Elämäntilanne masentaa- itkua vaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aurinko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

aurinko

Jäsen
10.08.2004
185
0
16
Huh,jotenkin ollut taas todella hirveä päivä :D
Kello ei ole kahtakaan ja on tullut käperrettyä peiton alle ja itkettyä ja itkettyä.
Ongelmani on mieheni ..ja minun ongelmani; olen työttömänä, ja stressi tulevasta painaa mieltä. Tähän asti mennyt jokseenkin hyvin, mutta tänään paha olo näytti oloaan, en voinut olla pidättelemättä.
Odotin pääsykoekutsua koulusta, ei tullut postissa.Aikamme odoteltuamme päätimme että lähdemme anoppilaan,jossa appi korjaa autoamme sen verran,että auton voi viedä katsastukseen. Autossa aloin sanomaan miehelleni,että menemme pankkiautomaatin kautta,jotta anoppi ei TAAS maksa.
-Ongelmamme parisuhteessamme on se,että mieheni vanhemmat ovat aina ostamassa meille verhoa yms. ja kun kysyn,että miksi ostatte, niin vastaus on,että "Pitäähän pojalle ostaa". Kuvitelkaa :o
Minäkin asun huushollissamme ja todellakin teen ostokseni itse.

No, tämä ongelma tosiaan nosti päätään,josta mieheni ärsyyntyi.
Käski painua minut #&%£$!*, ja tönäisi, että painu ulos autosta, sinua ei
vanhempieni luona kaivata!

Tuli todella paha olo, miksi en saa näyttää että minullakin on huonot päivät, tämä työttömyys on todella kriisi minulle? Nytkin itken koko ajan,ja kissa tuijottaa vieressä ihmeissään, ei voi käsittää mitä tuo emäntä yrittää sanoa...
En tiedä, mitä tästä elämästä tulee. Jos en pääse hakemiini 2 koulutukseen,niin olen hukassa. Tämä tekemättömyys ja varsinkin se,ettei mieheni yhtään kannusta minua.
Raha on joka helvetin asiassa mukana,ja tuntuu että hänen vanhempansakin toitottavati aina ostojaan pojalleen sen takia, että jos ero tulee, niin minulle ei jää mitään :'(

Tämä näkyy myös miehessäni; löysimme kerran halvahkon kolmion ja olimme ostamassa, se tyrehtyi siihen kun mieheni ilmoitti että omistus tulee lainoineen pelkästään hänelle, minä maksaisin vain vastikkeen asunnosta joka kuukausi. Perustelu oli se, että jos ero tulee niin asunto on helpompi jakaa :'( :headwall:
Minä kuulemma voisin säästää itselleni rahaa kun maksaisin pelkästään vain vastikkeen asunnosta! Mitä minulle sitten jäisi, ei mitään :D Minusta tuntuu, ettei mieheni rakasta minua ollenkaan,
kaikki on pelkkää silmänlumetta..

En jaksa. :'(
 
todella vaikea tilanne ja en voi kuin toivoa sinulle voimia! tuntuu siltä että miehesi on edelleen kiinni äidissään eikä hyväksy minkäänlaisia loukkauksia häntä kohtaan. yritä puhua miehellesi ja jos se ei auta niin ota time out! lähde pois vähäksi aikaa vaikka vanhemmillesi? se saattaisi auttaa ainakin alkuun! jos kaipaat mailikaveria niin kirjoittele osoitteeseen laelia@jippii.fi
 
Voimia sulle nääääääiiiiin paljon! Mulla on kans sama juttu, että tekemättömyys ja/tai työttömyys on suorastaan kestämättömiä tilanteita. Voin hyvin silloin, kun on joitain päämääriä, on se sitten työtä tai opiskelua, kunhan se vie minua eteenpäin. Joskus ne päämäärät ovat hukassa ja silloin masennun totaalisesti: on kamalaa kun päivät valuvat hukkaan ilman että tekee mitään hyödyllistä. (Tuostakin ajatusmallista minun olisi hyvä päästä eroon, mutta eí siitä tässä sen enempää). Samaan ongelmavyyhteen liittyy usein myös rahattomuus ja nämä kaksi yhdessä tekevät sen, että kaikki muutkin vastoinkäymiset ahdistaa entistä enemmän. Niin on ehkä käynyt sinullekin eli kun olet muutenkin masentunut elämäntilanteestasi niin parisuhteesikin näyttää entistä kehnommalta ja riidat vielä pahemmilta kuin aiemmin.

Vaihtoehtoja kotona kyhjöttämiseen löytyy kuitenkin ihan varmasti, koska motivaatiosi on kohdallaan. Jos et pääse hakemillesi aloille niin voisitko mahdollisesti lukea samaa alaa esimerkiksi avoimessa yliopistossa? Työttömänä on mahdollisuus myös työkokeiluun, jossa voit työskennellä haluamallasi alalla max. puoli vuotta. Tuolta ajalta saat myös kulukorvaukset työttömyysrahan päälle, mikä oli ihan mukava summa. Työkokeilu voi hyödyttää jatkossa alalle hakiessasi, saat kokemusta ja ehkä lisäpisteitä valintakokeisiin.

Miehesi mielipide tuosta vastike jutusta oli tosi ikävä. Kuulostaa siltä, ettei hän ole täysin sitoutunut parisuhteeseenne eikä taida olla vielä ihan aikuistunutkaan, jos vanhempiensa rahoilla elelee. Olisi varmaan hyvä ottaa noi asiat kunnolla esille ja selvitää mitä te kumpikin haluatte suhteeltanne.
 
Kiitos Miumau-77 ( omistatko sinäkin kissan,nimimerkistä päätellen? :) Omani on kyllä ollut todella rakas varsinkin näinä vaikeina päivinä).

Annoit minulle todella hyviä vinkkejä, tuota työkkärin työkokeilua en ole koskaan tullut mieleenikään! Taidan kysellä, jos ei tärppää koulujutuissa.
Tosin minulle soitettiin tunti sen jälkeen, kun olin täällä parkunut ja parkunut.. tarjottiin pitempiaikaista työtä, mutta vain 4 tuntia päivässä
olevaa. Täytyy miettiä, kumman laitan etusijalle, työn vai koulun...

Voihan olla, että tämmöisessä kriisissä myös parisuhteen epäkohdat nostavat enemmän päätään kuin normaalisti, varsinkin kun en kestä
epätietoisuutta.
Ehkäpä mieheni ei olekaan kovin sitoutunut minuun :'(

No, joka tapauksessa aion anopin kanssa puhua, en kestä tilannetta enää.

Tsemppiä myös sinulle, kiitos kaunis kannustuksestasi Miumau!
:heart:
Viestilläsi sait valettua minuun uskoa ja katsomaan asiaa myös toisesta näkökulmasta; ei maailma todellakaan tähän lopu! :) :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.09.2004 klo 13:52 Aurinko kirjoitti:
En tiedä, mitä tästä elämästä tulee. Jos en pääse hakemiini 2 koulutukseen,niin olen hukassa. Tämä tekemättömyys ja varsinkin se,ettei mieheni yhtään kannusta minua.
Raha on joka helvetin asiassa mukana,ja tuntuu että hänen vanhempansakin toitottavati aina ostojaan pojalleen sen takia, että jos ero tulee, niin minulle ei jää mitään :'(

Tämä näkyy myös miehessäni; löysimme kerran halvahkon kolmion ja olimme ostamassa, se tyrehtyi siihen kun mieheni ilmoitti että omistus tulee lainoineen pelkästään hänelle, minä maksaisin vain vastikkeen asunnosta joka kuukausi. Perustelu oli se, että jos ero tulee niin asunto on helpompi jakaa :'( :headwall:
Minä kuulemma voisin säästää itselleni rahaa kun maksaisin pelkästään vain vastikkeen asunnosta! Mitä minulle sitten jäisi, ei mitään :D Minusta tuntuu, ettei mieheni rakasta minua ollenkaan,
kaikki on pelkkää silmänlumetta..

En jaksa. :'(

Totuus on se että kertomasi perusteella miehesi ei halua jakaa KAIKKEA kanssasi, koska esim. asuntoasiassa toimi kertomallasi tavalla. Vanhempansa tuntuvat käyttäytyvän samalla sapluunalla, eli sieltä miehesi on tuon oppinut, että hänelle vain kaikki! Noita miehiä on paljon jotka haluavat vain kartuttaa OMAA OMAISUUTTAAN, eivätkä halua sitoutua myös yhteiseen omaisuuteen.
Toi asia ei tule muuttumaan, valitettavasti. Kun vanhemmatkin ostavat kaiken VAIN POJALLEEN, eivät hekään tunnut sinusta kovasti välittävän.

Toivottavasti pääset opiskelemaan ja saat sitä kautta itsetuntoasi takaisin. Puolipäivätyö on tyhjää parempi, mutta koulutus kyllä kannattaa aina, varsinkin jos ala on mieleinen, ja viihdyt alalla ja aiot tehdä jatkossa niitä töitä.

Lykkyä pyttyyn! Mieti tarkasti, haluatko tuollaista elämää, jota miehesi ja hänen vanhempansa sinulle nyt tarjoaa!!! Mitä mieltä olet erosta...?
 
MIKSI siedät miehesi käytöstä?jos hän ei voi asuntoa ostaa yhdessä niin miksi edes lainkaan asuakaan yhdessä?ei tuo rakkautta ole :( Hänellä ei ole mitään ajatustakaan siitä että loppuelämän olisitte yhdessä/olisit hänelle se oikea/ehkä jonakin pvänä jopa vaimo?Minkalaisen miehen kanssa oikein elät ,kylmät väreet menivät kuin luin tuon asuntokohdan.....siis hän on erittäin laskelmoiva ja itsekäs ihminen tämä miehesi,petaa vain OMAA etuaan.jA sinun olisi vastike maksettava,no jo on aikoihin eletty?sinä maksaisit HÄNEN asuntoaan ja sopivassa välissä hän pistäisi sinut pihalle?hyöty irti sinusta kaikkineen?Olen pahoillani työttömyydestäsi ,mutta ei auta jäädä murehtimaan?Yritä kaikin voimin TOIMIA,jos ei muuta niin pakota ensteksi itsesi vaikka kävelylenkille tai pyydä ystävä kylään ?Tärkeintä on ettet jää YKSIN hautomaan,yritä katsoa eteenpäin ,asiat tulevat muuttumaan parempaan :) usko pois.Äläkä luovuta ,pyri sitkeästi uudelleen ja mene vaikka töihin siksiaikaa johonkin..."väliaika työhön"?NÄytä miehellesi että olet vahva ettet jää paikallesi "itkemään kurjuutta".Anoppi asia vähän kinkkinen .MIehet eivät halua yleensä kuulla mitään pahaa rakkaasta muoristaan.TÄstä kokemusta. ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.09.2004 klo 13:34 sandra kirjoitti:
MIKSI siedät miehesi käytöstä?jos hän ei voi asuntoa ostaa yhdessä niin miksi edes lainkaan asuakaan yhdessä?ei tuo rakkautta ole :( Hänellä ei ole mitään ajatustakaan siitä että loppuelämän olisitte yhdessä/olisit hänelle se oikea/ehkä jonakin pvänä jopa vaimo?Minkalaisen miehen kanssa oikein elät ,kylmät väreet menivät kuin luin tuon asuntokohdan.....siis hän on erittäin laskelmoiva ja itsekäs ihminen tämä miehesi,petaa vain OMAA etuaan.jA sinun olisi vastike maksettava,no jo on aikoihin eletty?sinä maksaisit HÄNEN asuntoaan ja sopivassa välissä hän pistäisi sinut pihalle?hyöty irti sinusta kaikkineen?Olen pahoillani työttömyydestäsi ,mutta ei auta jäädä murehtimaan?Yritä kaikin voimin TOIMIA,jos ei muuta niin pakota ensteksi itsesi vaikka kävelylenkille tai pyydä ystävä kylään ?Tärkeintä on ettet jää YKSIN hautomaan,yritä katsoa eteenpäin ,asiat tulevat muuttumaan parempaan :) usko pois.Äläkä luovuta ,pyri sitkeästi uudelleen ja mene vaikka töihin siksiaikaa johonkin..."väliaika työhön"?NÄytä miehellesi että olet vahva ettet jää paikallesi "itkemään kurjuutta".Anoppi asia vähän kinkkinen .MIehet eivät halua yleensä kuulla mitään pahaa rakkaasta muoristaan.TÄstä kokemusta. ;)
korjaus vielä.......YRITÄ hakea sitkeästi töitä vaikka jotakin "vähemmän hohdokasta"aluksi...vai oletko kuinka kronkeli työn suhteen?kelpaisiko sinulle esim.siivoaminen(niitä yleensä aina tarjolla)?
 
Kyllähän se tosi on, että mieheni on saanut kotoaan liian paljon, aina ollaan sieltä tyrkyttämässä rahaa tms. Todella ärsyttävää.
Juteltiin miehen kanssa tuosta asunnon ostosta, pointtina on se, että hänellä olisi paljon enemmän käsirahaan rahaa kuin minulla, eli asunnon arvosta hänellä olisi jo olemassaan yksi osa.
Sanoin ,että asunnon ostoa en edes mieti, jos asunto tulee pelkästään hänen nimeen, ymmärsi viimein.
Jos osto tulee, niin täytyy ilmeisesti tehdä paperi, joka ilman muuta
takaa hänelle sijoittamansa rahat takaisin.
Tai tehdä omistus minulle 2/3 ja hänelle 1/3.Onko järkee?

Eiköhän tämä elämä tästä jo ala voittamaan ,tänään soitettiin että oltiin minut valittu yhteen osa-aikatyöhön,joka tosin olisi viikossa
8-20 tuntia. vain! Siinä ei palkalla elele. Taidan rohkeasti vain odotella miten koulujen kanssa käy.
= työvoimakoulutuksena AMK-tutkinto.!

Parisuhde on vaikeaa, aina ei voi ymmärtää toista. Mutta periksi en anna vielä, ja jos samanlaisia suuntauksia tulee merkkinä siitä, ettei sitoutumista ole, niin sitten lähden lätkimään. :wave:
 
Meillä miehellä oli takataskussa rahaa, kun ostettiin talo. Omistus laitettiin 50/50, mutta hän lainasi minulle puolet tuosta käsirahaksi laittamastaan summasta, josta tehtiin lainakirja. Lyhennän siis hänelle kuukaudessa tietyn summan ilman korkoa.

Toinen vaihtoehto olisi ollut, että omistus puoliksi, mutta mun nimille enemmän lainaa. Tätä ukko ei kuitenkaan halunnut, koska olisin joutunut maksanaan siitä pankille korkoa.

Sun tilanteessa tietenkin hankalaa on se, jos sulla ei ole työttömänä varaa lainaa maksaa. On kyllä hyvä, että säännöllinen rahavirta on tiedossa, ennen kuin mitään lainoja ottaa, eli vakituinen työpaikka ei ole pahitteeksi.
 
Yksi asia kyllä kummastuttaa minua... Jos kaksi ihmistä tahtoo elää elämänsä yhdessä, ei asunnon ostossa pitäisi olla mitään epäselvää, vaikka toisella olisi ostohetkellä enemmän rahaa käsirahaan, kun kuitenkin asunto varsinaisesti rahoitetaan luotolla.

Kun tapasin mieheni, minulla oli omistusyksiö. Myin sen ostaessamme kaksion eikä koskaan minulla tullut mielen viereenkään tehdä minkäänlaista velkakirjaa tai osaomistussopimusta mieheni kanssa (silloin hän siis oli avopuolisoni), koska jos kaksi ihmistä todella tahtoo sitoutua toisiinsa, on kaikki yhtä lailla yhteistä taustasta ja varallisuudesta riippumatta. Vaikkei olisi avioliitossa.

Tämä nyt vain oli minun mielipiteeni. En nimittäin ostaisi asuntoa miehen kanssa, jonka en tunne todella tahtovan viettää elämänsä kanssani. Ja jotenkin kuulostaa, ettei sinun miehesi halua eikä näe sinun seisovan rinnallaan loppuelämän ajan. Toivon sinulle paljon voimia kun harkitset, miten tästä etenet... :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.09.2004 klo 19:32 Dana kirjoitti:
Yksi asia kyllä kummastuttaa minua... Jos kaksi ihmistä tahtoo elää elämänsä yhdessä, ei asunnon ostossa pitäisi olla mitään epäselvää, vaikka toisella olisi ostohetkellä enemmän rahaa käsirahaan, kun kuitenkin asunto varsinaisesti rahoitetaan luotolla.

Nii-in , totta puhut. Tuotahan se minäkin haluan. Paitsi että tekeväthän avioliittoon menevätkin monesti avioehdon, eikös tässä voisi ajatella samalla tavoin siltä osin että mies haluaa kirjallisesti, että tulee joka tapauksessa saamaan sijoittamansa rahat takaisin?
Nuo rahat on tienattu ennekuin minä hänen elämässään olin,(osa myös minun aikanani) ja toisaalta ymmärrän sen, että kovalla työllä hankittu raha halutaan pitää aina "omana"
Ehkä toi miehen raha-käytös tulee hänen kotoaan, vanhempansa iskostaneet päähän,että oma täytyy olla.
Mieheni veli erosi aikanaan ; olivat rakentaneet talon,tai tämä mies rakensi sen ja nainen lemppas hänet pihalle. Tulos; nainen sai ilmaisella työllä tehdyn talon.
Haluavat vähän liikaa sitten hallita ,anoppini jopa käy mieheni veljen luona siivoamassa ja pesemässä ikkunat yms!

Ei ikinä meillä , onneksi mieheni on tässä asiassa täysin oma-aloitteinen..
 
Mua vähän ihmetyttää toi et mietitään että entäs sitten kun tulee ero :o Jos tollasia miettii niin ei varmaan kannata lähtä taloa ostamaan, ainakaan yhteistä. Me ollaan tehty isoja hankintoja eikä ikinä olla mietitty kumpi maksaa enemmän. Meillä on alusta asti ollut yhteiset tilit ja rahat. Nyt kun minä olen kotona hoitovapaalla ja tulot on tosi pienet käytän hyvällä omallatunnolla "miehen" rahoja. Raha ei ole ikinä noussut niin tärkeäksi että se aiheuttaisi suhteeseemme vakavia kiistoja. Mun täytyy sanoa etten ole ikinä miettinyt että entä jos tulee ero, se saattaa tulla joskus mutta ei sitä voi rueta ennakoimaan. Anteeksi kun tämä tuli vähän julmasti mutta tämä on VAIN minun mielipiteeni.
 
Adante, ihan oikeassa olet B) Ei tuommoisia asia tarvitsisi miettiä,paitsi että kyllä ihmiset sitä tekee! Varsinkin ihmiset, jotka ovat saaneet pahasti siipeensä joskus, niin kyllä sitä halutaan sen jälkeen " turvata tausta".
Ja ehkä ihmiset tiedostaa maailmanmenon niin vahvana että ovat tavallista turvallisuudenhakuisempia :\|
Mutta miksi ihmiset sitten tekevät avioehtoja? Raha voidaan turvata myös senkin varalta, jos jompi kumpi puolisoista kuolee. Minusta tämä on ihan tervettä lastenkin kannalta, turvataan tulevaisuus
pahimpien varalta(kin).
Mutta tottakai, tulevaisuuteen täytyy aina luottaa positiivisesti! :) :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.09.2004 klo 15:30 Aurinko kirjoitti:
Adante, ihan oikeassa olet B) Ei tuommoisia asia tarvitsisi miettiä,paitsi että kyllä ihmiset sitä tekee! Varsinkin ihmiset, jotka ovat saaneet pahasti siipeensä joskus, niin kyllä sitä halutaan sen jälkeen " turvata tausta".
Ja ehkä ihmiset tiedostaa maailmanmenon niin vahvana että ovat tavallista turvallisuudenhakuisempia :\|
Mutta miksi ihmiset sitten tekevät avioehtoja? Raha voidaan turvata myös senkin varalta, jos jompi kumpi puolisoista kuolee. Minusta tämä on ihan tervettä lastenkin kannalta, turvataan tulevaisuus
pahimpien varalta(kin).
Mutta tottakai, tulevaisuuteen täytyy aina luottaa positiivisesti! :) :flower:
Mahtavaa että täältä löytyy vielä ihmisiä joille uskaltaa sanoa mielipiteensä! Unohdin toivotella sinulle onnea työ ja opiskelurintamalla :flower:
 

Similar threads

N
Viestiä
8
Luettu
1K
L
P
Viestiä
19
Luettu
3K
Perhe-elämä
ehkä enemmistöllä noin?
E
V
Viestiä
9
Luettu
410
N
K
Viestiä
11
Luettu
480
Perhe-elämä
Todistettavasti oikeassa
T

Yhteistyössä