elettyä

[ITKU]

Olen itkenyt silmäni päästäni. Olen viime päivinä käynyt läpi ensimmäistä avioliittoani, joka päättyi 15 v sitten. Emme juurikaan ole pitäneet yhteyttä näiden vuosien aikana. Toki olemme tavanneet eri tilaisuuksissa. mutta useimmiten olen ollut kun entistäni ei olisi olemassakaan. Teimme vastikään yhteisen matkan kun kävimme jättämässä jäähyväiset yhteiselle yställemme/entiselle sukulaiselleni. Minua ei ollut kutsuttu saatika että kukaan odotti näkevänsä minut siellä. Lähdin koska oli sisäinen pakko tehdä matka ja halusin tehdä sen entiseni kanssa koska paikkaan ja ihmisiin liittyi niin paljon muistoja. Hyviä sellaisia. Vastaanotto, jonka siellä sain oli niin hyvää, lämmintä ja rakastavaa etten olisi voinut kuvitellakkaan. Elämä kesä sellainen kauan sitten oli siellä mutkatonta ja hauskaa ja minulla on ollut suunnaton ikävä näitä ihmisiä ja sitä aikaa. Eka vaimoni oli se ensimmäinen suuri rakkauteni ja vaikka pakko oli erota niin sisäinen side on säilynyt kaikki nämä vuodet. Emme koskaan ole jutelleet elämäsämme ja erostamme, mutta matka oli pitkä ja aikaa oli jutella. Hän sen keskustelun aloitti ja kysyi mitä olen ajatellut yhteisestä ajastamme ja mitä ajattelen hänestä nyt. Kerroin, että rakastan häntä ja hän vastasi, että niin minäkin sinua. Olemme molemmat sitoutuneet toisaalle emmekä ala sössiä asioita. Yhteydenpito on kuitenkin jatkunut ja asioita käyty läpi ja itketty paljon sitä mitä toisillemme teimme ja lapsillemme. Tiedän, että olen saanut anteeksi ja myös antanut anteeksi. Minä rakastan häntä sieluni syövereissä eikä se koskaan tule häviämään. Hän mokasi, minä mokasin ja teimme ýhteisen elämämme mahdottomaksi silloin ja aivan turhaan. Emme me ole toisiamme menettäneet ja aivan varmasti yhteytemme nyt tulee jatkumaan kuolemaamme saakka. Tuntuu vaan niin tosi pahalta ja sattuu niin kuin tietenkin kuuluukin. Se mitä tässä haluan sanoa kaikille , että vaikka on vaikeita hetkiä, pahoja tekoja, uskottomuuttakin niin jos teillä on se sisäinen yhteys ja sielujen rakkaus niin tehkää kaikkenne säilyttääksenne suhteenne ja liittonne. Tosi rakkaus kestää aika lailla. Nytkin olen onnellinen´, että minulla on hänet ja tiedän että se on molemmin puolista. Joten puhukaa silloin kun aika on, kärsikää ja itkekää kun aika on, pitäkää vaikka hetken etäisyyttä ja miettikää uudelleen ja vielä uudelleen. Ei niitä tosi rakkauksia kuitenkaan elämän varrelle kovin monta satu ja jos sen satutte löytämään niin taistelkaa sen puolesta. Olen niin pahoillani, surullinen kuinka ymmätämättömiä olimme. Rakkaudella sinulle elämäni ihminen.
uja uudelleen

 

[ihana]

Rakkaustarina.

 

[?]

Mitä mieltä nykyinen vaimosi on tästä rakkaudestasi?
Tunteeko hän että tässä on jotain epäreilua, ikään kuin hän olisikin pelkkä korvike? Onko nykyisen vaimosi tunteilla väliä sinulle? Olisikohan nykyinen vaimosi ansainnut mahdollisuuden tulla yhtä rakkaaksi jollekin?

 

[reija]

Olen kuullut sanottavan, että useimmilla meillä on yksi suuri rakkaus ja muut ovat enemmän tai vähemmän kakkosia. Mutta melko usein joudumme niihin kakkosiin tyytymään. Olen ap:n kanssa samaa mieltä, oikea rakkaus kestää aika paljon. Puuttumatta siihen, mikä on oikein, olet mielestäni oikeutettu tunteisiisi.

 

[Smile]

Kun aviomieheni aikoinaan sekosi ja jätti perheen, istuin tyttären pianon ääreen ja opettelin soittamaan biisin Smile eli Hymy. Lauloin laulua niin kauan, että se alkoi sujua.
Sompailin vanhalla auton rämällä ja lauloin sielläkin.

Kuuntelin muutama päivä sitten Jari Sillanpään tulkinnan Love Storystä. Hän laulaa alussa englanniksi ja sitten suomeksi. Tunnen selvästi, että Jari hymyilee laulaessaan ""hän siellä jossain on"". Minäkin ajattelen samalla tavalla. Vaikka tämä maallinen elämä menikin melko paljon mönkään avioliitossamme, niin taivaassa hymyillemme toisillemme kilpaa. Siellä ei enää tarvitse kärsiä alkoholin ja uupumuksen runteleman miehen vaivoja. Aivot toimivat kirkkaasti ja olemme taas onnellisia ja iloisia.

En laittanut yhteenkään paperiin nimeäni alle. Käräjäoikeuden päätös ei merkitse minulle mitään.

Rakkaudesta on Raamatussa kaiken se kärsii...

Minäkin haaveilen tuollaisista matkoista exäni kanssa.
Viime yönä näin erittäin mukavan unen. Olin jossakin maalla kesällä ja varoittelin nuoria miehiä putoamasta kummaliselta laiturilta alas. Sitten kävin saunassa ja heräsin. Kello oli jo paljon.

Mietin unta ja päättelin, että ehkä haaveilen kesästä veden äärellä. Täytynee alkaa tehdä kesäsuunnitelmia.

Hautajaisissa tuli avioliittoaikoina käytyä paljon. En sellaisia jaksa nyt ajatella. Odottelen paljon iloisia sukujuhlia.
Sukumme on erittäin laaja molemmilta puolilta ja nuorta polvea on yllin kyllin.

Jos tyttäreni rakastuu, järjestän ökyhäät. Tilaan exän entisestä firmasta valkoisen auton, jolla meidän häämatka tehtiin. Olen melko varma, että Mirada on edelleen tallissa hyvässä kunnossa.

En ole pahoillani kakkosten puolesta. Oma vika, jos tyytyvät kakkostilaan. Minä en sellaiselle pallille ikinä lähtisi.

Tuosta puhumisesta vielä. Ei kaikki siihen kykene. Olen verbaalisti melko lahjakas ja kirjoittamaankin olen melko etevä. Jotkut puhuvat tekemisen kautta. Hiljaisuuskin on puhumista. Kaikki keinot sallitaan.

Kirjoitit nimimerkki Itku hienon kirjoituksen. Tällaisia kirjoituksia harvoin näkee Elleissä.

Ehkä kansan syvät rivit vähitellen alkaa löytää nämäkin sivut.

50+ palstalla nimimerkki Mies59+ kirjoittelee mukavia juttuja.
Käväisepä vaihtamassa ajatuksia tuon miehen kanssa.
Kirjoittelen liiankin kanssa tuolla palstalla.
Kiitos ajastasi.

 

[Lässynlää...]

Ihmisellä on suurin kaipaus ja ikävä siihen mikä on jäänyt saavuttamattomaksi.

Vain saavuttamaton jää elämään unelman lailla, kaikki saavutettu alkaa elää myös arkipäivää.

Ja siihen arkipäivään kuuluu myös ikäviä asioita... Juuri niitä mitkä 15 vuodessa unohtuvat!

Herää jo tähän päivään! Ainoastaan idiootti haikailee vuosientakaisia asioita jotka hän ITSE mokasi. Olet rakentamassa tilannetta joka on epäreilu kaikille, ex-vaimollesi, itsellesi ja ennenkaikkea nykyiselle vaimollesi.

Ihmisen tulee kantaa vastuu tekemisistään, nyt sinulla on tuon vastuunkannon paikka, olethan tehnyt lupauksen myös nykyiselle vaimollesi?

Ihminen ei ole perhonen, jolla on lupa lentää kukasta kukkaan, aina sen mukaan mikä kulloinkin sattuu huvittamaan. Jos tekee päätöksiä liian kevein perustein, oli kyse sitten yhteenmenosta tai erosta, niistä päätöksistään joutuu myöhemmin tilille.

Sinulla on nyt tuon tilinteon paikka.

Unohda unelmointi, lopeta lässytykset ja ole MIES nykyiselle vaimollesi. Niinkuin itsekin kirjoitit, mokasit jo kerran: sinun ja ex-vaimosi tulevaisuuden. Eikö siinä ollut tarpeeksi? Pitääkö sama tapahtua myös nykyisen vaimosi kanssa? Vai haluatko vain päästä nyyhkyttämään KAHDESTA menetetystä rakkaudesta tulevaisuudessa?

 

[elettyä]

ei tässä lässytellä eikä lähdetä sössimään. jos luit jutun niin puhuin rakastamisesta. olen sitä mieltä, että puhumatta jätetyt jutut on jossain kohtaa puhuttava vaikka sitten 15 v myöhässä. kaikkien osallisten on helpompi elää nykyistä elämäänsä kun asiat on saatettu loppuun. jos kuvittelet, että ryvettelen ja rakentelen jotain kuvioita niin erehdyt.
en tunne olevani kehtään kohtaan epäreilu, koska en ole exääni rakastunut. Me puhutaan vähän eri jutuista. Olen naimisissa ja rakastan vaimoani ja olen häneen rakastunut .
Jos joku pölvästi ei ymmärrä mitä tarkoitin niin ei voi mitään.

 

[Kyllä]

pitkä avioliitto jättää tavallaan ikuisen rakkauden toista kohtaan. Pitkässä nuorena solmitussa liitossa kahdesta tulee yksi. Oli sitten avioeron syy mikä tahansa, mikään ei poista yhdessä elettyä elämää. Omalla kohdallani entinen mieheni kohdatessani hänet, tuntuu kovin vieraalta. Luulen, että häntä jännittää kohdata minut uudestaan ja käyttäytyy kovin virallisesti. On kertonut ystävällemme, että rakastaa vielä minua. Kyllä minäkin häntä vielä tavallani rakastan, onhan hän lasteni isä, mutta valitettavasti hän aiheutti minulle pysyvän trauman, enkä voisi enää elää hänen kanssaan.

 

[Rakastaa saa]

Hei nimimerkki ""Itku"". Hieno tarina, ihanaa luettavaa. Ne nuo sydämenasiat ovat ihmeelliset. Rakkaudelle ei mitään voi, mutta pitää vaan muistaa ettei aika entinen koskaan palaa. Olen itse samassa tilanteessa. Rakastan valtavasti entistä miestäni ja luulen (tai tiedän), että tilanne on sama toisin päin. Koskaan ei olla asiasta juteltu ja luulen ettei jutellakaan. Ex-mieheni elää yksinään, itse olen uudessa aviossa josta myös lapsia. Ensimmäisestä on myös lapsia. Onhan ex lasteni isä, nuoruuteni suurin rakkaus ja elämänkumppani 16 v. ajalta. Alkoholi ja sen tuomat vaikeudet saattoivat meidät erilleen, yhdessä oli mahdoton elää. Sydän rakastaa ja sen olen sanonut nykyiselle miehelleni. Hänkin rakastaa entistä avovaimoaan. Hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme, sillä me myös rakastamme toisiamme hyvin paljon. En koskaan petä miestäni en entisten enkä tulevien kanssa. Se on pahinta, mitä ihminen voi toiselle tehdä. Joskus nykyinen mieheni saa luottamuspulakohtauksen, kun esim. joudun työn puolesta matkustamaan ex-mieheni paikkakunnalle, mutta olen saanut luottamuksen takaisin. Puhuminen auttaa. Ihanaa, kun saa rakastaa. Rakasta lähimmäistäsi. Mielestäni myös yhteydenpito aikaajoin, johon liittyy norm. kysymys : mitä sinulle kuuluu ? on sallittua. Pettäjän tielle en neuvoisi lähtemään...

 

[elettyä]

Tein ekani jälkeen sen päätöksen, että en ikinä saata itseäni tilanteeseen jossa pettäisin, koska molemmin puoliseen pettämiseen eka päättyi.
Eikä päätöksen pitäminen ole edes ollut vaikeaa nykyisessä liitossani. Jostain syystä muut naiset eivät siinä mielessä kiinnosta, ei ole mitään tarvetta siihen enkä siihen edes pystyisi.
Tottakai sitä kavereiden kanssa juttu lentää, mutta ne nyt on näitä äijien juttuja, joilla ei taas ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.

 

[Eija]

Olin pitkässä avioliitossa ja lapsia oli. Kadun eroa edelleen ja samoin exäni. Olimme kuitenkin toisillemme ne oikeat. Sama yhteenkuuluvuutta ei ole mahdollista saavuttaa enää kenenkään muun kanssa. Molemmat nyt onnettomina uusissa suhteissa, joista ei lapsia. Vielä joskus palaamme yhteen ja hoitelemme yhdessä lastenlapsia.

 

[Samaa]

mieltä kanssasi Eija. Vaikka olen suht tyytyväinen nykyiseen asetelmaan, jossa emme nykyiseni kanssa asu yhdessä, ei sellaista yhteenkuuluvaisuutta ole koskaan ollut. Kun olin avioliitossa saatoin luottaa siihen, että minusta pidettiin huolta, oli joku, kun tiesi, että esim. vanhemmat eivät enää voineet tukea. Kaikki tytöt tarvitsevat/kaipaavat isän huolenpitoa ja myöhemmin sen hoitaa mies (toivottavasti).

Nykyiseltäni en voi odottaa mitään vastaavaa. Jos minulle on tullut tosi iso hätä, kas kummaa, olen jutellut siitä exäni kanssa enemmän kuin tämän uuden. Hän ei koskaan oma-aloitteisesti ole tarjonnut minulle apuaan, vaikka esim. leikkauksen takia olin kykenemätön tekemään pihatöitä. Itse olen auttanut häntä mm. remontin tekemisessä yms. Ehkä juttu on justiinsa siinä, että emme asu yhdessä, en tiedä.

Oma tyttäreni saa nyt nauttia huolehtivasta isästä, mistä olen kiitollinen.

 

[Iiris]

Kauniisti kirjoitat. Itku tuli lukiessani ja omiani samalla ajatellessa. Ymmärrän täysin mistä puhut.
Niinhän se on, että aina se nuoruudenrakkaus ja lasten isä pysyy rakkaana ihmisenä. On niin paljon yhteisiä, ensimmäisiä kokemuksia kuitenkin, esim. lasten saaanti.
Mukava, että saitte puhuttua asiat ja yhteyden toisiinne.
Minulla ei ole jatkuvaa yhteyttä exääni, mutta kun sattumalta tapaamme, on lämmin ja luonnollinen suhde.

 

[mies]

Minulle ex on ilmaa ja tulee aina olemaan. Koskaan en tule hänen kanssaan miettimään asioitani. Lasten asiat hoidan viileän rauhallisesti, mutta en muuta yhteyttä sitten pidäkään, kyllä ällötys on lähinnä oikea termi kuvaamaan ex:ää , valitettavasti.

 

[xxx]

Miehelle:

Onneksi voit rauhassa vihata ällötystä likaisessa, kateudentärvelemässä mustassa maailmassasi.