Elämää parisuhteessa 3-vuorotyöläisen kanssa

[finmen]

Hei

olen seurustellut 2007 vuodesta alkaen saman kumppanin kanssa. Tutustuttiin aikana jolloin molemmat opiskelivat, vaikka eri kaupungeissa. Opiskelujeni jälkeen muutettiin samaan kaupunkiin yhteiseen asuntoon. Joka on periaattessa mun kirjoissa kun vuokralla asutaan.Tyttöystäväni osoite/kirjat on virallisesti vielä hänen omaan kotiinsa vaikka tässä jo 2008 vuodesta asti ollaan oltu saman katon alla. Hän tekee hoitotyötä 3-vuorossa joten elämä pyörii aika paljon työvuorojen perusteella.

Itse olen tässä 2010 syksystä alkaen opiskellut paikallisessa AMK:ssa. Tässä useamman vuoden kuluessa on ruvennut miettimään, että vaikka kaikki on periaattessa hyvin. Niin onko hän sittenkään oikea henkilö minulle?. Tiedän että ei arki ole niin ruusuista kun kuvitellaan mutta voisiko se edes joskus olla sellaista?. Tietysti hyviä hetkiä on mutta ehkä liian vähän.

Omat vanhempani/perheeni ja sukulaiset asuvat toisella puolella suomea 600 km:n päässä joten siellä tulee käytyä harvoin. Nyt ennen joulua kysenlin tyttöystävältäni että mitähän aikoo jouluna tehdä yms.. Tuli useampi kuukaus ennen joulua vastaus että töissä. No ymmärrän sen toisaalta ihan hyvin. Toivoin että olisi joulu vietetty yhdessä mutta näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Itse haluaisin käydä hänen kanssaan vanhempien ja sukulaisten luona mutta se on mahdotonta työvuoroista johtuen. Joten ehdotin että mitäs jos olisin joulun täällä etelässä kanssasi, Niin sain vastauksesi tuhinaa ja tuisketta että "mitä sinä täällä teet kun minä olen töissä", Vastasin että onhan sinulla kaksi kolmenpäivän pituista vapaata vaikka sen rikkookin pari työvuoroa.

Ehdotin myös että voisimme olla vaan kahdestaan ja nauttia olosta. Mutta jotenkin se ei saanut sellaista tulta alleen jonka olisin toivonut. Ehdotin myös että jos haluat niin voidaan mennä risteilylle tai jotain, Mutta siihen tuli ehdoton ei. Joten sovittiin että katsotaan miten edetään.

Tyttöystäväni on kovin työkeskeinen joten hänelle työn hyvin hoitaminen on kunniakysymys mikä näkyy siinä että kesken jääneitä työasioita hoidettaan spostilla, textareillla ja puhelimella iltaisin ja viikonloppuisin kotona työkavereiden kanssa. Loppu aika menee käsitöiden tai tietokoneen parissa.

Olisin toivonut että ylipuolen vuoden aherruksen jälkeen olisimme yhdessä pitäneet yhteistä "laatuaikaa ja keskittyneet toisiimme" mutta tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta ilmeisesti. Olen kysynyt silloin tällöin että rakastatko mua ja onko kaikki hyvin, oletko tyytyväinen tähän suhteeseen. Vastaukseksi tulee että "joo on, rakastan sua". Eikä se seksielämäkään omasta mielestäni mitenkään liian aktiivista ole. Viime aikoina olen alkanut olemaan vähän passiivinen enkä enää tee aloitetta niin helposti kun olen saanut ymmärtää että ei nyt ja yms..

Tunnen itseni aika tyhjäksi. Välillä kysyn itseltäni onko hän oikea minulle? ja olenko minä oikea hänelle?. Miksi yhteisien lomien ja muiden vapaiden suunnittelu on niin vaikeaa?. Ja haluaako hän yhteisiä lomia/vapaita. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään yhteistä harrastusta vaikka sitä olen hieno varaisesti ehdottanut.. Esim lenkkeilyä tai laskettelua tai jotain. Tyttöystäväni elämässä ehkä merkittävin persoona on hänen äitinsä jonka kanssa hän on tiivisti yhteydessä, koska isä kuoli kun oli pieni ja sisar asuu 200 km:n päässä toisella paikkakunnalla ja sisarella on oma perhe sekä elämä.

Jotenkin tuntuu että merkitsenkö minä hänelle miten paljon? ja mistä hän unelmoi? Jotenkin tunnen itseni ulkopuoliseksi hänen elämään vaikka tässä yhdessä ollaankin oltu ja saman katonalla nukutaan.

 

[the right one]

Helpoin tapa saada asioiden oikea laita selville, on kysyä suoraan kursailematta. Mikä mättää, miksi ei käy, eikö elämässä olisi muutakin kuin työ?
Kyllä hän on väärä sinulle, jos siltä tuntuu, ettette laula samaa laulua alkuunkaan.

 

[hyvä haltija]

Teeppä niin, että mietit sellaisen joulun kuin itse haluat, kun sulla kerrankin on siihen mahdollisuus. Ja toteutat sen juuri niin hienosti kuin koskaan haaveilisit, hän on itse alansa valinnut tietoisena kolmivuorosysteemistä ja työpaikkansa siten järjestänyt. Eli se ei ole ongelma, ja tulee olemaan vähintään joka toisen joulun töissä aina. Eihän tolla tunnu olevan paljon haluja suunnitella kanssasi nyt yhteistä joulua, eikä se tunnu olevan tärkeää. Niin rasittavaa kuin se onkin, kolmivuorotyö sanelee elämää aika pitkälle, mut se ei ole hänen ongelma, se on ammatinvalintakysymys, eikä se ole sinun ongelma, sinä olet entistä vapaampi tekemään joulustasi oikean joulun.

Nyt kun sulla on mahdollisuus tehdä joulusta sellainen, mitä sä haluat, niin tee kerrankin ja näe ne ihmiset jotka on tärkeet sulle ja käy siellä, missä haluat käydä. Muista sukulaiset, kummilapset, ystävät, läheiset, kaikki ne rakkaat, jota ikävöit ja jotka olis jääneet paitsioon, jos oisitte naisen kanssa olleet vaikka risteilyllä.

Ei suhde tuollaisesta kyselemisestä sikseen muutu. Nyt tarvitaan toimintaa. Menet joululomalle hyvin mielin ja vietät kunnon hyvän joulun ja katsot takas tullessa, että mikä on homman nimi.

 

[3-vuorotyöläinen]

Minusta tässä ei ongelmana ole 3-vuorotyö, vaan halu viettää aikaa kanssasi. Olemme mieheni kanssa molemmat 3-vuorotyössä, olleet jo pitkään ja kaikki asiat sujuvat todella mainiosti! Vuorojen sumpliminen tietty vaatii jonkin verran aikaa ja energiaa, mutta ne asiat kyllä saa järjestettyä, jos vain haluaa! Itse olen ollut joka joulun yhtä lukuunottamatta töissä ja siitä huolimatta olemme pystyneet sukuloimaankin, se on vain järjestelykysymys. Sinuna lähtisin viettämään joulua perheen pariin, anna kumppanisi olla keskenään ja viettää joulu pelkästään töissä, kerta hän sitä nähtävästi haluaa. Jos homma jatkuu samanlaisena, eikä arvomaailmanne kohtaa, niin kannattanee miettiä kumppanin vaihtoa.

 

[ette kohtaa]

Työ ei ole ongelma. Ongelma on se, että avopuolisosi ei halua viettää aikaa sinun kanssasi.

Vietä joulu niin kuin haluat häneltä kysymättä. Pohdiskele, millaisen elämän haluat. Vaikuttaa siltä, että sinun pitää vaihtaa kumppania.