P
Paennut
Vieras
Elin siis väkivaltaisen miehen kanssa muutamia vuosia. Mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja muutenkin täysin käsittämätön.
Kerron esimerkkejä.
Kerran tuli riitaa jostain, en muista mistä. Mies yritti tiputtaa minut yläkerrasta kaiteen yli alas, mutta ei onnistunut. Loukkasin/mursin jalkapöydän luut yms. Jäin itkemään ylös, mies meni alakertaan. En muista miksi, mutta jostain syystä seurasin alas, mies oli heittänyt kattilan seinän läpi ja istui keittiön lattialla veitsi kädessä ja uhkasi tappaa itsensä kun olen niin kauhea ihminen. Yhtäkkiä roolit oli ihan päälaellaan, mun piti lohduttaa ja ymmärtää ihmistä joka juuri oli melkein pudottanut mut rappuja alas, ettei hän vaan tekis itselleen mitään..
Muutimme useasti, jokaisessa kodissamme oli aina seinät ja ovet rikki kun mies löi nyrkeillään läpi tai paiskoi kattilat seinään.
Kerran mies tuli joltain reissultaan kotiin, olin juuri syöttämässä vauvaa ja paistoin samalla paistinpannulla jauhelihaa ruokaa varten. Mies hermostui kun hänelle ei ollut ruoka valmiina (en edes tiennyt että on tulossa kotiin) ja alkoi kiukuttelemaan siitä. Pyysin, että syöttää vauvan niin teen ruuan nopeasti. Ei suostunut. Pyysin että no jos sitten paistaisi jauhelihan loppuun, niin minä syötän vauvan ja tulen sitten jatkamaan ruuanlaittoa. Se oli viimeinen pisara. Paistinpannu jauhelihoineen lensi kaaressa pitkin keittiötä, kun mä kehtasin vaatia häntä tekemään jotain enkä yhtään taas ajatellut omaa napaani pidemmälle.
Kerran tultiin kotiin, kaikki oli ok. En ollut edes ehtinyt riisua ulkovaatteita, kun miehellä yhtäkkiä napsahti päässä. Alkoi kuristamaan minua keittiössä ja sanoi tappavansa mut. Ahdisti mut nurkkaan, eikä päästänyt pois. Olin loppuillan vankina keittiön nurkassa, ilman puhelinta, avaimia, rahaa, kun mies otti ne itselleen ja vahti etten liiku minnekään.
Pahin kerta oli varmaan se, kun tultiin taas kerran kotiin ja kaikki oli ok. Ja jälleen kun kotiovi sulkeutui, mies sekosi jotenkin. Yritti todenteolla käydä kurkkuuni kiinni ja kuristaa, sihisi samalla että nyt tuli muuten huoralle lähtö ja kuolet tähän paikkaan. Pääsin pakenemaan takaovesta ilman ulkovaatteita, mies jäi sisälle ja tuhosi sillä välin koko asunnon. Repi verhot tankoineen ikkunoista, silppusi mun vaatteet ja käsilaukun, potki huonekalut ja ovet rikki, hajotti sisäovien lasi-ikkunat, heitti huonekalut nurin ja tavaraa pitkin poikin lattioita, silppusi tietokoneen piuhat, piilotti modeemin sängyn alle jne. Lopulta poliisit tuli ja vei miehen mennessään.
Eron jälkeen saattoi soittaa ja sanoa vain että "tapan sut" ja löi luurin kiinni. Vaikka soitin heti perään ja kysyin että mitä helvettiä sä sekoot, se vaan väitti tyynen rauhallisesti että hän ei ole mitään sellaista tehnyt eikä edes soittanut ja että oon hullu. Kävi kirjoittamassa mun ulkosaunan peiliin "kuole" ja värväsi kaverinsakin soittamaan mulle puheluita joissa huoriteltiin ja uhattiin tappamisella.
Lisäksi mies varasti multa mun kaikki rahat suhteemme aikana, tavalla ja toisella. Joko varasti kirjaimellisesti, tai sitten kiristi tai otti ne väkivalloin. Seksiin hän pakotti, haukkui, alisti, uhkaili, lannisti mut ihan täysin kaikin mahdollisin tavoin.
Ja tiedättekö.. yhä edelleen, vaikka erosta on vuosia, mä mietin että mitä jos mies onkin ihan kunnollinen ja normaali, mutta musta johtuvasta syystä meidän suhde oli sitä mitä oli. Että ne kaikki oli jotenkin mun syytä, ja että kenenkään muun kanssa mies ei käyttäydy samoin. Että sen uus suhde on onnellinen ja normaali, eikä sen uus vaimo ole saanut kokea mitään samankaltaista kuin mä. Että sen kanssa ex on kunnollinen ja unelmakumppani. Että vaan mun kanssa se oli väkivaltainen ja kamala, koska mä provosoin sitä siihen jotenkin.
Näinkö tämän kuuluu mennä, oikeesti? Oliko vika mussa, onko mies muuttunut kuten esittää? Olinko se minä, joka pilasi koko suhteen? Mä en tajua tätä kuviota, enkä nää tätä asiaa selkeesti.
Kerron esimerkkejä.
Kerran tuli riitaa jostain, en muista mistä. Mies yritti tiputtaa minut yläkerrasta kaiteen yli alas, mutta ei onnistunut. Loukkasin/mursin jalkapöydän luut yms. Jäin itkemään ylös, mies meni alakertaan. En muista miksi, mutta jostain syystä seurasin alas, mies oli heittänyt kattilan seinän läpi ja istui keittiön lattialla veitsi kädessä ja uhkasi tappaa itsensä kun olen niin kauhea ihminen. Yhtäkkiä roolit oli ihan päälaellaan, mun piti lohduttaa ja ymmärtää ihmistä joka juuri oli melkein pudottanut mut rappuja alas, ettei hän vaan tekis itselleen mitään..
Muutimme useasti, jokaisessa kodissamme oli aina seinät ja ovet rikki kun mies löi nyrkeillään läpi tai paiskoi kattilat seinään.
Kerran mies tuli joltain reissultaan kotiin, olin juuri syöttämässä vauvaa ja paistoin samalla paistinpannulla jauhelihaa ruokaa varten. Mies hermostui kun hänelle ei ollut ruoka valmiina (en edes tiennyt että on tulossa kotiin) ja alkoi kiukuttelemaan siitä. Pyysin, että syöttää vauvan niin teen ruuan nopeasti. Ei suostunut. Pyysin että no jos sitten paistaisi jauhelihan loppuun, niin minä syötän vauvan ja tulen sitten jatkamaan ruuanlaittoa. Se oli viimeinen pisara. Paistinpannu jauhelihoineen lensi kaaressa pitkin keittiötä, kun mä kehtasin vaatia häntä tekemään jotain enkä yhtään taas ajatellut omaa napaani pidemmälle.
Kerran tultiin kotiin, kaikki oli ok. En ollut edes ehtinyt riisua ulkovaatteita, kun miehellä yhtäkkiä napsahti päässä. Alkoi kuristamaan minua keittiössä ja sanoi tappavansa mut. Ahdisti mut nurkkaan, eikä päästänyt pois. Olin loppuillan vankina keittiön nurkassa, ilman puhelinta, avaimia, rahaa, kun mies otti ne itselleen ja vahti etten liiku minnekään.
Pahin kerta oli varmaan se, kun tultiin taas kerran kotiin ja kaikki oli ok. Ja jälleen kun kotiovi sulkeutui, mies sekosi jotenkin. Yritti todenteolla käydä kurkkuuni kiinni ja kuristaa, sihisi samalla että nyt tuli muuten huoralle lähtö ja kuolet tähän paikkaan. Pääsin pakenemaan takaovesta ilman ulkovaatteita, mies jäi sisälle ja tuhosi sillä välin koko asunnon. Repi verhot tankoineen ikkunoista, silppusi mun vaatteet ja käsilaukun, potki huonekalut ja ovet rikki, hajotti sisäovien lasi-ikkunat, heitti huonekalut nurin ja tavaraa pitkin poikin lattioita, silppusi tietokoneen piuhat, piilotti modeemin sängyn alle jne. Lopulta poliisit tuli ja vei miehen mennessään.
Eron jälkeen saattoi soittaa ja sanoa vain että "tapan sut" ja löi luurin kiinni. Vaikka soitin heti perään ja kysyin että mitä helvettiä sä sekoot, se vaan väitti tyynen rauhallisesti että hän ei ole mitään sellaista tehnyt eikä edes soittanut ja että oon hullu. Kävi kirjoittamassa mun ulkosaunan peiliin "kuole" ja värväsi kaverinsakin soittamaan mulle puheluita joissa huoriteltiin ja uhattiin tappamisella.
Lisäksi mies varasti multa mun kaikki rahat suhteemme aikana, tavalla ja toisella. Joko varasti kirjaimellisesti, tai sitten kiristi tai otti ne väkivalloin. Seksiin hän pakotti, haukkui, alisti, uhkaili, lannisti mut ihan täysin kaikin mahdollisin tavoin.
Ja tiedättekö.. yhä edelleen, vaikka erosta on vuosia, mä mietin että mitä jos mies onkin ihan kunnollinen ja normaali, mutta musta johtuvasta syystä meidän suhde oli sitä mitä oli. Että ne kaikki oli jotenkin mun syytä, ja että kenenkään muun kanssa mies ei käyttäydy samoin. Että sen uus suhde on onnellinen ja normaali, eikä sen uus vaimo ole saanut kokea mitään samankaltaista kuin mä. Että sen kanssa ex on kunnollinen ja unelmakumppani. Että vaan mun kanssa se oli väkivaltainen ja kamala, koska mä provosoin sitä siihen jotenkin.
Näinkö tämän kuuluu mennä, oikeesti? Oliko vika mussa, onko mies muuttunut kuten esittää? Olinko se minä, joka pilasi koko suhteen? Mä en tajua tätä kuviota, enkä nää tätä asiaa selkeesti.
voimia :hugh:
