Mulla on ikäkriisi... Täytän seuraavaksi 40v ja kauhistuttaa!

[:(]

Tämä on ihan kauheaa, musta tuntuu, että mun elämä on ohi ja tässä voi sitten vain odotella sitä haudanlepoa. Mulla on todella kamala keski-iän kriisi ja musta tuntuu, ettei mulla ole enää mitään odotettavaa elämässä. Ainoa tehtävä mulla on enää kasvattaa nuo pienimmät lapset aikuisiksi ja sitten siirtyä lannoittamaan maapalloa. Miten tässä näin kävi?

 

["vieras"]

Mulla sama mutta juttu ei ihan noi graavi, en odottele hautaa vaan kyseenlaistan kaikki valintani tähän astisesa elämässäni...

 

[Näin se on]

Kannattaisko vaan suosiolla vetää ittensä jojoon? 40-vuotias on pystyynkuollut kalmo, jota ei kukaan halua eikä sellaisen vanhan pierun valitusta jaksa kyllä todellakaan kukaan kuunnella.

Parasta olisi ollut hirttää itsensä jo 30 vuoden kohdalla.

Vittu hei kamoon, jengi elää nykyisin helposti yli 90-vuotiaaksi -mikä ikä 40 muka on? Osta uudet stay-upit, käy kampaajalla ja herää. Ikä on vain numeroita. Jotkut ovat jo 30-vuotiaana ihan mummoja ja toiset vetävät vielä kasivitosena täysillä.

 

["nelikymppinen"]

Nyt se elämä vasta alkaa!

 

[Phoebsi]

Ymmärrän jos ihmisillä on kriisejä yllättävistä elämänmuutoksista, onnettomuuksista ym. Mutta jostain mikä on väistämätöntä?

Ajan tuhlausta, järjen köyhyyttä. Ikäkriisit siis.

 

["a p"]

Kannattaisko vaan suosiolla vetää ittensä jojoon? 40-vuotias on pystyynkuollut kalmo, jota ei kukaan halua eikä sellaisen vanhan pierun valitusta jaksa kyllä todellakaan kukaan kuunnella.

Parasta olisi ollut hirttää itsensä jo 30 vuoden kohdalla.

Vittu hei kamoon, jengi elää nykyisin helposti yli 90-vuotiaaksi -mikä ikä 40 muka on? Osta uudet stay-upit, käy kampaajalla ja herää. Ikä on vain numeroita. Jotkut ovat jo 30-vuotiaana ihan mummoja ja toiset vetävät vielä kasivitosena täysillä.

Kiitos tästä.

En tosiaankaan tajua, miten mulle on käynyt näin. Tai oikeastaan tiedän... Kotiäitiys on vanhentanut mut muutamassa vuodessa ihan haudan partaalla olevaksi. Mutta kuka nyt enää tälläistä vanhaa kurppaa palkkaisi, kun vanhat työt loppuivat äitiyslomalla ollessa.

Juu, typerää valitusta tämä mun teksti on. Ulkopuolisesti pitäisi kaikki olla kunnossa, mutta saisi nyt tän typerän pääkopan taas uskomaan elämään.

 

["a p"]

Ymmärrän jos ihmisillä on kriisejä yllättävistä elämänmuutoksista, onnettomuuksista ym. Mutta jostain mikä on väistämätöntä?

Ajan tuhlausta, järjen köyhyyttä. Ikäkriisit siis.

Olen aina ennen ollut samaa mieltä, mutta tässä sitä vain ryvetään. Tietysti salaa, sillä en kehtaa tunnustaa tätä edes miehelleni...

 

[äiti 44 v]

Tämä on ihan kauheaa, musta tuntuu, että mun elämä on ohi ja tässä voi sitten vain odotella sitä haudanlepoa. Mulla on todella kamala keski-iän kriisi ja musta tuntuu, ettei mulla ole enää mitään odotettavaa elämässä. Ainoa tehtävä mulla on enää kasvattaa nuo pienimmät lapset aikuisiksi ja sitten siirtyä lannoittamaan maapalloa. Miten tässä näin kävi?

Jos ei kuole nuorena, elää vanhaksi

 

["Mamma italiana"]

mà olen tààllà jo tàn kertonutkin, mutta kerron sen vielà ap:lle. tànà syksynà siinà viereisessà altaassa pestiin eròààn naisen hiuksia. aloin kuunnella juttelua ja rouva kertoi ettà illalla menee tanssimaan. en itse nostanut pààtàni, mutta kuulin sitten kun tytòt kyselivàt naiselta ettà paljonko on ikàà mittarissa. vastaus: 97 v!!!!

kiteyttàen: 40 on aika vàhàn

 

[ikäkaima]

Tämä on ihan kauheaa, musta tuntuu, että mun elämä on ohi ja tässä voi sitten vain odotella sitä haudanlepoa. Mulla on todella kamala keski-iän kriisi ja musta tuntuu, ettei mulla ole enää mitään odotettavaa elämässä. Ainoa tehtävä mulla on enää kasvattaa nuo pienimmät lapset aikuisiksi ja sitten siirtyä lannoittamaan maapalloa. Miten tässä näin kävi?

Täällä toinen samanikäinen!!! Ei kuule.......se elämä alkaa vasta tästä. Itse juuri erosin kesällä 14v pitkästä suhteesta, nyt on elämä mukavaa kun stressi helpottanut. On oma tupa ja lupa tehdä mitä haluaa, mieli on vielä nuori vaikka ikää jo onkin mutta vielä jaksaa tehdöä mitä vain.
Lapsetkin on jo vaippaiän ohittaneet......
Ilolla katso sinäkin tulevaan ja mieti että tässä oli vasta puolet odotetusta elämästäsi.

 

[vieras myös]

Täällä toinen samanikäinen!!! Ei kuule.......se elämä alkaa vasta tästä. Itse juuri erosin kesällä 14v pitkästä suhteesta, nyt on elämä mukavaa kun stressi helpottanut. On oma tupa ja lupa tehdä mitä haluaa, mieli on vielä nuori vaikka ikää jo onkin mutta vielä jaksaa tehdöä mitä vain.
Lapsetkin on jo vaippaiän ohittaneet......
Ilolla katso sinäkin tulevaan ja mieti että tässä oli vasta puolet odotetusta elämästäsi.

40-vuotiaalla on vielä puolet elämästään jäljellä, totta. Mutta työnantajan silmissä hän menee pian luokkaan "vanhat jäärät joille ei kannata enää mitään uutta opettaa", joskin plussaa voi työnhaussa tulla siitä että tuskin enää montaa kertaa jää äitiyslomalle.

 

["vieras"]

Ihminen on sitä millaiseksi itsensä tuntee. Yksi syntyy vanhana ja toinen kuolee nuorena.

 

["a p"]

40-vuotiaalla on vielä puolet elämästään jäljellä, totta. Mutta työnantajan silmissä hän menee pian luokkaan "vanhat jäärät joille ei kannata enää mitään uutta opettaa", joskin plussaa voi työnhaussa tulla siitä että tuskin enää montaa kertaa jää äitiyslomalle.

Näin se tosiaankin menee! Hassua sinäänsä, että periaatteessa mulla olisi vielä työaikaa jäljellä 25 vuotta, joka on lähes kaksinkertaisesti se määrä mitä ehdin valmistumiseni (25 vuotiaana) jälkeen olla töissä ennen lasten saamista.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ei 40 ole mikään vanha. Mun sisko ja veli on sen ikäisiä ja ne on mun parhaita kavereita. Huolestuisin ihan kauheesti, jos ne puhuis tommosta, että nyt on elämä eletty.

 

["a p"]

Ei 40 ole mikään vanha. Mun sisko ja veli on sen ikäisiä ja ne on mun parhaita kavereita. Huolestuisin ihan kauheesti, jos ne puhuis tommosta, että nyt on elämä eletty.

Elä sinä puhu, kun olet vasta 30 v untuvikko! Onnea sulle syntymäpäivän johdosta! Juuri sun ketjusta sain virikkeen alkaa itkemään tätä ikäkriisiäni, sillä muistan, kuinka huolettomasti täytin aikoinani 30v. Elämä tuntui olevan niin vasta edessä!

 

[Leukistinen aksolotli]

[QUOTE="a p";22588178]Elä sinä puhu, kun olet vasta 30 v untuvikko! Onnea sulle syntymäpäivän johdosta! Juuri sun ketjusta sain virikkeen alkaa itkemään tätä ikäkriisiäni, sillä muistan, kuinka huolettomasti täytin aikoinani 30v. Elämä tuntui olevan niin vasta edessä! [/QUOTE]

10 vuotta sinne tai tänne...

 

[Satku-]

Niin..nuo kriisit taitaa olla vaan sitä että on liikaa aikaa ajatella tuollaisia juttuja..
Eli nyt rupeat ajattelemaan niin että nythän se elämä vasta alkaakin ja etsit
niitä uusia mielenkiinnon kohteita..harrastuksia ym..

 

["a p"]

10 vuotta sinne tai tänne...

No just nyt tuntuu, että sinne. Kiitos, joka tapauksessa kauniista sanoistasi.

 

[Leukistinen aksolotli]

[QUOTE="a p";22588218]No just nyt tuntuu, että sinne. Kiitos, joka tapauksessa kauniista sanoistasi. [/QUOTE]


Mulla on kavereita jotka on sun ikäisiä. Ja olen mielestäni aika lapsenmielinen. Ei haittaa ollenkaan, ei ne oo vanhoja.

 

["poikia3"]

Siis herran jestas! 40 on nuori vielä. Kun lapset kasvaa, saat enemmän aikaa ja tilaa itsellesi, voit aloittaa sen harrastuksen, josta olet aina haaveillut. Opiskella vaikka uuden ammatin, tehdä ihan mitä haluat.

Mulla mittarissa 43-vuotta, kuopus on viiden ja jo vuosia olen elänyt elämäni parasta aikaa todella monen asian suhteen. Elämä on oikeasti ihanaa!

 

[Horuksen silmä]

Niin toisaalta ikä on vain numeroita mutta keski-iässä sitä alkaa tiedostamaan että elämä kuitenkin on vain lyhyt trippi. Nuorempana sitä aina ajatteli " kyllähän sitä ehtii sitä ja tätä, koska on nuori vielä" Nyt tajuaa että ehkä sitä ei kerkiä enään tehdä yhtikäs mitään ennen kun kuolo korjaa. Samalla kauhulla ajattelee niitä jotka ovat eläneet todella pitkän elämän. Raihnaisia mummoja ja pappoja joilla dementia on pehmittänyt aivot. Siellä ne makaa sängyissään vaipat jalassa ja horisee järjettömiä.
Toisaalta nelikymppisenä sitä alkaa päästä eroon omasta turhamaisuudestaan. Jos nuorena oli ulkonäkökeskeinen niin keski-iässä muut asiat alkavat merkitä enemmän. Sitä voi elää mainioisti ilman muiden ihmisten kehuja. Monelle nuoremmallehan se tuntuu olevan kauhistus.
Eiköhän ole ihan luonnollista potea neljänkympinkriisiä tai miksi sitä kukakin kutsuisi. Sitä on välillä ihan terveellistä puntaroida mennyttä elämäänsä ja miettiä millainen tulevaisuus voisi olla edessä.

 

[Jätkä]

Minusta tuntuu, et mitä lähemmäs 40 tulee, sitä kakarammaksi muutun.:vampire: (voi teiniparkoja)

 

[Horuksen silmä]

Minusta tuntuu, et mitä lähemmäs 40 tulee, sitä kakarammaksi muutun.:vampire: (voi teiniparkoja)

Se on vaan sitä dementiaa. Lopulta huomaat makaavasi vaipoissa terkkarin vuodeosastolla ja kuvittelet olevasi jälleen lapsi :saint:

 

["vieras"]

Mikä siinä lie, kun mitä enemmän tulee ikää, sitä mukavampaa eläminen on
Sanon näin peräti 46 ikävuoden kokemuksella.

 

[Micosa]

Ymmärrän jos ihmisillä on kriisejä yllättävistä elämänmuutoksista, onnettomuuksista ym. Mutta jostain mikä on väistämätöntä?

Ajan tuhlausta, järjen köyhyyttä. Ikäkriisit siis.

veit sanat suustani.