Väkivalta suhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos purkauksestasi <3 ensinnäkin haluan sanoa, etten haua jatkaa suhdetta esimerkin takia, tottakai toivonlapsilleni parempaa esimerkkiä, haluan jäädä siksi, koska kuten sanoin, en ole koskaan aiemmin tuntenut vastaavaa hyvää oloa myös, ja pelkään etten koskaan enää tunnekaan...

Jokatapauksessa... mies on alistnut minua henkisesti valtavasti aiemmin, saanut minut uskomaan, että olen huono äiti joka ei osaa kasvattaa lapsiaan, olen ällöttävän lihava ja muutenkin täysi narttu ja itsekäs huora. Erosimme välissä ja hän oli toisen naisen kanssa, mutta sitten taas aloimme uudestaan, koska tajusimme, että tunteet ovat liian valtavat... ylä ja alamäkeä ollut koko ajan ja tiedän, että jos joku ystäväni kertoisi mnulle nämä samat asiat, niin käskisin heti erota... mutta kun se sattuu omalle kohdalle niin ei se olekaan niin helppoa. Sitä aina toivoo, että jos sittenkin...

Äähähää! Ukkos tietää, ettei se tuu sua parempaa koskaan saamaan. Siksi käyttäytyy noin. Pelkää menettävänsä sut. Laita se selkä seinää vasten. Hoitoon tai jää yksin! Ole määrätietoinen! Pällin pitää tehdä valinta. Ja vaadi kunnioitusta.
 
Äähähää! Ukkos tietää, ettei se tuu sua parempaa koskaan saamaan. Siksi käyttäytyy noin. Pelkää menettävänsä sut. Laita se selkä seinää vasten. Hoitoon tai jää yksin! Ole määrätietoinen! Pällin pitää tehdä valinta. Ja vaadi kunnioitusta.

Se on tsekin myöntänyt että olen parasta mitä kohdalleen on sattunut mutta känni vie sitten aina näin... olen kerran aiemmin saanut tarpeekseni ja kirjaimellisesti heittäny pihalle, jolloin tuli häntä koipien välissä takaisin ja sen jälkeen oli asiat hyvin.. tähän asti.
 
Se on tsekin myöntänyt että olen parasta mitä kohdalleen on sattunut mutta känni vie sitten aina näin... olen kerran aiemmin saanut tarpeekseni ja kirjaimellisesti heittäny pihalle, jolloin tuli häntä koipien välissä takaisin ja sen jälkeen oli asiat hyvin.. tähän asti.

Sen pitää lopettaa juominen ja sitoutua hoitoon. Tee selväksi sekä itsellesi että hänelle ettet ota häntä muuten takaisin. Niin on paras kaikkien kannalta. Miehesi käyttäytyy itsetuhoisesti. Jos ei hän lopeta, niin hän tuhoaa joka tapauksessa itsensä, ja varmaan myös osan ympäristöstäänkin.
 
Mikään hoito tms ei "auta" näitä naistenhakkaajia. Jää jos haluat että hakkaa edelleenkin sinua, jos et halua että hakkaa sinua niin lähde pois.
Valinta on sinun.
 
Kiitos purkauksestasi <3 ensinnäkin haluan sanoa, etten haua jatkaa suhdetta esimerkin takia, tottakai toivonlapsilleni parempaa esimerkkiä, haluan jäädä siksi, koska kuten sanoin, en ole koskaan aiemmin tuntenut vastaavaa hyvää oloa myös, ja pelkään etten koskaan enää tunnekaan...

Jokatapauksessa... mies on alistnut minua henkisesti valtavasti aiemmin, saanut minut uskomaan, että olen huono äiti joka ei osaa kasvattaa lapsiaan, olen ällöttävän lihava ja muutenkin täysi narttu ja itsekäs huora. Erosimme välissä ja hän oli toisen naisen kanssa, mutta sitten taas aloimme uudestaan, koska tajusimme, että tunteet ovat liian valtavat... ylä ja alamäkeä ollut koko ajan ja tiedän, että jos joku ystäväni kertoisi mnulle nämä samat asiat, niin käskisin heti erota... mutta kun se sattuu omalle kohdalle niin ei se olekaan niin helppoa. Sitä aina toivoo, että jos sittenkin...

Tuohon esimerkki asiaan haluaisin vielä lisätä sen, että tiedäthän väkivaltaisuuden periytyvän? Jos lapsi tai nuori on ollut perheessä, jossa on ollut väkivaltaa (vaikka se ei kohdistu itse lapseen) on suuri riski, että hän itsekin ajautuu myöhemmin väkivaltaiseen suhteeseen. Kyse on siis paljon isommasta asiasta kuin sinun omasta halustasi olla miehen kanssa. Leikit nyt myös oman lapsesi tulevaisuudella.

Toisekseen juuri tuolla kaavalla kaikki etenee melkein kaikissa perheväkivaltatapauksissa: Ensin mies on aivan ihana, koukuttaa naisen itseensä, kehuu ja on huomaavainen. Sitten vähitellen alkaa henkinen musertaminen ja eristäminen. Tämä kaikki pohjustaa väkivallan alkamista: Miehen on pakko olla ihana, jotta hän saa sinut pysymään luonaan väkivallasta huolimatta. Huomaamattomasti hän kuitenkin nujertaa sinua arvostelullaan, ettei sinulla olisi voimia lähteä sitten kun väkivalta pahenee. Todennäköisesti hän yrittää eristää sinua ystävistäsi: et saa lähteä heidän kanssaan baarireissuille mustasukkaisuuden varjolla ja hän on ärtynyt siitä jos vietät aikaasi ystäviesi kanssa. Tämäkin pohjustaa sitä, että hän loppujen lopuksi haluaa sinun elävän eristyksissä itsensä kanssa jotta väkivaltaisuus ei kävisi ilmi ja hän voisi jatkaa toimintaansa rauhassa.

Rakkauden kanssahan tuollaisella suhteella ei ole mitään tekemistä. Sä olet tosi ihastunut mieheen ja sulla on aivokemiat sekaisin hänen vuokseen, minkä takia keksit väkivallalle lieventäviä syitä ja perustelet itsellesi miksi on ok jäädä hänen luokseen. Mutta rakkaus on ihan jotain muuta kuin toisen haukkumista ja väkivaltaa. Mitä pidemmäksi aikaa jäät, sitä hankalampi sinun on suhteesta lähteä. Ja luultavasti mies on saanut sinut ajattelemaan, että yksikään muu mies ei sinua halua koska olet läski idiootti, mutta hän rakastaa sinua kyllä yli kaiken.

Ja tottakai mies tulee polvillaan takaisin anomaan anteeksi antoa, se kuuluu kuvioon myös. Mutta lupaus kestää vain seuraavaan kertaan asti.

Jos oikeasti rakastatte toisianne ja mies haluaa sinulle hyvää, hän hakeutuu heti hoitoon ja sinä muutat pois asunnosta siksi aikaa. Kun mies on käsitellyt asioita terapiassa ja käynyt vertaistukiryhmässä, voit harkita yrittämistä uudestaan (mutta todennäköisesti et itse enää halua). Saanko arvata, ettet halua muuttaa pois, koska pelkäät, että mies jättää sinut tai löytää jonkun uuden?
 
Ja lisään vielä, ettei väkivaltaisiin suhteisiin jäävät naiset yleensä ole tyhmiä. Heitä on ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa niinkuin väkivaltaisia miehiäkin. Väkivaltainen mies voi myös olla esim. pappi tai poliisi (molemmat tapaukset tiedän irl) ja yleensä kukaan lähipiiristä ei voi uskoa miehestä sellaista.

Kuviteltua satumaista onnea on vain niin vaikea heittää vuosien jälkeen romukoppaan, koska väkivalta alkaa yleensä vasta pidemmän ajan kuluttua kun on hankittu yhteiset asunnot ja lemmikit (miehen toiminta yleensä tähtää sitomaan naisen itseensä). On niin vaikea myöntää itselleen ettei se onni ollutkaan todellista.
 
näinhän se näkyy menevän, että joka päättää, että mä en jää hakattavaksi, että kun mies kerran lyö tulee ero, silti juuri nää naiset siihen alistuu ja kun täällä joku sanoo, että varmasti mun mies ei petä mua koskaan, niin juuri sen mies pettää.
mutta sulle annan ohjeen, että lähde. lähde vaikka mies kuinka vannos ettei lyö enää koska se lyö kuitenkin. lähde, ennen kuin on myöhäistä.
 
  • Tykkää
Reactions: epek
Sinä läpsit ja mies hakkaa. Ei kuulosta terveeltä parisuhteelta. Teidän riidat ovat saaneet sellaiset mittasuhteet, että sanat eivät enää riitä aseiksi. Nyt on aika miettiä, oletteko oikeasti onnellisia? Kuka haluaa olla parisuhteessa, jossa voi tulla läpsityksi/tönityksi/hakatuksi?
Itse olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Silloin sai jotenkin itsensä uskomaan, että väkivalta on jollain tavalla normaalia tai että siihen on oikeutettu syy. Kuvitteli jopa olevansa onnellinen välillä.
Onneksi ihastuin toiseen mieheen ja sain voimaa lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta. Hyvästeiksi eksäni vielä huusikin, että KAIKKI tulevat kumppanini tulevat hakkaamaan minua, koska olen niin vittumainen akka. Noh, 16 vuoden aikana minulla on ollut kaksi parisuhdetta, eikä kukaan ole minua hakannut/tönäissyt/läpsäissyt/uhannut tms. fyysisesti kajonnut. Ei ole tarvinnut sellaista hetkeäkään pelätä. Kyllä nykyisen aviomiehenikin kanssa välillä tapellaan, mutta en voisi edes kuvitella, että kumpikaan kajoaisi toiseen fyysisesti.
Tiedän kyllä tunteen, kun on niin raivoissaan, että tekee mieli tintata toista. Jos sen tinttaamisen vielä toteuttaakin, niin silloin on vaan parempi pistää parisuhde pakettiin ja jatkaa molempien omilla poluillaan. Jos väkivalta on tullut itselle ihan tavaksi hoitaa riitoja, on vaan parempi olla jatkossa yksinään.
 
Kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet poistumiseni jälkeenkin... Sen verran on pakko sanoa, että ei, parisuhde ei välttämättä ole sillä terveimmällä pohjalla, mutta se, miksi minun on niin vaikea luopua, on se, että tämä mies on 42 vuodn aikana ainoa, joka on saanut minut oikeasti tuntemaan jotain (hyvää siis), niitä perhosia vatsanpohjassa ja edelleen kahden vuoden jälkeen saa. Ei ole kyse siitä, että pelkäisin hänen löytävän toisen, epäilemättä niitä naisia on oikein odottamassa. On kyse siitä että pelkään, etten enää tunne samalla tavalla kenenkään toisen kanssa. Olimme välillä erossa jonkun aikaa ja miehet, joita tapasin välissä eivät heräätteneet minkänlaisia tunteita. Tosin saattoi johtua siitä, etten ollut päässyt yli tästä miehestä... Tiedän, että minun pitäisi lähteä, sydän vain sanoo toista kuin järki...

Kiitos että sain purkaa itseäni tänne kriisin hetkellä, nyt kaikki asiat ovat edelleen auki mutta jo paremmin...
 

Yhteistyössä