elämä ohi?

[huolestunut]

miksi tuntuu että elämä alkaa vetelemään viimeisiään.. siis ei fyysisesti mutta kun tuntuu että onko elämässä enää mitään odotettavaa?
sitten kun lapsi syntyy, niin onko elämä sitten vain tasaista arkea lasten kanssa? voiko elämässäni tapahtua enää mitään mullistavaa MINULLE? kuulostaapa itsekkäältä..

haluan niin kovasti tämän lapsen mutta silti pelkään..

 

[vartooja]

Voi kuule, elämä lasten kanssa ei koskaan ole tasaista arkea

 

[M i l j a]

Sen jälkeen kun lapsi syntyy, niin se elämä vasta alakaa Oikeesti, mulla ainaki. Lapsesta on niin paljon iloa ja tunnet ittes korvaamattomaks, ainaki välillä. Vaikka välillä se korvaamattomuus ärsyttääki

 

[M i l j a]

Voi kuule, elämä lasten kanssa ei koskaan ole tasaista arkea

Just piti tämä lisäämäni, että' sitte se ai ainakaan oo tasaista
Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu jokapäivä, varsinki senjälkeen ku laps oppii liikkumaan ja puhumaan

 

[Aniida]

ja aluks sitä tuntuu että no mä oon vaan äiti, mutta sitten sieltä maitotahrojen ja likavaippojen alta alkaa pikkuhiljaa taas SINÄ ITSE myös paljastua (ja pidäkkin huoli että se tulee esille!) eli et sä ole itseäsi mihinkään kadottanut vaikka teetkin lapsia

 

[ap]

ja aluks sitä tuntuu että no mä oon vaan äiti, mutta sitten sieltä maitotahrojen ja likavaippojen alta alkaa pikkuhiljaa taas SINÄ ITSE myös paljastua (ja pidäkkin huoli että se tulee esille!) eli et sä ole itseäsi mihinkään kadottanut vaikka teetkin lapsia

sitähän mä pelkään että katoan jonnekin.. että olen vaan äiti vaikka siinäkään ei mitään vikaa ole..

 

[hip hip hurraa]

Ei tietenkään ole! Ihmettelen tota tasasta arkea lasten kanssa!!! Lasten kanssa on loppujen lopuksi elämä tosi ihanaa, ainakin välillä. Silloin tulee voimakkaita tunteita, ainakin mulla, sekä positiivisia että negatiivisiä. Jos välillä pysähtyy ajattelemaan, niin huomaa elämän olevan vielä edessäpäin, kun "odottaa" lasten kasvavan. Tulipa typerästi muotuiltua, mutta pointtina on: Ei ole elämä ohi!

 

[Rieputarallaa]

ja aluks sitä tuntuu että no mä oon vaan äiti, mutta sitten sieltä maitotahrojen ja likavaippojen alta alkaa pikkuhiljaa taas SINÄ ITSE myös paljastua (ja pidäkkin huoli että se tulee esille!) eli et sä ole itseäsi mihinkään kadottanut vaikka teetkin lapsia

sitähän mä pelkään että katoan jonnekin.. että olen vaan äiti vaikka siinäkään ei mitään vikaa ole..

Sinusta itsestäsi se on kiinni, hautautuuko kaikki muu äitiyden alle vai tuleeko äitiydestä yksi (mielettömän antoisa) osa identiteettiäsi. Ekat vuodet toki on intensiivistä aikaa lapsen kanssa, mutta pidä huolta, että ystävyyssuhteet ja harrastukset (edes osa) säilyvät. Elämä jatkuu kyllä, entistä rikkaampana vain. :hug: