Huh,jotenkin ollut taas todella hirveä päivä
Kello ei ole kahtakaan ja on tullut käperrettyä peiton alle ja itkettyä ja itkettyä.
Ongelmani on mieheni ..ja minun ongelmani; olen työttömänä, ja stressi tulevasta painaa mieltä. Tähän asti mennyt jokseenkin hyvin, mutta tänään paha olo näytti oloaan, en voinut olla pidättelemättä.
Odotin pääsykoekutsua koulusta, ei tullut postissa.Aikamme odoteltuamme päätimme että lähdemme anoppilaan,jossa appi korjaa autoamme sen verran,että auton voi viedä katsastukseen. Autossa aloin sanomaan miehelleni,että menemme pankkiautomaatin kautta,jotta anoppi ei TAAS maksa.
-Ongelmamme parisuhteessamme on se,että mieheni vanhemmat ovat aina ostamassa meille verhoa yms. ja kun kysyn,että miksi ostatte, niin vastaus on,että "Pitäähän pojalle ostaa". Kuvitelkaa
Minäkin asun huushollissamme ja todellakin teen ostokseni itse.
No, tämä ongelma tosiaan nosti päätään,josta mieheni ärsyyntyi.
Käski painua minut #&%£$!*, ja tönäisi, että painu ulos autosta, sinua ei
vanhempieni luona kaivata!
Tuli todella paha olo, miksi en saa näyttää että minullakin on huonot päivät, tämä työttömyys on todella kriisi minulle? Nytkin itken koko ajan,ja kissa tuijottaa vieressä ihmeissään, ei voi käsittää mitä tuo emäntä yrittää sanoa...
En tiedä, mitä tästä elämästä tulee. Jos en pääse hakemiini 2 koulutukseen,niin olen hukassa. Tämä tekemättömyys ja varsinkin se,ettei mieheni yhtään kannusta minua.
Raha on joka helvetin asiassa mukana,ja tuntuu että hänen vanhempansakin toitottavati aina ostojaan pojalleen sen takia, että jos ero tulee, niin minulle ei jää mitään :'(
Tämä näkyy myös miehessäni; löysimme kerran halvahkon kolmion ja olimme ostamassa, se tyrehtyi siihen kun mieheni ilmoitti että omistus tulee lainoineen pelkästään hänelle, minä maksaisin vain vastikkeen asunnosta joka kuukausi. Perustelu oli se, että jos ero tulee niin asunto on helpompi jakaa :'( :headwall:
Minä kuulemma voisin säästää itselleni rahaa kun maksaisin pelkästään vain vastikkeen asunnosta! Mitä minulle sitten jäisi, ei mitään
Minusta tuntuu, ettei mieheni rakasta minua ollenkaan,
kaikki on pelkkää silmänlumetta..
En jaksa. :'(
Kello ei ole kahtakaan ja on tullut käperrettyä peiton alle ja itkettyä ja itkettyä.
Ongelmani on mieheni ..ja minun ongelmani; olen työttömänä, ja stressi tulevasta painaa mieltä. Tähän asti mennyt jokseenkin hyvin, mutta tänään paha olo näytti oloaan, en voinut olla pidättelemättä.
Odotin pääsykoekutsua koulusta, ei tullut postissa.Aikamme odoteltuamme päätimme että lähdemme anoppilaan,jossa appi korjaa autoamme sen verran,että auton voi viedä katsastukseen. Autossa aloin sanomaan miehelleni,että menemme pankkiautomaatin kautta,jotta anoppi ei TAAS maksa.
-Ongelmamme parisuhteessamme on se,että mieheni vanhemmat ovat aina ostamassa meille verhoa yms. ja kun kysyn,että miksi ostatte, niin vastaus on,että "Pitäähän pojalle ostaa". Kuvitelkaa
Minäkin asun huushollissamme ja todellakin teen ostokseni itse.
No, tämä ongelma tosiaan nosti päätään,josta mieheni ärsyyntyi.
Käski painua minut #&%£$!*, ja tönäisi, että painu ulos autosta, sinua ei
vanhempieni luona kaivata!
Tuli todella paha olo, miksi en saa näyttää että minullakin on huonot päivät, tämä työttömyys on todella kriisi minulle? Nytkin itken koko ajan,ja kissa tuijottaa vieressä ihmeissään, ei voi käsittää mitä tuo emäntä yrittää sanoa...
En tiedä, mitä tästä elämästä tulee. Jos en pääse hakemiini 2 koulutukseen,niin olen hukassa. Tämä tekemättömyys ja varsinkin se,ettei mieheni yhtään kannusta minua.
Raha on joka helvetin asiassa mukana,ja tuntuu että hänen vanhempansakin toitottavati aina ostojaan pojalleen sen takia, että jos ero tulee, niin minulle ei jää mitään :'(
Tämä näkyy myös miehessäni; löysimme kerran halvahkon kolmion ja olimme ostamassa, se tyrehtyi siihen kun mieheni ilmoitti että omistus tulee lainoineen pelkästään hänelle, minä maksaisin vain vastikkeen asunnosta joka kuukausi. Perustelu oli se, että jos ero tulee niin asunto on helpompi jakaa :'( :headwall:
Minä kuulemma voisin säästää itselleni rahaa kun maksaisin pelkästään vain vastikkeen asunnosta! Mitä minulle sitten jäisi, ei mitään
kaikki on pelkkää silmänlumetta..
En jaksa. :'(