Elämäni pisin odotus edessä.

[Muffin]

9 kuukauden yrittämisen jälkeen tein vihdoin positiivisen testin. Tämä oli 5. positiivinen testi minkä olen tehnyt, tuloksena 2 ihanaa elävää lasta, yksi kohtukuolema jossa menetin rakkaan kolmosemme raskausviikolla 36 ja näiden välissä ihan alkuraskauden keskenmeno.
Kävin varhaisultrassa ja pikkuruinen oli oikeassa paikassa ja sykekin löytyi. Kaikki on siis lähtökohdiltaan hyvin mutta niin oli kohtukuolemassakin... Niin vain tuli se päivä kun hän oli poissa, syytä tähän emme koskaan pystyneet selvittämään, puhutaan vain kohdunsisäisestä kätkyt kuolemasta.
Enkelipoikamme ensimmäinen vuosipäivä lähestyy... Pelko että niin voi käydä uudelleen on hirveä. Epätodennäköistähän se on muttei mahdotonta.
Koitan päästä eteenpäin pää tyhjänä, voi kun olisi jo ensi kesäkuu. :ashamed:

 

[Carmen]

En voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu, mutta itse tuulimunaraskauden kokeneena aavistan edes murusen siitä huolesta minkä uusi raskautesi on tuonut tullessaan :hug: Oma lääkärini sanoi minulle tämä uuden raskautumisen myötä, että menetyksen pelko todennäköisesti seuraa matkassa mukana koko raskauden ajan eikä katoa ennen kuin vauva on sylissäni. Ja näin se varmasti on meillä kaikille, jotka lapsensa ovat menettäneet!

Sinulla tosin on ollut paljon suurempi menetys elämässäsi, kun täysin "valmis" vauva on kuollut ilman mitään järkiperäistä syytä! Jaksa kuitenkin uskoa siihen, että kaikella on loppujen lopuksi tarkoituksensa ja että pieni poikanne on hyvässä paikassa nyt ja katselee elämäänne pilven reunalta.

Koita jaksaa pysyä positiivisena ja muistaa kuinka onnekas olet, kun sinulla jo on kaksi ihanaa lasta maailmassa! Toivon sinulle onnellista odotusta ja jaksamista pienokaisenne kuolemann vuosipäivänä.

:heart: :lla Carmen ja Nirppu (12+5)

 

[anri82]

angelmum: Ymmärrän pelkosi!Voimia ja jaksamista teillle!!!
Meillä odotettiin Toukokuussa syntyväksi pienokaista ja poika syntyikin laskettuna päivänä, mutta eli vain vähän yli kolme tuntia, muistan vieläkin niin selvästi miten järkyttävä olo oli kun menetimme pikkusen!Mulla oli raskaus aikana tunne ettei kaikki ole ok, liikkeet rupesi tuntumaan aika myöhäsessä vaiheessa ja olisko ollut äidin vaistoakin mukana!Alustavia tietoja olemme saaneet kuolinsyystä, toiset lääkärit ovat sitä mieltä että ei ole perinnöllistä ja toiset taas sanoo toista!

Aloin odottamaan pojan menehtymisestä vajaan parin kuukauden kuluttua vauvaa ja mulla oli vielä alkuraskaudessa verenvuotoa parisen viikkoa, mutta ultrissa on ollut kaikki ok!
Pelko on paljo läsnä tässä odotuksessa ja on henkisesti tosi rankkaa...
Mutta se on ihanaa, kun tämän vauvan liikkeet oon tuntenu parisen viikkoa, niin se antaa toivoa että kaikki menisi hyvin! =) Ja meilläkin on kaksi ihanaa tervettä lasta, jotka antaa voimia jaksaa eteenpäin! :heart:

Niin mulla nyt rv 18+1 meneillään!

 

[MargeSimpson]

Jotain samaa täälläkin koettu... :hug: Lapset 5v ja 2,5v, viime vuonna 2 keskenmenoa ja tänä vuonna menetettiin vastasyntynyt poika... :'( Hänellä oli muutama vakava rakenteellinen ongelma... Ja nyt uusi raskaus aivan alussa. Kyllä on sekavat fiilikset, tosi onnellinen mutta pelottaa, saadaanko tätäkään pikkuista kotiin asti... Laskettu aika olisi 6.7.2008, pojan syntymästä ja kuolemasta tasan vuosi 5.7.2008...

Tsemppiä ja jaksamista teille..! Saa laittaa yks.viestiä.