P
parisuhdehelvetti
Vieras
Puolisoni kertoi tavatessamme,että on terve ja ettei koskaan ole sairastanut mitään. Kertoi "hienosta" työurastaan ja kuinka on ahkera ja arvostettu työmies. Antoi itsestään kuvan,että on täydellinen mies.
Seurusteluaikana näkyi välillä jo pientä mustasukkaisuutta ja minulta hän kielsi esimerkiksi ulkona käynnit tyttöystävieni kanssa sekä alkoholin käytön täysin,edes yhtä siideriä silloin tällöin saunan jälkeen en saannut nauttia. Itse kuitenkin meni ja oli kavereidensa kanssa niinkuin aina ennenkin.
Muuttaessamme yhteen kaikki repesi liitoksistaan ja miehestä paljastui täysin toinen puoli.Löysin hänen lääkereseptejään satunmoisin siivotessa asuntoa ja yllätyksekseni paljastui miehellä olevan mielenterveysongelmia. Ensiksi säikähdin tätä,koska en koskaan ennen ollut törmännyt vastaaviin sairauksiin tai ihmisiin joilla olisin tiennyt olevan lääkitystä. Ajattelin kuitenkin ettei kyseessä ole mitään vakavaa... Olihan hän sanonut olevansa aina täysin terve.
Kuitenkin vajaan kuukauden asumisen jälkeen ja ensimmäisen riidan koittaessa sain kokea mieheni raivon,kiinni kävi ja seinille paiskoi. Tämän jälkeen 1.5-vuotta riitoihin sisältyi miehen puolelta tuuppimista,tönimistä,läimäyttelyä,ravistelua,estelyä mm.vei kotiavaimeni,autonavaimet,rahapussin,kännykän..etten pääsisi tai lähtisi häntä karkuun.Sanallinen väkivalta oli hirveää.
Jossain vaiheessa hän kielsi minua käymästä jopa kotonani vanhempieni luona sekä lenkkeilemästä ja irrotti vessanovesta lukot,koska kaiketi hänellä oli jotain luuloja että vessassa käydessäni tapahtuisi jotain tai sitten halusi vain muuten nöyryyttää ja alistaa kaikin keinoin.
Kuten arvata saattaa miehellä on ollut nyttemmin osastojaksoja sekä hoitokontakti.
Eroa olen yrittänyt hänestä kohta seitsemän vuotta. Lähtemisen on aina vain estänyt pelko. Mies on uhannut niin pahasti,että pelosta olen jäännyt ja toivonut nämä vuodet,että jos hän kuitenkin muuttuisi paremmaksi,jos ihme tapahtuisi. Olen elänyt aivan hirveässä parisuhteessa koko nuoruuteni,tätä ei voi edes sanoin kuvailla.
Nyt olen jostain saannut voimia ja päättänyt lähteä,tappouhkauksista yms, huolimatta.
Olen vain järkyttynyt koko kuvioista missä olen/olen ollut nämä vuodet.
Suhteemme on perustunut valheelle,mies valehteli itsestään. Hän ei ollut terve,sairashistoriaa mt-puolelta jo kymmenen vuoden ajan ennen meidän tapaamistamme. Hänellä ei ole ollut mitään työuraa,pari-kolme satunnaista tukityöpaikkaa elämänsä aikana. Olen siis alkanut seurustelemaan jonkun kuvitteelisen,luodun miehen kanssa ja totuus on paljastunut nyt vuosien saatossa. Tuntuu ihan käsittämättömältä ja oksettavan pahalta.
Mieheni diagnoosi on epäselvä. Sen tiedän että hän valittaa masennusta ja ahdistusta ja ei ota mitään kantaa kotiasioihin tai mene töihin. Kuitenkin toisaalta hänen hoitava lääkärinsäkin on hieman ihmeissään,koska lääkärin mukaan ulkoisesti ei ole missään vaiheessa näkynyt masennus tai ahdistusoireita ja tämän vuoksi lääkäri on varulta määrännyt varsin paljon lääkkeitä hänelle ja vahvimmasta päästä. Mieheni aiemmissa tiedoissa on,että hänellä olisi sosiaalinen- ja emotionaalinen kehitys pysähtynyt sekä persoonallisuushäiriöitä,tämän sain tietää hiljattain.
Miettiessäni koko kuviota ja koko suhdettamme ja mieheni tapaa olla,elää ja toimia,niin väkisin alan miettimään että voiko kyseessä olla narsistinen ihminen tai jotain vielä pahempaa? Eli onko hän oikeasti psyykkisesti sairas vai "sairas ihminen",joka käyttää toisia ihmisiä hyväkseen ja pelinappuloinaan ja ei välitä kuin itsestään?
En halua kirjoituksellani moittia ihmisiä joilla on mielenterveysongelmia,koska tämän suhteen aikana olen itsekkin saannut kokea miltä tuntuu syödä masennuslääkkeitä kun huonossa suhteessa eläminen vie voimat,kokea miltä tuntuu syödä rauhoittavia koska saan paniikkikohtauksia miesten seurassa ja kokea miltä tuntuu syödä nukahtamislääkkeitä koska pelkään kotonani nukahtaa kun pelkään miestäni...
Mutta jos joku kohtalotoveri osaisi neuvoa tai kertoa asioista,esim.lähestymiskiellosta kun eroaa tällaisesta ihmisestä,tai jos tietää enemmän millainen on esim.narsisitinen ihminen jne.
Seurusteluaikana näkyi välillä jo pientä mustasukkaisuutta ja minulta hän kielsi esimerkiksi ulkona käynnit tyttöystävieni kanssa sekä alkoholin käytön täysin,edes yhtä siideriä silloin tällöin saunan jälkeen en saannut nauttia. Itse kuitenkin meni ja oli kavereidensa kanssa niinkuin aina ennenkin.
Muuttaessamme yhteen kaikki repesi liitoksistaan ja miehestä paljastui täysin toinen puoli.Löysin hänen lääkereseptejään satunmoisin siivotessa asuntoa ja yllätyksekseni paljastui miehellä olevan mielenterveysongelmia. Ensiksi säikähdin tätä,koska en koskaan ennen ollut törmännyt vastaaviin sairauksiin tai ihmisiin joilla olisin tiennyt olevan lääkitystä. Ajattelin kuitenkin ettei kyseessä ole mitään vakavaa... Olihan hän sanonut olevansa aina täysin terve.
Kuitenkin vajaan kuukauden asumisen jälkeen ja ensimmäisen riidan koittaessa sain kokea mieheni raivon,kiinni kävi ja seinille paiskoi. Tämän jälkeen 1.5-vuotta riitoihin sisältyi miehen puolelta tuuppimista,tönimistä,läimäyttelyä,ravistelua,estelyä mm.vei kotiavaimeni,autonavaimet,rahapussin,kännykän..etten pääsisi tai lähtisi häntä karkuun.Sanallinen väkivalta oli hirveää.
Jossain vaiheessa hän kielsi minua käymästä jopa kotonani vanhempieni luona sekä lenkkeilemästä ja irrotti vessanovesta lukot,koska kaiketi hänellä oli jotain luuloja että vessassa käydessäni tapahtuisi jotain tai sitten halusi vain muuten nöyryyttää ja alistaa kaikin keinoin.
Kuten arvata saattaa miehellä on ollut nyttemmin osastojaksoja sekä hoitokontakti.
Eroa olen yrittänyt hänestä kohta seitsemän vuotta. Lähtemisen on aina vain estänyt pelko. Mies on uhannut niin pahasti,että pelosta olen jäännyt ja toivonut nämä vuodet,että jos hän kuitenkin muuttuisi paremmaksi,jos ihme tapahtuisi. Olen elänyt aivan hirveässä parisuhteessa koko nuoruuteni,tätä ei voi edes sanoin kuvailla.
Nyt olen jostain saannut voimia ja päättänyt lähteä,tappouhkauksista yms, huolimatta.
Olen vain järkyttynyt koko kuvioista missä olen/olen ollut nämä vuodet.
Suhteemme on perustunut valheelle,mies valehteli itsestään. Hän ei ollut terve,sairashistoriaa mt-puolelta jo kymmenen vuoden ajan ennen meidän tapaamistamme. Hänellä ei ole ollut mitään työuraa,pari-kolme satunnaista tukityöpaikkaa elämänsä aikana. Olen siis alkanut seurustelemaan jonkun kuvitteelisen,luodun miehen kanssa ja totuus on paljastunut nyt vuosien saatossa. Tuntuu ihan käsittämättömältä ja oksettavan pahalta.
Mieheni diagnoosi on epäselvä. Sen tiedän että hän valittaa masennusta ja ahdistusta ja ei ota mitään kantaa kotiasioihin tai mene töihin. Kuitenkin toisaalta hänen hoitava lääkärinsäkin on hieman ihmeissään,koska lääkärin mukaan ulkoisesti ei ole missään vaiheessa näkynyt masennus tai ahdistusoireita ja tämän vuoksi lääkäri on varulta määrännyt varsin paljon lääkkeitä hänelle ja vahvimmasta päästä. Mieheni aiemmissa tiedoissa on,että hänellä olisi sosiaalinen- ja emotionaalinen kehitys pysähtynyt sekä persoonallisuushäiriöitä,tämän sain tietää hiljattain.
Miettiessäni koko kuviota ja koko suhdettamme ja mieheni tapaa olla,elää ja toimia,niin väkisin alan miettimään että voiko kyseessä olla narsistinen ihminen tai jotain vielä pahempaa? Eli onko hän oikeasti psyykkisesti sairas vai "sairas ihminen",joka käyttää toisia ihmisiä hyväkseen ja pelinappuloinaan ja ei välitä kuin itsestään?
En halua kirjoituksellani moittia ihmisiä joilla on mielenterveysongelmia,koska tämän suhteen aikana olen itsekkin saannut kokea miltä tuntuu syödä masennuslääkkeitä kun huonossa suhteessa eläminen vie voimat,kokea miltä tuntuu syödä rauhoittavia koska saan paniikkikohtauksia miesten seurassa ja kokea miltä tuntuu syödä nukahtamislääkkeitä koska pelkään kotonani nukahtaa kun pelkään miestäni...
Mutta jos joku kohtalotoveri osaisi neuvoa tai kertoa asioista,esim.lähestymiskiellosta kun eroaa tällaisesta ihmisestä,tai jos tietää enemmän millainen on esim.narsisitinen ihminen jne.
Hän on ollut taitava. Sanallisesti kun on satuttanut,niin on tehnyt sen aina kahdenkesken ja kukaan ei koskaan ole kuullut sitä,sitten muuten osaa olla hyvin seurallinen ja huumorintajuinen muiden ihmisten kanssa,joten kukaan ei oikeen ole uskonutkaan kertomaani.
)
