elämää alkoholistin kanssa

[Emilia]

mieheni siis on alkoholisti. Olemme pitäneet kaikesta huolimatta yhtä kohta 7 vuotta, ja miellä on pieni lapsi. Mies on itse myöntänyt sairautensa, ollut hoidossa(katkolla) ja siis yrittänyt pelastaa suhteemme useasti. Mutta aina jossain vaiheessa retkahtanut. Ja tämä viinan käyttö on siis erittäin runsasta, tapahtuu asioita joista ei etes kehtaa puhua. On pettänytkin ainakin kerran, itse on kertonut. Olemme olleet erossa moneen otteeseen, koska en pysty enkä halua elää holistin kanssa ja hänen sairauden tuomien ongelmien kanssa. Mutta silti aina jaksan uskoa parempaan, kun mies taas keran hakeutuu hoitoon. Paras holiton jakso kesti 6kk, kunnes työpaineiden vuoksi retkahti ja taas mentiin. Nyt kuvioissa myös lapsi, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä...mies mahtava isä ja puoliso selvinpäin....mutta kun saa pisarankin viinaa....ei välitä! haluaisin kohtalotovereiden kanssa jutella asiasta, koska itse en enään jaksa tätä taakkaa kantaa, kun ei ole kelle puhua. Täysi raittius on ollut puheena, ja aa-klinikalle pitäisi nyt lähipäivinä mennä, mutta tälläkin hetkellä mies on missä lie...ja sen tiedän että humalassa. voiko alkoholistin kanssa elää...muuten kuin päivä kerrallaan..ja mitä elämää se sellainen on? en tiedä, onko tämä oikea paikka moiselle tekstille, mutta nyt jo tuntuu paremmalta kun tänne kirjoitan

 

[Hei]

Voimia sulle kohtalotoveri! :hug:
Älä ikuisesti odota miehen muuttumista... vuodet kuluvat niin nopeasti...
ja pettämistä en hyväksyisi...

Laita s.postiosoite jos mailaisin...

 

[hali]

tuli vaan mieleen, et mun isä oli alkoholisti noin 6 vuotta. Nyt on täysin parantunut tuosta sairaudesta, joten toivoa on aina

 

[liljan-kukka]

voimia sinulle :hug:
joskus voi alkoholisti parantua.. mutta oma isäni ei kuulu tähän kastiin,,, valitettavasti.
Alkoholistin kanssa ei paljoa suunnitella viikkoakaan eteenpäin elämää... vaan eletään päivä kerrallaan. valitettavasti.
toivottavasti tiedät mitä teet.. voimia tarvitset ja paljon jos siihen suhteeseen jäät. Lapsen kannalta ikävää jos jäät..... minul on kokemusta juuri alkoholistin lapsena kasvamisesta, sitä ei saa kasvaa lapsuuttaan rauhassa pitää liian nopeasti kasvaa aikuiseksi ja huolehtia isästään.. :ashamed:
ja nytkin vaikka olen asunut jo monen monta vuotta omillani niin huoli on äidistäni.... siis yleensähän äidit ja isät murehtivat lapsiaan...meillä lasten pitää murehtia miten äiti pärjää taas isän kanssa, mitä nyt on saanut päähänsä...

 

[liljan-kukka]

voimia sinulle :hug:
joskus voi alkoholisti parantua.. mutta oma isäni ei kuulu tähän kastiin,,, valitettavasti.
Alkoholistin kanssa ei paljoa suunnitella viikkoakaan eteenpäin elämää... vaan eletään päivä kerrallaan. valitettavasti.
toivottavasti tiedät mitä teet.. voimia tarvitset ja paljon jos siihen suhteeseen jäät. Lapsen kannalta ikävää jos jäät..... minul on kokemusta juuri alkoholistin lapsena kasvamisesta, sitä ei saa kasvaa lapsuuttaan rauhassa pitää liian nopeasti kasvaa aikuiseksi ja huolehtia isästään.. :ashamed:
ja nytkin vaikka olen asunut jo monen monta vuotta omillani niin huoli on äidistäni.... siis yleensähän äidit ja isät murehtivat lapsiaan...meillä lasten pitää murehtia miten äiti pärjää taas isän kanssa, mitä nyt on saanut päähänsä...

 

[täällä myös yksi]

No meillä vähän samanlainen tilanne. Eli mies käyttää kaljaa todella runsaasti ja käyttö on päivittäistä, kirkkaita tai muita väkevämpiä harvemmin. Varsinaisesti ei ole sellasta humalahakuista juomista vaan sellasta "tissuttelua", niin ja lomilla tahtoo sit ottaa enemmän. Väkivaltainen ei noin pääsääntöisesti ole vaan voisko kuvailla et sellanen "ihan hauska tyyppi" pienessä sievässä. Nyt tosin on alkanut ilmenemään ajoittain sellasta hermostumista ja on tosi ilkeä kun sille päälle sattuu. Lasten kanssa pärjää ihan hyvin ja lapset tulee kyllä hoidetuksi mutta en haluaisi että lähes koko ajan on pienessä sievässä. Vaikuttaa jo tosi paljon parisuhteeseenkin kun toisesta kalja pölähtää. En tiedä, eroakin olen miettinyt mutta en vaan ole saanut itseäni repäistyksi irti. Tuntuu vaan pahalta katsoa vierestä kun toinen tuhoaa elämänsä ja terveytensä pikkuhiljaa ja itse et voi siihen mitenkään vaikuttaa. Taloudellisesti pärjäisin yh:nakin , se ei pelota, mutta sitä pelkään että miehelle tulee "lopullinen romahdus" eron myötä ja lapset "menettää" isänsä. :'( No joku ratkaisu tähän on kai löydettävä sillä pidemmän päälle aika kuluttavaa elää näinkin.

 

[hei]

Mulla on vanhemmat ja isovanhemmat alkoholisteja eli koko lapsuuden olen asian kanssa elänyt, kasvoin "aikuiseksi" nopeasti, nyt olen parisuhteessa (ei kuitenkaan lapsia vielä) kohta viisi vuotta yhdessä ja mieheni on myöntänyt olevansa riippuvainen alkoholista, pahasti ei vielä juo mutta siitä se lähtee.. Olen aivan rikki, en halua erota mutta tiedän mihin alkoholistin kanssa eläminen menee. Sitä ei voi koskaan parantaa kokonaan, aina on "retkahtamis mahdollisuus".

VOIMIA KAIKILLE TEILLE!

Alkoholistin kanssa eläminen ei ole elämää.

 

[pikku myy]

Meillä on kanssa vähän liiallista toi kaljan juominen...
Viikot menee ihan ok sillon ei mies kaljaa juo mut heti jos on joku loma tai sairasloma yms niin sillon retkahtaa..
Ja viikonloput on välillä aivan kauheita saattaa mennä kaljaa juodessa perjantaista-sunnuntaihin..
Mies kyllä juo vaan ihan kotona ja ei lähde minnekkään baareihin huitelemaan mutta ärsyttää välillä kattella sitä kaljan kanssa lotraamista ja just että ostaa multa salaa kaljaa ja sit valehtelee että mitään en oo ottanu vaikka selkeesti on humalassa..
Jonkin verran ollaan saatu asioista puhuttua ja olen miestäni yrittänyt saada mukaani päihdeklinikalle mutta eipä ole suostunut mukaan lähtemään..
Mutta milläs pysyt toista muuttamaan jos ei itsellä ole haluja muuttua!!!!
Mutta voimia ja jaksamisia kaikille muillekkin asian kanssa kamppaileville kyllä se päivä paistaa joskus risukasaankin

 

[Rintzi]

Tiedän tasantarkkaan miltä sinusta tuntuu :hug: Minulla on 2vk:n ikäinen lapsi ja ukko on ryypännyt n.4vk putkeen. Aloitti vähän ennen laskettua-aikaa ja jatko vaikka tiesi lapsen syntyvän, koska käynistämällä se lähti luulin vielä lapsiveden mentyä ettei mieheni tule synnytykseen mukaan. Lapsen syntymä ei vaikuttanut muuten kuin että hän sanoi, että kyllä mä nyt otan itteäni niskasta kiinni ja lopetan. #&%?$!* MARJAT!!!!!! Mutta voimia sulle, mun neuvo on että ota ja jätä, niin meinaan minäkin tehdä. T urha on ainoaa elämää pilata tollaselle, varsinkaan kun on lapsia, ne siitä eniten kärsii. :hug:

 

[taustalla]

\

Mies kyllä juo vaan ihan kotona ja ei lähde minnekkään baareihin huitelemaan mutta ärsyttää välillä kattella sitä kaljan kanssa lotraamista ja just että ostaa multa salaa kaljaa ja sit valehtelee että mitään en oo ottanu vaikka selkeesti on humalassa..
Mutta milläs pysyt toista muuttamaan jos ei itsellä ole haluja muuttua!!!!
Mutta voimia ja jaksamisia kaikille muillekkin asian kanssa kamppaileville kyllä se päivä paistaa joskus risukasaankin

Niin se on meilläkin et baareihin (onneksi toisaalta) ei kyllä lähde mutta se jatkuva kotona tissuttelu häiritsee. Ja tosiaan olen yrittänyt sanoa asiasta hyvällä ja pahalla mut kun mikään ei auta :headwall: :headwall:

 

[taustalla]

\

Mies kyllä juo vaan ihan kotona ja ei lähde minnekkään baareihin huitelemaan mutta ärsyttää välillä kattella sitä kaljan kanssa lotraamista ja just että ostaa multa salaa kaljaa ja sit valehtelee että mitään en oo ottanu vaikka selkeesti on humalassa..
Mutta milläs pysyt toista muuttamaan jos ei itsellä ole haluja muuttua!!!!
Mutta voimia ja jaksamisia kaikille muillekkin asian kanssa kamppaileville kyllä se päivä paistaa joskus risukasaankin

Niin se on meilläkin et baareihin (onneksi toisaalta) ei kyllä lähde mutta se jatkuva kotona tissuttelu häiritsee. Ja tosiaan olen yrittänyt sanoa asiasta hyvällä ja pahalla mut kun mikään ei auta :headwall: :headwall:

 

[niiskuneiti83]

Mä olin naimisissa alkoholistin kanssa ja toivoin että mies muuttuisi. Mutta toiveeksi se jäi. Alkoholin lisäksi eropäätökseen vaikutti se, että mies oli väkivaltainen. Ensin lyömistä tapahtui vain kun mies oli kännissä, sitten sekin muuttui. Lyöminen jatkui miehen ollessa selvin päin.tappouhkauksiakin sain mieheltä. Mies petti, toi jopa naisiaan kotiin, vaikka olin itse kotona. Joka päivä töiden jälkeen mies lähti ryyppäämään, kunnes lopulta ajoi kännissä kolarin ja sai töistä potkut. En jaksanut enää elää väkivaltaisen alkoholistimiehen kanssa. hän ei suostunut lopettamaan juomista ja pettämistä, joten päätin että ero on ainoa mahdollisuus.
Nyt elän onnellisesti uuden, hellän ja rakastavan miehen kanssa, jolle alkoholi ei ole ongelma.

 

[höh]

Lähes koko lapsuuteni alkoholistiperheessä eläneenä( molemmat vanhemmat holisteja) voin sanoa että siitä sairaudesta ei parannu kuin hyvin harvat itse en tunne yhtäkään. lapsille se on kauheaa asua vanhemman kanssa joka ryyppää ja puolisolle myös joka ei juo. nyt kun olen itse 24-vuotias en enää jaksa yrittää auttaa äitiäni, koska tiedän ettei mitään ole tehtävissä jollei holisti itse oikeasti halua parantua. isääni ei voi auttaa koska jo monta vuotta sitten kuoli viinaan. JOten sanompa että älä jää odottelemaan miehesi parannusta...anteeksi näin masentava teksti mutta toivon sulle paljon voimia!!!!

 

[syys-sade]

Hei,
Itse olen elänyt 18 vuotta alkoholistin kanssa,niistä naimisissa 16v. Voin sanoa että meillä asiaa ei paranna enää mikään,on kokeiltu kuntoutumisjaksot,katkot,aa-klinikat,perheneuvolat,sosiaalihuollot ym.ym...olen jaksanut,toivonut ja pettynyt.
Lapsiakin on,pienin ei vielä tätä ymmärrä.
Olen ollut tosissani lähdössä jo 1,5 vuotta,rohkeus ja yksinjääminen pelottaa.
Nyt on asiat niin ihanasti että olen löytänyt rinnalleni ihanan rakastavan elämänkumppanin,hänen voimin jaksan ja uskallan viedä eroprosessin nyt loppun.
Vihdoinkin jaksan ja saan repäistyä itseni irti tästä #&%?$!*ä,surettaa silti mies. Nyt se juo varmasti henkensä,mutta mahdollisuuksia hän on saanut niin monta. Luvannut ja luvannut,tyhjiä lupauksia lupauksien jälkeen.
Minäkin olen ansainnut elämän,ja tähän uuteen elämään ei viina kuulu.
Rohkeutta teille muillekkin alkoholistien vaimoille,aukaiskaa silmänne,älkää tosiasioita koittako kieltää yhtä kauaa kuin minä. :heart: :attn: :attn:

 

[joli]

moi. pistä viestiä jos haluat juttuseuraa.tilanteeni on ajoittain sama. osoitteeni on viini85-@hotmail.com

 

[harmailija]

\

Meillä on kanssa vähän liiallista toi kaljan juominen...
Viikot menee ihan ok sillon ei mies kaljaa juo mut heti jos on joku loma tai sairasloma yms niin sillon retkahtaa..
Ja viikonloput on välillä aivan kauheita saattaa mennä kaljaa juodessa perjantaista-sunnuntaihin..
Mies kyllä juo vaan ihan kotona ja ei lähde minnekkään baareihin huitelemaan mutta ärsyttää välillä kattella sitä kaljan kanssa lotraamista ja just että ostaa multa salaa kaljaa ja sit valehtelee että mitään en oo ottanu vaikka selkeesti on humalassa..
Jonkin verran ollaan saatu asioista puhuttua ja olen miestäni yrittänyt saada mukaani päihdeklinikalle mutta eipä ole suostunut mukaan lähtemään..
Mutta milläs pysyt toista muuttamaan jos ei itsellä ole haluja muuttua!!!!
Mutta voimia ja jaksamisia kaikille muillekkin asian kanssa kamppaileville kyllä se päivä paistaa joskus risukasaankin

Tämä on melkein kuin meillä. Sillä erolla, että mies lähtee baariin tai kaverille aina kuin voi, eli joka toinen viikonloppu kun hänen etäpoikansa ei ole meillä. Aiemmin ei olutta kulunut arkena, nykyään on tullut mukaan 1-2 olutta suunnilleen kerran viikossa töiden jälkeen. Ja usein yrittää peitellä sitä, mutta kyllähän tuon haistaa.
Itse entisen alkoholistin tyttärenä en asiaa hyväksy ja olen ollut koko syksyn lähtökuopissa. Katselen vielä vähän aikaa tilannetta, jos vaikka muuttuisikin, koska meillä on kaksi pientä lasta; mutta en oikein jaksa uskoa muutokseen. Isänikin on entinen alkoholisti, koska joutui viinan takia onnettomuuteen ja on nykyään invalidi. En haluaisi samanlaista lapsuutta omille lapsille kuin mitä minulla oli.
AP:lle. Älä tuhlaa elämääsi alkoholistin kanssa. Olet jo ihan tarpeeksi ollut hänen tukenaan ja voi olla, että ainoa asia, joka saa hänet takaisin pystyyn on juuri teidän eronne. Ala ajattelemaan itseäsi - sinä et ole syypää miehen juomiseen, joten sinun ei tarvitse huolehtia, mitä hänelle käy sen jälkeen, kun olet lähtenyt. Tee palvelus itsellesi! Minulla on myös nikki, jota en nyt uskaltanut käyttää, kun tiedän, että joku "väärä" henkilö voi tämän lukea. Mutta jos uskallat laittaa oman nikin, voin pistää yv:tä!

 

[Harmillista]

Alkoholisti on AINA alkoholisti. Tai jos pystyy lopettamaan, niin RAITISTUNUT alkoholisti. Mutta tosiaan se retkahtamisvaara on AINA olemassa, koko elämän ajan. Mun molemmat vanhemmat on alk. Toinen juo edelleen, toinen raitistunut. Usko pois, viina ja juominen on aina sellaiselle ihmiselle tärkeintä. Aina ja joka tilanteessa. Ja halun parantua on lähdettävä tästä ihmisestä itsestään, kukaan muu ei voi päättää hänen puolestaan. Koska jos hän hakeutuu hoitoon muiden ihmisten takia, niin retkahtaminen on 100% varmaa.
Sinuna yrittäisin järjestää elämän niin, että asut erillään miehestäsi kunnes hän saa elämänsä kuntoon. Sellainen toiminta ei oikein sovi lapsen silmille, voin ihan kokemuksella sanoa. Jos multa kysyttäis muistoja lapsuudesta, niin se olis tyyliin: vanhemmat tappeli usein ja kovaäänisesti, iskä kävi äitiin käsiksi, ne piti mykkäkoulua, joskus ei uskallettu mennä sisälle kun äiti ja isä tappeli jne. Eli ei mitään kovinkaan positiivista :/

 

[kerttuli2]

"Sinuna yrittäisin järjestää elämän niin, että asut erillään miehestäsi kunnes hän saa elämänsä kuntoon."

joo meillä on kokeilussa nyt tämä vaihe, yksinäistä on välillä iltaisin kuten nytin kun ketään ei ole arkea jakamassa, mutta reipas neljä vuotta meni katellessa miehen juomista enemmän tai vähemmän, välillä raitistui, piti 2-3 kk raittiita aikoja, mutta sitten se retkahtaminen taas tapahtui milloin milläkin tekosyyllä ja kun nuo tekosyyt enimmäkseen oli syitä jotka oli tavallaan hänen ulkopuolellaan silleen, ettei hänen sen takia tartte juomaan alkaa jotta kaveri saa potkut töistä (kännisekoilujen vuoksi), no varmaan kaveri houkutteli juominkeihin alhkoholistin mukaan. Joten, eipä tätä oikein mitenkään pystynyt auttamaan, ... viimeinen tikki oli kun hän joi korttinsa, kärähti kaksi peräkkäsitä kertaa vuorokauden-parin sisällä ratista ja nyt ehdonalaisessa 1,7 vuoden koetusajalla. No siihen en usko vieläkään, että raitistuminen lopullista olis, kaippa juomatta on kunnes ehdonalainen päättyy ja retkahtaa jälleeen, nyt ei uskalla juoda jottei hölmöile kännissä ja joudu istumaan rattijuoppoudesta saamaansa 3,5 kk ehdonalaista. Asumme nyt eri osoitteissa ja hän käy luonani kylässä 1-2 kertaa viikossa ja tietämäni mukaan on ollut nyt täysin raitis 5,5 kk.

Rankkaa tämäkin odottaminen on ja kun en oikein uskalla häntä lopullisestikkaan nyt jättää, jottei hyvä yritys vesittyisi sen vuoksi. Joten suoraa sanoen saakelin tylsää, miehiä: koulutettuja, raittiita, ilman tuon kaltaisia elämää haittaavia probleemia olisi pilvinpimein tarjolla, mutta jokatapauksessa kun hän ihmisenä on niin mukava ja pidän hänestä tuota juomista lukuunottamatta - en usko että kukaan nuosta 35-45 vuotiaista kinnostuksensa minua kohtaan osoittaneista tai esim. 35-vuotiaaksi asti ilman pidempiaikasta parisuhdetta selvinnyt esim. voi olla parempi, vaikka hyvä tuloinen, koulutettu, näennäisen raitis, hyvä työpaikka jne. siinä sitä sitten kärvisteleen ja mietin kävelenkö jälleen onneni ohi tuon juopon kanssa roikkuessa, ja kärsin jälleen.

"AP:lle. Älä tuhlaa elämääsi alkoholistin kanssa. Olet jo ihan tarpeeksi ollut hänen tukenaan ja voi olla, että ainoa asia, joka saa hänet takaisin pystyyn on juuri teidän eronne. Ala ajattelemaan itseäsi - sinä et ole syypää miehen juomiseen, joten sinun ei tarvitse huolehtia, mitä hänelle käy sen jälkeen, kun olet lähtenyt. Tee palvelus itsellesi!"

Meillä luultavasti tämäkin toimi, koska aloin tuolloin hänen ratista kärähdettyään tai vähän ennekin vissiin puhumaan, että en katsele enää hänen juomistaan (jotta myin asuntoni, päästäkseni hänestä eroon vaikka asunnon myynnin syy nyt luonnollisesti oli se etten yksin olisi pystynyt asuntoa maksamaan kesän jälkeen kun olin määräaikaisessa työsuhteessa ja tuon miehen varaan kun ei voinut laskea mitään / lainaeriä alkoi jo kasaantuun niin ettei maksuvapaista olisi ollut puhettakaaan). Jotta osin siksikin raitistui ja raitistui pidemmäksi aikaa kun ei halunnut kokonaan menettää minua ja itseasiassa on mallikkaasti hoitanut omat asiansakin rasittamatta minua viiden minuutin välein puheluilla typeristä asioista, joihin minä en voi vaikuttaa ja ei ole minun asia millä hän sakkonsa maksaa jne. ja on ymmärtänyt, että minulla on omakin elämä.

 

[Minnah88]

Alkoholismi on katala sairaus, ja harva pystyy siitä parantumaan niin, että voisi luottaa täysin ettei retkahda. Oma isäni on alkoholisti, ja olen siitä onnekas että ehdin elää 15 vuotiaaksi ennenkuin isäni työuupumuksen seurauksena alkoi juopottelemaan. Ensin oli pientä tissuttelua pe-la. Kohta vierähti sunnuntaikin, ja pian saimme huomata että maanantaina ei ollut töihin lähtijäksi. Tämän jälkeen alkoi hakemaan sairaslomia milloin minkäkin syyn takia, ja eipä mennyt kauaakaan kun juontiputket olivat viikkoja ja sitten kuukausia. Sääliksi käy pikkuveljiäni jotka eivät muista ihanaa, hellää ja hauskaa isää, vaan heillä on kuva isästä joka on kännissä koko ajan.
Äitini katsoi juomista reilun 5 vuotta. Tähän mahtui monia katkaisuhoitoja, antabuskuureja ja 3-6kk:den raittiuspätkiä. Turhat lupaukset, valehtelu ja kykenemättömyys hoitaa arkisia asioita saivat lopulta äidin lähtemään. Ja voin sanoa, että lähtö ei ollut helppo. Isäni yritti kaikin keinoin pitää äitini, ja suurin osa keinoista oli juuri sellaisia mitkä karkoittivat äitini entisestään. Mm. äitini pankkikorttien sulkeminen, auton renkaiden puhkominen, häiriköinti äidin uudella asunnolla ja jatkuva lähestymiskiellon rikkominen. Isä ei koskaan lyönyt ketään, mutta muuten kyllä satutti äitiä tekemällä näitä tempauksiaan.
Luulisin että jos alkuvaiheessa tulevalle alkkikselle tapahtuisi jotain pysähdyttävää/tramaattista, se laittaisi miettimään, ja toivottavasti muuttaisi elämän suunnan. Mutta siinä vaiheessa kun millään ei ole enää mitään väliä niin muutosta on mielestäni turha odottaa.
Äitinikin pelkäsi juoko isä itsensä eron jälkeen hengiltä, mutta eihän niin saa ajatella. Silloin roikkuu suhteessa lopun elämäänsä onnettomana, ja pahinta vielä että jos on lapsia niin ne kärsii.. Jos mies juo itsensä hengiltä, niin se on sitten niin, ja sinä et sille voi mitään. Niin minäkin kuvittelin, että isäni putoaa täysin kuilun pohjalle eikä sieltä nouse, mutta niin vaan isälläkin on uusi naisystävä ja työ vaikka kärsii edelleenkin alkoholismista, mutta enää ei putket ole kuukausien mittaisia.
Ehkä ero ja menetys korjaa ennemminkin tilannetta, koska silloin ehtona lapsen näkemiselle on, että isä on selvinpäin. Ja jos yhtään lapsiaan rakastaa, niin yrittää parhaansa että näkisi ne.

Voimia kaikille alkoholismista kärsivien läheisille. Ei helppoa ollenkaan. Yhtenä hetkenä ihminen on mitä ihanin, ja toisena hetkenä kaikki muuttuu yhdeksi helvetiksi. Sitä jaksaa vaan pitämällä niistä hyvistä hetkistä ja muistoista kiinni.