P
Piipe
Vieras
Ihan ensiksi haluan sanoa että kaikissa ihmisissä on vikoja, niin myös minussakin useita. Olen parisuhteessa jossa mietin että onko puolisossani narsistin piirteitä???
Kun hän ei ole tyytyväinen johonkin parisuhteemme asiaan, hän uhkaa jättämisellä. Tavallaan kiristää minua. Hänestä tulee todella kylmä ja tunteeton. Hän haukkuu minua huoraksi (vaikka ongelma ei tosiaan ole pettäminen tms.) ja itsekkääksi (vaikka juuri yritän miettiä asioita uusioperheemme kaikkien osapuolten kannalta). Hänessä itsessään ei ole koskaan vikaa ja hänen käytös johtuu kuulemma vain minusta. Ei siis anteeksipyyntöjä hänen puolelta.
Hän ei lepy kovin nopeasti pienestäkään riidasta. Minä olen aina se joka yritän hieroa sopua vaikka minua on loukattu haukkumisilla ja ikävillä puheilla. Pyytelen anteeksi omaa osuuttani riitaan, yritän ymmärtää mistä hän on loukkaantunut. Hänellä menee vuorokausia joskus viikkokin päästä murjotuksesta eroon. Sen jälkeen hän kertoo rakastavansa mutta ei pyydä omaa käytöstään anteeksi vaan on ollut edelleen omasta mielestään siihen oikeutettu.
Hän kaipaa tulla huomioiduksi, mutta kukapa ihminen ei sitä kaipaisi. Hän kuitenkin väittää että huomioin hänet aina viimeisenä vaikka asia ei ole niin.
Hän on todella mustasukkainen. Harvoin käymme ravintolassa, olemme käyneet yhdessä ehkä noin 4 kertaa. Siinä on myös minun kaikki käyntini, en ole siis käynyt itsekseni ollenkaan, hän kylläkin monesti. Tässä yksi esimerkki ravintolaillasta. Hän väitti että vessassa käyntisä aikana minä yritin vikitellä hänen kaverinsa koska puhuimme hänen tullessa takaisin minun työstäni. Hän alkoi suputella korvaani todella ikäviä asioita, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iski taas minun sydämmeen. En tajua yhtään mistä kaikkki aina kumpuaa. Hiljaako meidän olisi pitänyt istua pöydässä ja odottaa milloin hän palaa, eikö nyt ole normaalia jutella samassa seurueessa olevan ihmisen kanssa.
Aina riidan tullen hän sanoo että... panen kaikkia vastaantulevia, olen huora, lumppu, itsekkäin hänen tuntema ihminen, kieroileva... jne. Onko tämä normaalia puhetta parisuhteessa? Ymmärtäisin tuollaiset puheet jos toinen pettäisi tms. mutta kun sellaisesta ei ole kyse vaikka hän sitä väittääkin. Onko hänellä vain huono itsetunto? Onko narsistisia piirteitä? En enää tiedä jatkanko suhdetta vai lähtisinkö pois. Joudun miettimään paljon sanojani kun kaikki sanani käännetään tarkoittamaan toista mitä olin tarkoittanut...
Rakastan häntä paljon ja siksi olen tätä jaksanut, mutta tämä syö sisintäni
Ja nyt mietin vielä että millaisen ihmisen olen tuonut lasteni elämään. Heitä hän on kohdellut hyvin mutta minua on alkanut pelottaa että jos tämä käytös joskus siirtyy myös lapsia kohtaan
Kun hän ei ole tyytyväinen johonkin parisuhteemme asiaan, hän uhkaa jättämisellä. Tavallaan kiristää minua. Hänestä tulee todella kylmä ja tunteeton. Hän haukkuu minua huoraksi (vaikka ongelma ei tosiaan ole pettäminen tms.) ja itsekkääksi (vaikka juuri yritän miettiä asioita uusioperheemme kaikkien osapuolten kannalta). Hänessä itsessään ei ole koskaan vikaa ja hänen käytös johtuu kuulemma vain minusta. Ei siis anteeksipyyntöjä hänen puolelta.
Hän ei lepy kovin nopeasti pienestäkään riidasta. Minä olen aina se joka yritän hieroa sopua vaikka minua on loukattu haukkumisilla ja ikävillä puheilla. Pyytelen anteeksi omaa osuuttani riitaan, yritän ymmärtää mistä hän on loukkaantunut. Hänellä menee vuorokausia joskus viikkokin päästä murjotuksesta eroon. Sen jälkeen hän kertoo rakastavansa mutta ei pyydä omaa käytöstään anteeksi vaan on ollut edelleen omasta mielestään siihen oikeutettu.
Hän kaipaa tulla huomioiduksi, mutta kukapa ihminen ei sitä kaipaisi. Hän kuitenkin väittää että huomioin hänet aina viimeisenä vaikka asia ei ole niin.
Hän on todella mustasukkainen. Harvoin käymme ravintolassa, olemme käyneet yhdessä ehkä noin 4 kertaa. Siinä on myös minun kaikki käyntini, en ole siis käynyt itsekseni ollenkaan, hän kylläkin monesti. Tässä yksi esimerkki ravintolaillasta. Hän väitti että vessassa käyntisä aikana minä yritin vikitellä hänen kaverinsa koska puhuimme hänen tullessa takaisin minun työstäni. Hän alkoi suputella korvaani todella ikäviä asioita, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iski taas minun sydämmeen. En tajua yhtään mistä kaikkki aina kumpuaa. Hiljaako meidän olisi pitänyt istua pöydässä ja odottaa milloin hän palaa, eikö nyt ole normaalia jutella samassa seurueessa olevan ihmisen kanssa.
Aina riidan tullen hän sanoo että... panen kaikkia vastaantulevia, olen huora, lumppu, itsekkäin hänen tuntema ihminen, kieroileva... jne. Onko tämä normaalia puhetta parisuhteessa? Ymmärtäisin tuollaiset puheet jos toinen pettäisi tms. mutta kun sellaisesta ei ole kyse vaikka hän sitä väittääkin. Onko hänellä vain huono itsetunto? Onko narsistisia piirteitä? En enää tiedä jatkanko suhdetta vai lähtisinkö pois. Joudun miettimään paljon sanojani kun kaikki sanani käännetään tarkoittamaan toista mitä olin tarkoittanut...
Rakastan häntä paljon ja siksi olen tätä jaksanut, mutta tämä syö sisintäni
Ja nyt mietin vielä että millaisen ihmisen olen tuonut lasteni elämään. Heitä hän on kohdellut hyvin mutta minua on alkanut pelottaa että jos tämä käytös joskus siirtyy myös lapsia kohtaan