melluli Itse lueskelin tuota samaa kirjaa esikoista odotellessani. Ihana kirja minunkin mielestä. Annalla on tosiaankin hiukan erilaiset kasvatusmenetelmät kuin joillakin nykyajan "hössöttäjä-äideillä". Ahmin silloin kirjan kannesta kanteen ja ehkä jotain tapoja siitä omaksuin äitinäkin. Mm. sen että lapsi tosiaan tykkää olla mukana arjessa, ja yhteistä aikaa on tosiaan kiva viettää siinä kotitöidenkin parissa. Olen itse todella huono istumaan lattialle leikkimään :ashamed: . Poika (nyt 5,5v) on aidosti ylpeä itsestään ja naama on yhtä aurinkoa kun on saanut olla "apulainen" eli viedä roskiksen tai pistänyt aterimet laatikkoon oikeisiin lokeroihin astianpesukoneesta kun minä laitan niitä astioita jotka kuuluvat korkeammalle. Ei edes kinu mitään "palkkaa" vaikka joskus on kyllä jotain pientä saanutkin kun on ollut oikein reipas ja tehnyt paljon "töitä". Taisi olla äitini kirja, pitääkin kysyä jos saisi taas lainaksi. Voisi hiukan taas selailla...
irtosora Meillä oli lapsuudenkodissa melkein aina kissa. Olen haaveillut kisusta siitä asti kun aikoinani omilleni muutin, ei vain ollut semmoista kämppää minne olisin kissan halunnut ottaa... Nyt on, ja vanhaan taloon kissa oikeastaan kuuluukin kun tienaa ne ruokansa pitämällä hiiret kurissa. Ja lapset oppivat kunnioittamaan eläimiä kun on kotona lemmikki... 4 on kyllä vähän liikaa, varsinkin kun niistä kolme on pentuja. Järjetön meno aina aamu-yöstä, ja syövät kamalasti! Mutta kyllä noita kahta tulee ikävä kun lähtevät omistajilleen parin viikon päästä... :'( Lapsuudenkodissani edellinen kissa oli kanssa vanhetessaan semmoinen "iilimato", olisi kokoajan halunnut olla sylissä ja kerjäsi paijauksia ja tunki jopa yöllä viereen nukkumaan ym. vaikkei semmoinen varsinainen sylikissa ollut nuorempana luonteeltaan. Hän lensi sinne kissojen taivaaseen 13-vuotiaana... :'( :heart:
irtosora Meillä oli lapsuudenkodissa melkein aina kissa. Olen haaveillut kisusta siitä asti kun aikoinani omilleni muutin, ei vain ollut semmoista kämppää minne olisin kissan halunnut ottaa... Nyt on, ja vanhaan taloon kissa oikeastaan kuuluukin kun tienaa ne ruokansa pitämällä hiiret kurissa. Ja lapset oppivat kunnioittamaan eläimiä kun on kotona lemmikki... 4 on kyllä vähän liikaa, varsinkin kun niistä kolme on pentuja. Järjetön meno aina aamu-yöstä, ja syövät kamalasti! Mutta kyllä noita kahta tulee ikävä kun lähtevät omistajilleen parin viikon päästä... :'( Lapsuudenkodissani edellinen kissa oli kanssa vanhetessaan semmoinen "iilimato", olisi kokoajan halunnut olla sylissä ja kerjäsi paijauksia ja tunki jopa yöllä viereen nukkumaan ym. vaikkei semmoinen varsinainen sylikissa ollut nuorempana luonteeltaan. Hän lensi sinne kissojen taivaaseen 13-vuotiaana... :'( :heart:

