Emetofobia ja vatsatauti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oksennuskammo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oksennuskammo

Vieras
Mulla on tälläinen pieni pelko, että pelkään oksentamista ihan älyttömästi. Olen kärsinyt siitä jo hyvin pienestä asti. Varmaan 7 vuotiaasta. Minulla pelko kohdistuu pääasiassa vatsatautiin ja kaikkeen siihen liittyvään. En saa paniikkikohtausta jos joku muuten oksentaa, mutta minusta tulee ihan hysteerinen, jos jollain vatsatauti ja etenkin jos tiedän alistuneeni sille.

Nytkin hysteerisenä tarkkailen itseäni milloin alan oksentamaan ja kaikkia pieniä merkkejä kropastani, koska olen 100% varma, että tartunnan sain veljiltäni, jotka oksensivat viereisessä huoneessa kilpaa. Aloittivat illalla yhtä aikaa. Olen aina aivan varma, että kuolen siihen tautiin ja jokainen vatsatauti vain pahentaa pelkoa. Tämä olisi nyt 3 mahatauti vuoden sisään. Edellinen oli vain 2kk sitten ja silloin olin niin kipeä, etten mihinkään pystynyt liikkumaan ja oksensin enemmän kuin muut perheen jäsenet yhteensä. Nyt minulla on lisäksi poskiontelontulehdus ja pelkään, että kun alan oksentaa, tukehdun. Muutenkin vaikea hengittää.

Minulla on puoli vuotias poika, jolla todettiin tänään korvatulehdus molemmissa korvissa ja pelkään, että hän saa taudin myös. :( Se olisi ihan hirveää.

En voi sille mitään, että vihaan tuota tautia ja kaduttaa että yli päätään tultiin tänne vanhempieni luo kylään ja pelailin eilen veljien kanssa (ps3 ja syötiin samasta karkkipussista). Tiedän, ettei sitä mitenkään olisi voinut ennustaa, mutta silti en voi mitään näille järjen vastaisille tunteille. :(

Onko muita samasta asiasta kärsiviä? Miten olette selvinneet?

Olen niin kateellinen niille joilla viime oksentamisesta on kauan tai jotka harvoin oksentavat. emetofobiasta kertovan sivuston mukaan kuuluun niihin harvinaisiin emetofoobikkoihin, jotka oksentavat usein. Se ei yhtään auta tähän pelkoon.

Nyt tosin taitaa olla harvinaisen paljon vatsatautia liikkellä... Mikä painajaismainen aika minulle.. Kun odottaa että milloin tuo tauti iskee, se tuntuu samalta kuin olisi tuomittu lynkattavaksi ja vain odottaa milloin noutaja tulee.

Ne jotka ovat hakeutuneet tämän fobian takia terapiaan niin miten on auttanut? Mietin hakeutumista, koska viime vatsataudissa jo mietin kaikkea kuolemista yms. kun se oksentaminen vain kesti ja kesti ja ei meinannut loppua millään. Nyt ahdistaa niin vietävästi, että vain itkettää.

Asiallisuutta kiitos! Jos meinaat kommentoida jotain asiaton niin luepa eka emetofobia.org ja mieti sitten uudelleen mitä kirjoitat. Tämä on sairaus siinä missä masennuskin.
 
Ja tiedoksi olen 22 vuotias, jos joku saa tuosta käsityksen että olisin nuorempi kun veikkojen kanssa pelailen. Veikat sattuvat olemaan vielä pieniä.

Anteeksi kirjoitusvirheet, olen kuumeessa niin vaikea huomata kaikkea.
 
Minäkin kammoksuin oksentamista yli kaiken kunnes tulin ekaa kertaa raskaaksi ja oksensin koko raskauden ajan hillittömästi! Siinä kyllä se kammo hävisi, sitä ei enää vain pystynyt eikä jaksanut pelätä eikä panikoida.
Sun fobiasi kuulostaa kyllä kuitenkin niin voimakkaalle ja normaalielämää rajoittavalle, että sun varmaan kannattas hakea ammattiapua! Tsemppiä!
 
Hei! Täällä toinen vatsatautikammoinen. Olen aivan hysteerinen taudin suhteen, ja ahdistun kun kuulen että sitä liikeellä. Itsekin olen miettinyt terapiaan hakeutumista. Olen tartuttanut tämän pelon jo mieheeni ja vanhimpaan lapseeni : (

Voimia sinulle!
 
Kiitos. Voimia ja tsemiä myös teille. Tämä on kurja pelko. :( Ei oikein taas tiedä miten päin olisi. Tietenkin yöllä kun veikat ravasivat vessassa niin minuakin piti sitten pissittää koko yön vaikka pelkäsin ihan tajuttomasti vessaan menoa heidän jälkeensä. Kurja kroppa.

Kohtalotoveri, pelkään myös, että meillä käy niin että pelko tarttuu poikaan kun kasvaa. :(
 
Kuulostaapas tutulta:( kuljen usein (silloin kun tiedän et tautia paljon liikkeellä) käsidesi kassissa ja en koske ovenkahvoihin paljaalla kädellä jne...
on aika raskasta elää peläten. mut musta tuntuu et aina kun oksennustauti tai vatsatauti meijän perheeseen iskee ni minä olen se joka saa sen rankimpana versiona aina... pari kuukautta sitten ripuloin 5vrk putkee ja vikana iltana oksentelin:( muut perheestä pääs paljon vähemmällä!

Ja yleensä aina kun jossain on sitä tautia ollu ni minähän sen heti saan.. flunssat ei muhun iske mut nää mahataudit kyllä.

Mä epäilen et mun kohdalla toi oksennus ja ripuli pelko liittyy jollain tavalla kontrollin menetykseen........ koska niitä ei voi hallita ku oksettaa ni milläs sitä pidätät ja miks pitäiskä...
täytys vaa pakottautua ottamaa asia niin et no se tauti tulee jos tulee sille ei sit voi minkä!!!
 
:wave: Olen kärsinyt samasta ihan lapsuudesta asti. Kärsinyt on oikea sana. Varsinkin kouluikäisenä oli karmeeta, kun aina oli joku mahatauti liikkeellä.

Olen 33v. ja oksensin ensimmäisen kerran elämässäni tiistaina. En tiedä, onkohan pelko jonkin verran hellittänyt iän myötä, koska tosiaan oksensin. Tuntuu, että fobian voimalla on välttänyt sen aikaisemmin.

Pyörrytti ja huimasi, kun tajusin että kohta lentää.. mutta jollain lailla olin helpottunut kuitenkin. Ensinnäkin siitä, että enää ei tarvinut miettiä tuleeko se lapsilla jyllännyt mahatauti mulle vai ei. Ajattelin vain, että nyt se alkoi, joten kohta se on ohi ym. Asiaa pahensi se, että olin yksin kotona. Soitin hätäpäissäni miehelle ja myös äidille :ashamed:

Olen töissä gastro-enterologisella osastolla ja mua ei siis yhtään haittaa, jos toiset oksentaa vaikka mun päälle.. kunhan se ei ole tarttuva tauti. Moni asia kirjoituksessasi oli kuin mun kynästä.

Nyt kun kelaan tätä asiaa, saattaa olla, että tämä oksennuskokemus jopa hieman paransi mua. Ehkä..
 
Onnenkantamoinen, Mie en vatsatautia varmaan pystyisi yksin sairastamaan. Tullaan aina tähän mun vanhemmille, et on äiti lähellä, jos on vatsatauti. Tai sit pitää olla mies. Jotenkin lieventää sitä pelkoa silloin kun tauti itsessään on päällä, jos ei tarvitse yksin olla. Mulla kävi viime taudin jälkeen niin, että pelko vaan kasvoi... Oli jo jonkun vuoden verran suunnilleen kurissa ja nyt tuntuu, että pimahdin uudestaan. Ja työharjoittelussa gastro-enterologinen oli suosikki osasto kun siellä ei ollu noro epidemiaa... Toista oli sitten kun siirryin sisätaudeille.

tuttujuttu, mulla löytyy kans tuota käsidesiä kotoonta. Ja kassissa kulkee desinfiointiliinoja. Yleisissä vessoissa en kahvoihin ja hanoihin paljain käsin koske.
 
Mulla on tosi paha oksukammo. Ollut niin kauan kun muistan..
Mä olen niin naurettavan hysteerinen asian kanssa, että en jaksa edes kertoa miten paljon vietän unettomia öitä / herään lasten yskimisiin ja olen satavarma että NYT oksentavat.
Olen niin huono äiti, että en voi hoitaa oksentelevaa lasta. Siitä asiasta ei enempää, alkaa kurkkua kuristaa jo pelkkä ajatus.
Menen hysteeriseksi, paniikkiin jos / kun lapset tai mies oksentaa. Pelkään oksentamista enemmän kun mitään muuta tässä maailmassa :(
Hävettää niin paljon kun muistelen miten huono ja paniikissa oleva äiti olin 1,5viikkoa sitten kun kuopus oksenteli aivotärähdyksen seurauksena :ashamed:


muoks. mulla myös aina käsidesiä käsilaukussa. En käytä sitä muuten, mutta just in case se kulkee mukana.
 
Täällä kanssa yksi. :flower: tuosta linkistä :flower:

Mulla on auttanut lääkitys jonkin verran, tämä aika on pahinta :$ ja nyt on joku uus tautiaalto taasen :( mutta ikäänkuin jo helpottais pikkuhiljaa.

Jos mulla on tautia niin mä haluan olla yksin. Mä yleensä nukun oksentamisen välillä sillain koiranunta jossain horroksessa, koska nämä kauhukohtaukset yhdistettynä oksentamiseen vie tyystin voimat. Ja kylmä kohentaa olotilaa. Siinä mä sitten hampaat kalisten nuokun pää ämpärissä :xmas:

Pidän myös huolen tuosta käsihygieniasta kaikin mahdollisin tavoin ja syötän maitohappoja läpi vuoden koko porukalle. Arvatkaa vaan minkälaista oli, kun esikoinen lääkityksensä vuoksi (reuma) alkoi oksentamaan öisin? :ashamed:
Siinä paheni kertaheitolla jatkuva univajekin- mulla kohtaukset saa aikaiseksi ihan kaikki oksentaminen ja voin yleensä myös pahoin itse ja yökin tyhjää. Ja juniori syntyi keskelle noro-epidemiaa....
 
:hug: Kuin minä, Pampelsson- ihan kuin minä.


Mies meillä hoitaa lapset kun oksentavat- minä vain pakon edessä :ashamed:
Kyllä mä siihen pystyn, ei siinä mitään ojs on pakko, mutta mikään muu ei sitten luonnistukaan koko aikana. En saa tartuttua mihinkään muuhun toimeen kuin päivystämään ämpärin kanssa.
 
Aamuäree, me ollaan vissiin ennenkin vastaavassa ketjussa aiheesta puhuttu, vai muistanko aivan väärin?
Jotenkin NIIN helpottavaa kuulla että vastaavasta ongelmasta kärsii muutkin.

Mä olen vakavasti harkinnut terapiaan menemistä, mutta jotenkin ei vaan pysty :ashamed:
 
Juu- ollaan :)

En vaan muistanut silloin laittaa ylös, mun piti sulle joskus laittaa yytä aiheesta.
On ollut kyllä mahtava huomata että kohtalotovereita on, pitkään luulin että mä olen liki ainoa jolla näin viiraa. :xmas:

Eikä asiaa tosiaan helpota se, että toiset ei pidä sitä ollenkaan 'aitona' vaan jonain yltiöpäisenä kontrollina. Mies uskoi, kun näki mut ekan kerran kohtauksen kourissa- ei aiemmin.
 
Mulla on automaattinen reaktio jos joku oksentaa, että kädet korville. Pelkään myös tuota että lapsi sairastuu kun tiedän, etten pysty hoitamaan häntä silloin. :( Nytkin mulla on tuolla makkarissa ämpäri, paperia ja pyyhkeitä valmiina...

Tsemppiä kaikille tästä kärsiville! Ihana kuulla muidenkin kokemuksia. Helpottaa ihan hiukan tätä ahdistusta kun tietää ettei ole yksin tämän pelon kanssa. Muut jotka siitä eivät kärsi kun eivät ymmärrä alkuunkaan.

Hienoa, kun tässä on pms:t lisäksi päällä niin itkua on tullut tihrustettua koko päivä ton taudin takia. Mies oli matkoilla ja mikä häntä odottaakaan kotona: hysteerinen, ahdistunut ja vatsatautia pelkäävä itkuinen vaimo.

Niin ja kaikkein eniten inhoan sitä, kun mies joskus jos on huono olo (esim. krapula) muuten vaan oksentaa ihan vapaaehtoisesti. En voi suudella häntä ollenkaan sen jälkeen koko päivänä ellei pese hampaitaan ainakin viiteen kertaan ja sitten voidaan harkita seuraavana päivänä. Vaikkei toi oksentaminen ees taudista johtuiskaan.
 
Oon 10 vuotias, ja pelkään oksentamista ihan sikana. Nyt kesällä mun pelko vaan pahentu, ja elokuussa se oli jo niin paha, että mun piti mennä LKS:n lastenpsykiatriselle osastolle. Sain lääkkeet ja näin ja pelko lieveni hieman. Nyt pääsin pariviikkoa sitten kotiin, torstaina, ennen syyslomaa. Äiti tuli aamulla hakemaan koska , mulla oli tietenki tullu yöllä oksennus. Oksensin semmosta syljen ja liman sekotusta noin 10 krt. Ekalla kerralla tuli ihan oikea. Nyt meillä on perheessä oksennustautia, enkä tiedä mitä tekisi. Yks kyssä. Jos mulla on ollu oksennustauti viimeks kolme viikkoa sitten, voiko se tulla nyt? Olkaa pliis kilttejä ja vastatkaa!!!
 
En pelkää oksennustautia , vaan yleisillä paikoilla syömistä koska pelkään että oksennan. aivan kamalaa. joskus ruoka ei vain maistu ja mietin onkohan joku nyt pielessä... Elämä on aika masentavaa tämän takia :// oon 15 ja haluisin poikaystävän mut tää mun sairaus rajottaa niin paljon etten pysty/uskalla. en pysty myöskään syömään jos tiedän että ollaan lähdössä jonnekkin. Onko kellään samalaista???
 
pelkään vatsatautia. Rukoilen joka päivä, että en halua tulla kipeäksi. Viimeksi oksensin 10 v, nyt olen 13 v. Mulla on joka päivä huono-olo, kun pelkään vaan niin paljon vatsatautia. Yö on inhottavaa aikaa, kun yleensä olen aina sairastunut mahatautiin yöllä, niin pelkään, että kohta laatta lentää. Onneksi kohta on kesä, niin en pelkää, että saan tartunnan koulusta ;)
 
Mulki on iha sika kauhee pelko aina kun joku mun luokkalainen menee oksentamaan tai mun perheessä jollaki on oksennustauti alan tärsemään ihan kauheesti... sit se tärinä kestää koko päivän ja mun ääni muuttuu ihan oudoksi. Sit mä yritän välttää vatasataudit sillee jos jollain mun luokas on niin en mee pariin päivään kouluun. Tää kammo tuli joskus 8 vuotiaana mut en muista miks..just maanantaina mä olin laskettelemassa sit mentii bussil sinne sit mun kaveri istu siin vieres ja se alko oksentaamaa se oksen mont ketaa aloin täriseee iha sikan , laitoin kaulahuivin naamal ja musikin iha täysil etten kuule kun se oksentaa. tä on ihan kauheeta..
 
pelkään oksentamista ihan kauheesti. Jos joku oksentaa ja mä kuulen sen äänen tai nään sen niin rupeen tärisemään ja saan kylmiä väreitä ja sattuu mahaan ku aattelee että sais vatsataudin. Kauheeta ku pelkään vatsatautii nii paljon ja sitku mul on se nii en tee mitää muuta ku istu ja tärise siinä paikalla ja juoksen vasta viimehetkellä vessaan. Välillä mä vaa rukoilen etten saisi vatsatautii. Oon nyt 13 v ja mul oli vatsatauti viimeks noin vuos sitte.
 
Oon pelännyt oksentamista jo eskarista asti en tiedä mitä teen tälle kammolle itken iltaisin ja olen terapiassa mutta ei sekä tunnu auttavan ainakaan vielä ja jos nään et joku oksentaa alan kuvittelee et mullakin ois se tauti tai saan hermokohtauksen
 
pelkään ihan sairaan paljon oksentamista!(oksensin viimeks 10v. nyt oon 12v.) on hirveetä kun kaverillani on oksennustauti ni nyt vaan itken ja tärisen et onkohan se kohta mulla? millon oksennan? jne. onneks en oo ollu kaverini lähellä(paitsi koulussa samassa luokassa! pakko!)kun tiesin onneks että sen äiti oli aiemmin oksentanut. :/ aina kun perheeni sairastaa vatstauti tai jollain on paha olo niin lopetan syömisen ja juomisen! tähän ei onneks vielä liity mtn paniikkihäiriöö! huh! äiti aina pakottaa sit syömään! (se on ihan hyvä juttu,koska joutuisin muuten sairaalaan) pelkoni alkoi jo n. 7v. kun minulle tuli lääkkeistä raju oksennustauti oksensin n.35x! sen jälkeen olen oksentanut vain 1x. jos toiset väittää,että se oksentaminen auttaa tähän fobiaan niin ei auta! onneksi tämä ei vielä rajoita elämääni HIRVEÄST! bakteerittomat halit kaikille oksentamista pelkääville! t.bakteerikammoinen
 
ja jos sit saitte äskeisestä käsityksen että oti liikaa lääkkeitä ni en ottanut vaanolin ollut sairaalassa migreenin takia ja jouduin syömään paljon lääkkeitä kovaan päänsärkyyn!
 
Itse olen kans pelänny pienestä pitäen tai siitä asti kun pienenä sairastuin normaalia pahempaa vatsatautiin. Pelkään melkee joka ilta ja päivä. Ens viikonloppuna olen menossa kaverin kanssa kylälle ja niille ehkä yöksi mutta en tiiä uskallanko ku pelkään että tulen vatsatautii. Sit ku alan oikeasti pelkäämään nii tärisen ja olen ihan paniikissa ja pelkään koko ajan että oksennan. Olen ihan yksin tän asian kanssa koska musta tuntuu että ei edes mun poikaystävä ymmärrä kuinka kovin pelkää. Moni on sanonu mulle et tyhmää ku pelkää tollasta asiaa. Olo vähän helpotti ku tiiän että en ole ainoa joka pelkää tätä asiaa(: Tällä hetkellä kun kirjotan nii olen koulussa ja koko ajan pieni pelko päällä että en tiiä miten pärjään loppu päivän..
 
Munapäällä ei vissiin itsellään oo mitään pelkoja, kun ei kykene ymmärtämään. Jos munapää pelkäis vaikka hämähäkkejä, niin oisko kiva jos joku pistäis niitä laatikollisen postiluukusta. Tai jos munapää pelkäis ahtaita paikkoja, niin oisko kiva jos joku lukitsis komeroon jne...
 

Yhteistyössä