M
märehtijä
Vieras
Miksi en osaa päästää irti menneestä?
Muistan paljon ihmisiä kuluneilta vuosilta, mutta he tuskin muistavat enää minua. Harva muistaa minun nimeäni. Nyt Facebookin aikakaudella on koukuttavaa etsiä vanhoja tuttuja, useimpien profiilikuvan pääsee näkemään. Moni on mennyt naimisiin, saanut lapsia, valmistunut. Katkerana olen saanut huomata, että koulukiusaajatkin ne vain porskuttavat, osasta on jopa tullut opettajia.
Monista kohtaamisista näiden ihmisten kanssa muistan vain epäonnistumiset, mokat ja hävettävät asiat. Muutkin ovat tietenkin tehneet virheitä, mutta minä en osaa päästää niistä irti. Joskus aamulla herätessäni voi tulla mieleen jokin juttu vaikka kouluajoilta.
Miksi muiden elämä tuntuu jännemmältä ja onnistuneemmalta kuin minun?
Tiedän ettei kukaan ole täydellinen, ja että mokia mahtuu muidenkin elämään. Silti tunnen itseni epäonnistuneemmaksi. En pysty muistelemaan menneitä vuosia ilolla, vaan muistan pettymyksiä ja noloja tilanteita, katkenneita ystävyyssuhteita yms. En kestä tavata ns. vanhoja tuttuja.
Olen pilannut monta vuotta elämästäni jännittämällä ja mokailemalla. Olen siirtynyt elämänvaiheesta toiseen toivoen, että nyt menee paremmin: osaan olla oma itseni, löydän oman tyylini ja voin nauttia elämästä. Ei tarvitse ahdistua ja pelätä. Ei se kuitenkaan niin ole mennyt. Esim. mistään työpaikasta en ole lähtenyt hyvillä mielin, vaan aina olen mokaillut ja antanut itsestäni typerän kuvan. Olen ollut huojentunut viimeisen työpäivän jälkeen: enää ei tarvitse kohdata muita työntekijöitä.
En tunnu sopivan mihinkään kuvioon, olen aina vääränlainen ja väärässä paikassa. En löydä omaa paikkaani ja itseäni. Samalla muut menevät elämässä eteenpäin kuten kuuluukin, itse märehdin tällaisia.
Muistan paljon ihmisiä kuluneilta vuosilta, mutta he tuskin muistavat enää minua. Harva muistaa minun nimeäni. Nyt Facebookin aikakaudella on koukuttavaa etsiä vanhoja tuttuja, useimpien profiilikuvan pääsee näkemään. Moni on mennyt naimisiin, saanut lapsia, valmistunut. Katkerana olen saanut huomata, että koulukiusaajatkin ne vain porskuttavat, osasta on jopa tullut opettajia.
Monista kohtaamisista näiden ihmisten kanssa muistan vain epäonnistumiset, mokat ja hävettävät asiat. Muutkin ovat tietenkin tehneet virheitä, mutta minä en osaa päästää niistä irti. Joskus aamulla herätessäni voi tulla mieleen jokin juttu vaikka kouluajoilta.
Miksi muiden elämä tuntuu jännemmältä ja onnistuneemmalta kuin minun?
Tiedän ettei kukaan ole täydellinen, ja että mokia mahtuu muidenkin elämään. Silti tunnen itseni epäonnistuneemmaksi. En pysty muistelemaan menneitä vuosia ilolla, vaan muistan pettymyksiä ja noloja tilanteita, katkenneita ystävyyssuhteita yms. En kestä tavata ns. vanhoja tuttuja.
Olen pilannut monta vuotta elämästäni jännittämällä ja mokailemalla. Olen siirtynyt elämänvaiheesta toiseen toivoen, että nyt menee paremmin: osaan olla oma itseni, löydän oman tyylini ja voin nauttia elämästä. Ei tarvitse ahdistua ja pelätä. Ei se kuitenkaan niin ole mennyt. Esim. mistään työpaikasta en ole lähtenyt hyvillä mielin, vaan aina olen mokaillut ja antanut itsestäni typerän kuvan. Olen ollut huojentunut viimeisen työpäivän jälkeen: enää ei tarvitse kohdata muita työntekijöitä.
En tunnu sopivan mihinkään kuvioon, olen aina vääränlainen ja väärässä paikassa. En löydä omaa paikkaani ja itseäni. Samalla muut menevät elämässä eteenpäin kuten kuuluukin, itse märehdin tällaisia.
