V
vierailija
Vieras
Mies siis otti ja lähti toisen naisen matkaan, kun raskautta oli takana melkein puolet. Siitä asti sitten pakottanut mua keskeytykseen kaikin tavoin, ja uhannut mun henkeä ja tehnyt harvinaisen selväks että lapsen multa vie jos sen pidän ja tekee kaikkensa että multa lapsi otetaan VÄKISIN. Noh, mies on sitten erosta lähtien levittänyt vaikka ja mitä valheita ja kyliltä kuuluu sitä sun tätä, ja näistä syistä oon vaatinut itselleni muunmuassa huumetestit varoiksi ja niissä käynyt (mies puhunut kuinka oon tyyliin itseäni myyvä rapanisti) että saadaanpahan näin väittäessään samantien kiinni valehtelusta. Valitettavasti satun tietämään että mies on taitava manipuoloija ja täys narsisti, en minäkään huomannut kun vasta viiden vuoden yhdessäolon jälkeen.. Ja samaa kuullut myös muilta, entisiltä heiloilta ja läheisiltä kavereilta jopa. Mua jopa varoiteltiin, mutta kyseinen ihminen on ihan helvetin hyvä näyttämään muulta kuin mitä oikeasti on. Nyt kuulin vielä, että ovat menneet uuden muijansa kanssa naimisiin, juuri sopivasti hieman ennen lapsen syntymistä? Kyseinen ihminen on kaikkea muuta kuin noin lujasti sitoutuvaa tyyppiä, eikä varsinkaan näin lyhyellä aikavälillä että pistää väkisinkin ajattelemaan että mies haluaa omien puitteidensa olevan mahdollisimman kunnossa ylempien taholta katsoen että vois lapsen itselleen saada, ja samalla mustamaalaa mua minkä ehtii.
Mies ei ole missään vaihessa ollut kiinnostunut lapsesta millään tavoin, ei kysellyt kasvusta/voinnista/sukupuolesta/ mistään mitään. Hän tosissaan olisi viemässä lasta kokonaan itselleen vain siksi, että en keskeyttänyt raskautta, kostoksi mulle. Onko se lapsi joku esine jota voi riepotella taistelun keskellä vaan suunnasta toiseen??! Mä olen ollu alusta asti raskaudesta onnellinen, laittanut kaiken valmiiksi lasta varten ja omaan ihan mahtavan tukiverkoston. Sitä lasta tullaan tässä taloudessa ja ympäristössä todellakin rakastamaan, eikä ole mitään mitä en tämän lapsen eteen tekisi. Mies itse päätti lähteä jonkun toisen matkaan, pitääkö mun kärsiä siitä?
Hauskaahan tässä on se, että en oo kaikesta parisuhteen aikana kokemastani paskasta tai sen jälkeen tapahtuneista jutuista huolimatta missään vaiheessa halunnut miehelle mitään pahaa, enkä ole halunnut tapella saati että olisin katkeroitunut siitä että hän jätti mut sellaiseen elämäntilanteeseen ja lähti vielä jonkun toisen naisen matkaan. En tiedä miks, kai oon sitten kasvanut ihmisenä ja oon paljon onnellisempi ilman tuollaista miestä. Kaikenlisäks mä sanoin sille jo alussa etten vaadi häneltä mitään, en isyyttä, en rahoja, en aikaa, mutta jos lapsensa kanssa haluaa olla kuitenkin jatkossa tekemisissä niin tietysti se on ok. Enää en olisi niin varma, kun toinen ihan selkeästi haluaa vaan tuhota mut kaikin mahdollisin keinoin?
Mitähän ihmettä tässä nyt keksisi, halusin vaan avautua. Kolmenkympin tienoilla tässä molemmat ollaan (mies hieman yli) kuitenkin ettei jaksais tälläistä pelleilyä..
Mies ei ole missään vaihessa ollut kiinnostunut lapsesta millään tavoin, ei kysellyt kasvusta/voinnista/sukupuolesta/ mistään mitään. Hän tosissaan olisi viemässä lasta kokonaan itselleen vain siksi, että en keskeyttänyt raskautta, kostoksi mulle. Onko se lapsi joku esine jota voi riepotella taistelun keskellä vaan suunnasta toiseen??! Mä olen ollu alusta asti raskaudesta onnellinen, laittanut kaiken valmiiksi lasta varten ja omaan ihan mahtavan tukiverkoston. Sitä lasta tullaan tässä taloudessa ja ympäristössä todellakin rakastamaan, eikä ole mitään mitä en tämän lapsen eteen tekisi. Mies itse päätti lähteä jonkun toisen matkaan, pitääkö mun kärsiä siitä?
Hauskaahan tässä on se, että en oo kaikesta parisuhteen aikana kokemastani paskasta tai sen jälkeen tapahtuneista jutuista huolimatta missään vaiheessa halunnut miehelle mitään pahaa, enkä ole halunnut tapella saati että olisin katkeroitunut siitä että hän jätti mut sellaiseen elämäntilanteeseen ja lähti vielä jonkun toisen naisen matkaan. En tiedä miks, kai oon sitten kasvanut ihmisenä ja oon paljon onnellisempi ilman tuollaista miestä. Kaikenlisäks mä sanoin sille jo alussa etten vaadi häneltä mitään, en isyyttä, en rahoja, en aikaa, mutta jos lapsensa kanssa haluaa olla kuitenkin jatkossa tekemisissä niin tietysti se on ok. Enää en olisi niin varma, kun toinen ihan selkeästi haluaa vaan tuhota mut kaikin mahdollisin keinoin?
Mitähän ihmettä tässä nyt keksisi, halusin vaan avautua. Kolmenkympin tienoilla tässä molemmat ollaan (mies hieman yli) kuitenkin ettei jaksais tälläistä pelleilyä..