhemmat; ovatko lapsenne "kasvaneet" hurjasti koulun alettua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anatolia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Anatolia

Aktiivinen jäsen
24.08.2010
32 527
5
36
Meillä koulu alkoi hieman alle kuukausi sitten, ja on ihan mieletöntä huomata miten paljon tyttö on 'kasvanut' kouluun mentyään.

Omatoimisuus on lisääntynyt huimasti entisestään; Aamulla herää itse, sammuttaa herätyskellonsa. Syö aamupalan, hoitaa aamupesut, pukeutuu, tarkistaa että kaikki tarvittava on repussa. Katsoo kellosta milloin on aika lähteä bussipysäkille, pukee ulkovaatteet, nappaa bussikortin mukaansa ja lähtee huikaten 'heippa' ovelta. Olen kotona aamuisin, mutta tunnen itseni kovin tarpeettomaksi. Tai saanhan minä sentään useimpina aamuina laittaa tytölle jonkun kivan kampauksen :)

Koulun jälkeen soittaa sovitusti mulle/miehelle ja sanoo että pääsi nyt koulusta, ja menee pysäkille odottamaan bussia. Soittaa, kun on päässyt kotiin asti, etten hermoilisi turhaan omassa koulussani. Tekee läksynsä samantien (on tosi tarkka siitä, että kaikki tulee tehtyä oikein), ottaa välipalaa, ja joko leikkii jotain kotona tai lähtee kaverilleen. Jos kotona on yövuoron jälkeen nukkuva isä, niin ei halua herättää tätä, koska pärjää kuulemma ihan hyvin itsekin ja "iskän pitää saada nukkua tai se ei jaksa töissä taas yöllä".

Viime viikolla vein hänet parin kolmen kilsan päässä asuvan luokkakaverin luo, ja kun sanoin että tulen hakemaan puoli kasilta, niin tyttö totesi että hän osaa kyllä tulla itse bussilla kotiin. "Meidän" bussihan menee tästä ohi, hän sanoi, ja osoitti pysäkkiä. Hetken mietittyäni päätin antaa mahdollisuuden kokeilla ja sanoin, että bussi lähtee 19:30 ja siihen pitäisi ehtiä. Minä olin tietty kotona hermorauniona ja tuijotin ikkunasta ulos varmana siitä, että tyttö ei tule silloin kun pitäisi, mutta tulihan se. Täynnä intoa ja onnistumisen iloa :)

Haluaa olla kotona yksin, ja on saanut/joutunutkin olemaan muutamia tunteja kerrallaan (tuosta ajasta tosin viettää suurimman osan pihalla kavereiden kanssa).

Jos menemme aamulla samalla bussilla omiin kouluihimme, niin tytön toivomus on että en istuisi hänen vieressään, sillä hän haluaa istua luokkakavereidensa kanssa. Äidin vieressä istuminen on ihan out :D

Uusia ystäviä ilmaantuu päivittäin; niihin tutustutaan et-ryhmässä, bussimatkalla, koulun pihassa, harrastekerhoissa, jumpassa...Vaihdetaan kännykkänumerot ja sovitaan leikkitreffit.

Ja äitiä hirvittää, kun pienestä päiväkotilaisesta tuli parissa viikossa ihan iso koululainen :heart:. Ikää ei kuitenkaan ole vielä edes seitsemää vuotta. Samalla tuntuu tosi ihanalta huomata että lapsi nauttii täysillä uudesta roolistaan koululaisena, viihtyy koulussa, ja on ilmeisesti kaikin tavoin koulukypsä vaikka vielä kesällä panikoin sitä, miten hän tulee pärjäämään, kun on vasta loppuvuonna 7 v täyttävä.
 
ei oikeastaan. en ole huomannut noin suuressa määrin.tai no.. rohkeampi ulkonakulkija hänestä on kyllä tullut, kun kulkee koulumatkaa ilman aikuista kavereidensa kanssa. ja liikunnassa "pärjääminen" on nostanut hänen itsetuntoaan selkeesti..
ja mä olen kotonakin vielä itse hoitovapaalla, niin poika ei sillai tarvi ottaa vastuuta esim. aamuisin itse..
pikemminkin meillä on mennyt aamut ihan kurjiksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. niin tyhmä asia kuin SUKAT pilaa kaiken. joo,naurakaa!
mutta poika voi vaikka puol tuntia tapella ja itkeä ja kiukuta kun sukka on huonosti tms. luulen, että varmaan jotakin aistiyliherkkyyttä on hänellä. ja äiti tulee hulluksi siinä sivussa :headwall:

ihanasti ap kirjoittaa lapsensa kasvusta. niin ne lapset kasvaa, mut me äidit vaan nuorrutaan :rolleyes:
 
Ei lapseni ei tarvitse olla yksin kotona reipastumassa ja kasvamassa :D koska ensinnäkin meillä on hyvin toimiva aamu- iltapäiväkerho, että jos tarvitsisi olla työn vuoksi yksin niin voisi olla turvallisten aikuisten kanssa eikä yksin. Ja lisäksi minulla on mahdollisuus järjestää elämäni niin, että olen kotona lapsen kanssa useimpina päivänä.
Minusta on mahtavaa olla pienen ekaluokkalaiseni tukena ja turvana ja seurata läksyjen tekemistä ja välipalan syöntiä sekä vaan nauttia pienen koululaiseni seurasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jätän vastaamatta;21991208:
Ai tää olikin sun kehuavauksesi. Harmi kun en heti huomannut tämän uuden palstasysteemin vuoksi.

Anteeksi kovasti, jos minun ja lapseni iloisuus koulun alkamisen ja sen mukana tulleiden uusien asioiden johdosta harmittaa sinua :flower:. Lapsi nauttii, minä myös vaikka hieman hirvittääkin nopeassa tahdissa tapahtuvat muutokset.
 
[QUOTE="vieras";21991257]Ei lapseni ei tarvitse olla yksin kotona reipastumassa ja kasvamassa :D koska ensinnäkin meillä on hyvin toimiva aamu- iltapäiväkerho, että jos tarvitsisi olla työn vuoksi yksin niin voisi olla turvallisten aikuisten kanssa eikä yksin. Ja lisäksi minulla on mahdollisuus järjestää elämäni niin, että olen kotona lapsen kanssa useimpina päivänä.
Minusta on mahtavaa olla pienen ekaluokkalaiseni tukena ja turvana ja seurata läksyjen tekemistä ja välipalan syöntiä sekä vaan nauttia pienen koululaiseni seurasta.[/QUOTE]

Minä olen kyllä aamuisin kotona, mutta en vie tyttöä kouluun vaan hän kulkee itse, enkä esim. pakkaa hänen reppuaan tai herätä häntä koska hän haluaa huolehtia tavaroistaan itse ja herätä kellon soittoon.
Iltapäivisin taas mies on useimmiten kotona, mutta annamme lapsen olla yksinkin kotona vaikka ihan varsinainen pakko ei olisikaan (esim. tänään oli 2 h yksin, kun mies meni töihin ja minä vein pienemmän lapsen harrastamaan). Annan tytön myös tehdä itselleen välipalaa, koska hän haluaa tehdä sen itse ja nauttii suunnattomasti siitä, että osaa & pystyy, ja vapauksia (myös velvollisuuksia) on nyt enemmän kuin silloin kun hän ei vielä ollut Oikea Koululainen :)

Läksyt hän haluaa tehdä itse, omassa huoneessa kirjoituspöydän ääressä. Äiti ja/tai iskä saavat kyllä tarkistaa ne, mutta tekemiseen hän ei halua meidän puuttuvan. Olemme kunnioittaneet hänen tahtoaan läksyasiassa.
 
pikemminkin meillä on mennyt aamut ihan kurjiksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. niin tyhmä asia kuin SUKAT pilaa kaiken. joo,naurakaa!
mutta poika voi vaikka puol tuntia tapella ja itkeä ja kiukuta kun sukka on huonosti tms. luulen, että varmaan jotakin aistiyliherkkyyttä on hänellä. ja äiti tulee hulluksi siinä sivussa :headwall:

Meillä on myös sukkaraivoja aamuisin, pojan kanssa :D. Sinänsä siis ihan kiva, että tyttö hoitaa itse itsensä aamuisin valmiiksi: minä voin keskittyä kuopuksen sukkakriisiin, eikä kukaan myöhästy bussista tai koulusta.

Sen oon huomannut, että 1-2 aamuna kun tyttö oli nukkunut vain (joo, vain!) n. 10 h yöunet, niin aamu oli aikamoista vetkuttelua ja kitinää. Kun hän saa unta palloon n. 12 h ajan, niin herää aamulla pirtsakkaana kuin peipponen. Illalla on selkeästi väsyneempi mitä päiväkotiaikoina; aivojumppa väsyttää :D. Jos pääsen koulusta neljältä, ja olen kotona puoli viideltä, niin yhteistä aikaa ei juurikaan jää kun tyttö (ja myös poika siinä siivellä) nukahtaa jo seiskalta. Eilen tuli jumpasta 19:45 ja oli ihan rättiväsynyt iltapalapöydässä.
 

Yhteistyössä