Elämä on ihan käsittämättömän rankkaa nyt... Kolme alle kouluikäistä ja työt! Kuinka te jaksatte?

["ruusunen"]

Meillä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet n.1,5-vuoden välein. Kaksi ensimmäistä olivat oikein haluttuja ja oli meillä puhetta kolmannesta JOSKUS. Luonto päätti kuitenkin puolestamme kun kierukasta huolimatta tulin raskaaksi.

Kaikki lapset ovat rakastettuja, enkä ole ikinä ajatellut nuorimmaistakaan mitenkään vahinkona. Alkujärkytyksen jälkeen, tulimme siihen tulokseen että teemme sitten niin sanotusti kaikki lapset kerralla. Olimme puhuneet kolmannesta, eikä mielessäkään käynyt ettemmekö ottaisi tätä lasta ilolla vastaan vaikka se hieman suunniteltua aikaisemmin tulikin.

Nyt on tilanne se, että nuorimmainen on hieman vajaat 2-vuotias ja vanhemmat 3v. ja 5v. Kaikki lapset aloittivat tarhassa syksyllä. Tarhapaikkaa emme saaneet kodin läheltä ja miehen pitkän työmatkan vuoksi lasten ees taas (bussilla) kuskaaminen on jäänyt suurelta osin minun vastuulleni. Teen lyhyempää työpäivää joten luonnollisesti sitten tulen kotiin lasten kanssa jonka jälkeen alkaa ruuan laitot sun muut ja sitten onkin jo ilta sama rumba alkaa alusta taas seuraavana päivänä.

Vanhin lapsi on aina ollut huono nukkumaan ja sama meno jatkuu nytkin vaikka poika on jo 5-vuotias. Hän on saanut niin kutsuttuja kauhukohtauksia 2-vuotiaasta asti ja edelleen niitä tulee VÄHINTÄÄN kerran yössä. Keskimmäinen nukkuu hyvin (joskin herää poikkeuksetta aamuviideltä ihan virkkuna) ja nuorimmainen ei ole nukkunut elämässään vielä yhtään kokonaista yötä. Käyn itse nukkumaan ilta kymmeneltä ja sitten ramppaamme miehen kanssa lasten luona vuoronperään ja aamuviideltä pitää herätä keskimmäisen kanssa... Olen niin väsynyt että voisin vain nukkua kuukauden putkeen. En ole nukkunut kokonaista yötä varmaan neljään vuoteen.

Kaikki tämä tuntuu aika ajoin ihan hirveän rankalta. Toisaalta olen niin väsynyt etten oikein edes jaksa miettiä ratkaisua. Miehen kanssa olemme tietysti vielä paljon riidoissa kun väsyneinä riitelemme ihan typeristä asioista ja välillä meitin haluanko olla miehen kanssa enää ollenkaan...

Anteeksi, piti vain purkaa johonkin. Kiitos, helpotti. :xmas:

Ja matka jatkuu.....

 

[rietas]

Auh, kuulostaa hirvittävän rankalta ja väsyttävältä :hug: Onko teillä sukulaisia tai tuttavia, jotka voivat joskus hoitaa lapsianne, että saisitte miehesi kanssa olla ihan kahden, levätä ja korjailla suhdettanne?

Olisiko oma auto sinulle mahdollinen? Helpottaisiko se kuskausrumbaa yhtään?

 

[ähis]

No hakekaa pk-paikkaa lähempää.
Sitten tuo 5 ja 2 vuotias voisivat mennä jonnekkin viikonlopuksi hoitoon, vaikka eri paikkoihin. Ja puhun nyt ihan kahdesta yöstä.

3 vuotias voisi jäädä kotiin ja sitten mies voisi hoitaa ensin aamutoimet vekaran kanssa ja sitten kun oon päikkäri aika menette kaikki päikkäreille.

 

["ruusunen"]

Auh, kuulostaa hirvittävän rankalta ja väsyttävältä :hug: Onko teillä sukulaisia tai tuttavia, jotka voivat joskus hoitaa lapsianne, että saisitte miehesi kanssa olla ihan kahden, levätä ja korjailla suhdettanne?

Olisiko oma auto sinulle mahdollinen? Helpottaisiko se kuskausrumbaa yhtään?

Kiitos. :flower: Meillä asuu molemmat isovanhemmat melko lähellä, mutta valitettavasti minun äidilläni on ollut jo pitkään mielenterveysongelmia eikä ole oikein lastenhoitokunnossa (eikä häneltä kovin paljoa sitä tahtoa siihen löytynyt ennen sairastumistakaan). Anoppi kyläilee meillä usein ja katsoo kyllä lasten perään esimerkiksi pari tuntia jotta päästään miehen kanssa kahdestaan ruokakauppaan tmv. mutta sen pidempiin kyläilyihin ei hänkään tällä hetkellä pysty (toipuu syöpähoidoista).

Muita ei oikein olekaan. Toiseen autoon ei tällä hetkellä ole varaa ja mies tarvitsee nykyistä autoa työmatkoihin.

 

["ruusunen"]

No hakekaa pk-paikkaa lähempää.
Sitten tuo 5 ja 2 vuotias voisivat mennä jonnekkin viikonlopuksi hoitoon, vaikka eri paikkoihin. Ja puhun nyt ihan kahdesta yöstä.

3 vuotias voisi jäädä kotiin ja sitten mies voisi hoitaa ensin aamutoimet vekaran kanssa ja sitten kun oon päikkäri aika menette kaikki päikkäreille.

Meillä valmistuu ensi vuonna uusi tarha tähän lähelle ja ajateltiin sitten hake sinne. Sitä ennen emme oikein haluaisi siirrellä lapsia tarhasta toiseen kun kuitenkin viihtyvät nykyisessä pk:ssa.

 

[rietas]

No voi Jos anoppi sen pari tuntia katsoisi lapsia silloin tällöin ja ihan nukkuisitte univelkojanne pois?

 

[ähis]

No voi Jos anoppi sen pari tuntia katsoisi lapsia silloin tällöin ja ihan nukkuisitte univelkojanne pois?

Mä kans kannatan tätä. Anoppi ulkoilemaan lasten kanssa te vanhemmat sänkyyn nukkumaan/torkkumaan.

Mä olisin kuopuksen kanssa kaivannut tällaista apua.

 

[rietas]

Itselleni ainakin teki todellakin terää saada nukkua parin tunnin päiväunet ihan rauhassa vaikka kerran viikossa.

 

["vieras"]

Eihän kukaan pitkään jaksa nukkumatta, joten nukkumiseen teidän täytyy panostaa.

Ehdottaisin, että jakaisitte nuo yövalvomiset. Esim. että kahtena arkiyönä sinä heräät lasten kanssa ja miehesi saa nukkua kokonaisen yön (tarvittaessa korvatulpat korvissa), ja kahtena arkiyönä toisinpäin. Kaksi hyvää pitkää yötä viikossa auttaa jo kummasti jaksamaan.

Keskimmäisen unirytmiä voisi myös koettaa muuttaa lyhentämällä päikkäreitä ja/tai myöhentämällä nukkumaanmenoaikaa, jotta unta riittäisi pidempään kuin aamuviiteen.

Miksi nuorimmainen heräilee? Voisiko hänelle ajatella jotain lempeää unikoulua öiden rauhoittamiseen?

 

["huh"]

Mä kans kannatan tätä. Anoppi ulkoilemaan lasten kanssa te vanhemmat sänkyyn nukkumaan/torkkumaan.

Mä olisin kuopuksen kanssa kaivannut tällaista apua.

Ai syöpähoidoista toipuva tai mt-ongelmainen anoppi pitäisi valjastaa lastenhoitajaksi temmeltämään pihalle lasten kanssa? Jotain rajaa nyt...

 

[Merengue]

No voih. Kait se sitten menee päivä kerrallaan eteenpäin. Vaikutat ihanalta ihmiseltä. Jälkikäteen olen miettinyt miten jaksoin kahden pojan työssäkäyvänä yh-huoltajana. Mutta hyvinhän se meni, eikä noissa jo aikuisissa miehissä näy mitään vaurioita.

 

[ähis]

[QUOTE="huh";25749023]Ai syöpähoidoista toipuva tai mt-ongelmainen anoppi pitäisi valjastaa lastenhoitajaksi temmeltämään pihalle lasten kanssa? Jotain rajaa nyt...[/QUOTE]

Just ap kertoi että anoppi kyläilee heillä usien, jotta ap pääsee miehensä kanssa kaksin kauppaan. Joten lieneen aivan sama onko ap miehineen päiväunilla vai kaupassa, kun anoppi on lasten kanssa.

Kannattaisi varmaan lukea kunnolla.

 

[väynyt ollut]

[QUOTE="vieras";25748838]Eihän kukaan pitkään jaksa nukkumatta, joten nukkumiseen teidän täytyy panostaa.

Ehdottaisin, että jakaisitte nuo yövalvomiset. Esim. että kahtena arkiyönä sinä heräät lasten kanssa ja miehesi saa nukkua kokonaisen yön (tarvittaessa korvatulpat korvissa), ja kahtena arkiyönä toisinpäin. Kaksi hyvää pitkää yötä viikossa auttaa jo kummasti jaksamaan.

Keskimmäisen unirytmiä voisi myös koettaa muuttaa lyhentämällä päikkäreitä ja/tai myöhentämällä nukkumaanmenoaikaa, jotta unta riittäisi pidempään kuin aamuviiteen.

Miksi nuorimmainen heräilee? Voisiko hänelle ajatella jotain lempeää unikoulua öiden rauhoittamiseen?[/QUOTE]

Tässä on monta hyvä ehdotusta, joita itsekin suosittelen. MInusta toi vuorotellen valvominen on hyvä, on ainakin toinen vanhempi sitten levännyt vaikka toinen olisikin hiukan väsyneempi. Ja vuorotellen sitten vaikka viikoloppuisin toinen saa nukku aamulla pitkään (esim. mies lauantaisin ja sinä sunnuntaisin). Ne muutama tunti pitemmät aamu-unetkin kerran viikossa tekevät hyvin paljon!!

 

["pässi"]

Just ap kertoi että anoppi kyläilee heillä usien, jotta ap pääsee miehensä kanssa kaksin kauppaan. Joten lieneen aivan sama onko ap miehineen päiväunilla vai kaupassa, kun anoppi on lasten kanssa.

Kannattaisi varmaan lukea kunnolla.

Kyllä mä osasin lukea oikein hyvin, älä hätäile. Itsehän en kehtaisi toipuvaa vanhaa ihmistä kovinkaan usein vaivata.Käsitin, että sitä hoitoapua tarvitsisi vielä enemmän.

 

[Phoebsi]

Voi ei... toivotaan nyt ensimmäisenä, että saatte päivähoitopaikan lähempää, kai olet hakenut sitä?

Ja minäkin ehdottaisin yöheräämisten jakamista. Kaksi yötä sinulle ja kaksi miehelle, ja nukut niin kaukana lapsista kuin mahdollista on että et heräile heihin. Missä asut? Millaiset mahdollisuudet teillä on ulkopuoliselle lastenvahdille? Se ei auta univelkaan, mutta auttaa arkeen.

 

["hmmm"]

Entä jos jäät kotiin? tai mies myös tekemään osa-aikatyötä? tukiverkkoja ei ole. en kehtaisi yhtään pyytää syöpähoidoista toipuvalta enempää mitä nyt tekee.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="hmmm";25749263]Entä jos jäät kotiin? tai mies myös tekemään osa-aikatyötä? tukiverkkoja ei ole. en kehtaisi yhtään pyytää syöpähoidoista toipuvalta enempää mitä nyt tekee.[/QUOTE]

Se saattaa olla sille syöpähoidoista toipuvalle ihana henkirenkä, että saa olla lastenlasten kanssa eikä tarvitse olla koko ajan kotona. Jos siis vaan jaksaa, ja kysymällä siitä selviää, ja rehellisesti puhumalla.

 

[636u]

mites kotiin jääminen kokonaan? Jos sinäkin teet osa-aikaista ja 3 päiväkoti-ikäistä niin varmaan hoitomaksuihin menee sievoinen summa, joten on varmaan ihan sama vaikka jäisit kotiin? Jos sinulla ei ole ihan älyttömän hyvä palkka ( tosin silloin voisi palkata kotiin vaikka hoitajan )

Mites jos palkkaisitte jonkun hoitamaan lapsia, vaikka yhdeksi päiväksi? Joku lukiolainen tai vastaava? Saisitte levätä, jos olisi ulkona lasten kanssa.

 

[se on niin]

sulla on oikeus vielä hoitovapaaseen.

 

["kolmen äiti"]

Voi, kuulostaa niin tutulta. Itsellänikin on kolme alle kouluikäistä joista viimeinen (nyt 1v9kk) tuli täytenä yllätyksenä ja univelkaa on minullakin vuosien edestä. Eli tiedän mistä puhut.

Mitä jos ottaisitte joskus mll:lta hoitajan että saatte nukkua/levätä pidempään. Ja kannattaa puhua neuvolassa tuosta väsymyksestä. Sitä kautta voi myös saada kotiapua tai lastenhoitoapua. Kannattaa tehdä jotain ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[huh,]

aika auttaa, joka päivä valoa kohti, lapset kasvaa.. mutta vielkä on useampi tosi rankka vuosi edessä. itse olisin ehkä jäänyt ainakin vuodeksi vielä kotiin, sitten, kun isoimmalla alkaa eskari, on pakko kuskata kuitenkin, jotemn sitten on sama mennä itsekin töihin

 

["ruusunen"]

Kiitoksia paljon vastauksistanne. Osa niistä oli hyvinkin avuliaita.

Anoppini on tosiaan toipumassa hoidoista, mutta voi tilanteeseen nähden hyvin. Hän on itse monesti tarjoutunut auttamaan, välillä joudun oikein toppuuttelemaan koska itsestäni tuntuu pahalta kun hän tekee liikaa kun todella toivon että hänkin keskittyisi lepäämiseen jotta paranee. Hänen kohdallaan on kuitenkin kyseessä vakava sairaus jonka kanssa ei kannata pelleillä. Missään vaiheessa syöpähoidoista toipuvaa anoppia ei ole vaadittu tekemään mitään (kuten joku jo asian ilmaisi).

Ja mitä tuohon hoitovapaaseen tulee, niin talous ei tällä hetkellä sallinut minun olla pidempään kotona (asuntolainassa on aika hyvin kaikki lyhennysvapaat ja pienemmät lyhennykset käytetty jo aiemmilla hoitovapailla ja tämä oli suurin syy, miksi kolmas lapsi oli meille suunnitteilla vasta myöhemmin). Olemme kuitenkin miettineet että olisin kesällä useamman kuukauden kotona. Saataisiin kaikki pieni irtiotto tähän arkeen.

 

["ruusunen"]

[QUOTE="kolmen äiti";25749455]Voi, kuulostaa niin tutulta. Itsellänikin on kolme alle kouluikäistä joista viimeinen (nyt 1v9kk) tuli täytenä yllätyksenä ja univelkaa on minullakin vuosien edestä. Eli tiedän mistä puhut.

[/QUOTE]

Lohduttavaa tietää, että meitä on muitakin! Paljon voimia sinnekin! :flower:

 

["vieras"]

Meillä oli parisen vuotta sitten samanlaisia öitä mm. esikoisen akuhukohtausten vuoksi. Jaettiin välillä yöt niin, että toinen sai nukkua. Viikonloppuaamut jaettiin aina, jotta sai edes yhtenä aamuna nukkua hetken pidempään. Toinen siirtyi lasten kanssa katsomaan pikkukakkosta. Mutta elämä vaan on aika rankkaa hoitopaikkasiirtymisien, kaupassa käyntien, ruuanlaiton, pyykin pesun sun muun kanssa. Kotiin kun tulee on nälkäinen joukko vaatimassa ruokaa ja vaikka lapset ja mies tekevät paljon kodin eteen, etekmistä riittää kyllä kaikille ja joka päivälle.

 

[voimia!]

voi että, kuulostaa kyllä tosi uuvuttavalta! Kyllä naisissa on voimaa, kun tällaista palettia pyöritetään! Hatunnosto sulle.. en tiedä, millä alalla olet, mutta olisiko sellainen vaihtoehto mahdollista, että hakisit jotain iltaduunia, johon voisit mennä kun miehesi kotiutuu. Näin säästyisi hoitomaksut ja hoitoonviemisrumba loppuisi. Tosin yhteinen aika perheenä ja miehesi kanssa jäisi kuitenkin vähiin... Ja sitten ne yöunet. Kuka tahansa olisi väsynyt noilla unimäärillä, jota saatte. Itse olisin varmaan jo lataamossa! olisiko ihan mahdoton ajatus nukkua jonkinaikaa kaikki samassa huoneessa. Loppuisi yöllinen ravaus huoneesta toiseen ja saisit vaan puoliunessa rauhoitella heräävää lasta nousematta itse. Voisiko aamuvirkulle herääjälle sanoa että viideltä on vielä yö ja nyt nukutaan, piste? Mä en ikipäivänä suostuisi herään viideltä! oon varmaan ihan hirvee äiti mut sanoisin että herää keskenäsi, minä nukun... Onko muuten teillä pimennysverhoa? Toivottavasti saatte arjen rullaamaan ja ennenkaikkea paremmat unet. Onneksi kohta on kevät ja kesä, auringon voimalla jaksaa taas vähän paremmin. Paljon voimia sulle supernainen!