Empatian puute?

[Epä-Toivo]

Hei vaan!
En tiedä, kuinka moni teistä naisista (tai miksei miehistäkin) elää suhteessa, jossa puolisolla ei ole oikein kykyä empatiaan?
Itse luulen eläväni sellaisen ihmisen kanssa. Jotenkin liitän tämän empatianpuutteen miehiin enemmän, sillä naiset usein ovat ns. herkempiä.
Meillä kotona riidan aikana mies menee ja tekee mitä hän haluaa, vaikka minulla olisi kuinka huono olo. Riidan aikana mies saattaa myös tehdä jotain typerää kuten heitellä esineitä, käyttäytyä uhkaavasti tms. ja kun asiasta ei puhuta ennenkuin hänelle sopii. Kun hän on valmis, tulee sanat anteeksi ja sen jälkeen elämää jatketaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt tilanne on se, että näitä älyttömiä riehumisia on tapahtunut jo monta kertaa ja olen asiasta aika surullinen/peloissani/epätoivoinen. Yritän puhua miehelleni ja selvittää asioita mutta hän saattaa kävellä asunnosta ulos kesken lauseen ja lähteä omille teilleen. En huuda hänelle, (joskus olen huutanut enemmänkin) yritän puhua rauhallisesti ja sovittelevasti mutta hän sanoo että "jää sinä tänne vain rypemään siihen paskaan".

Meillä oli pari viikkoa sitten riita, jolloin minulla meni pahasti maltti ja toimin typerästi. Mieheni ei voinut kunnolla edes puhua kanssani kolmeen päivään, sillä oli asiasta niin järkyttynyt. Pyytelin anteeksi ja yritin sovintoa mutta hän ei ollut valmis. Tuntuu kuin elämämme menee täysin hänen pelisäännöillään. Jos on riitaa ja hän käyttäytyy todella huonosti, siittä puhutaan kun hän on valmis. Jos on riitaa ja minä vuorostani teen jotain väärin, siittäkin puhutaan sitten kun hänelle sopii. Hän menee täysin oman mielensä mukaan, eikä tunnu ollenkaan huomioivan kuinka pahan olon se tekee minulle vaikka sanon sen hänelle. Olemme kolmekymppisiä, emme enää mitään kakaroita ja yhdessä olemme asuneet n. vuoden. Ei ole lapsia. Millaista teillä muilla on? Ja olisiko mitään vinkkejä, miten saisi asioihin selkoa? Pitääkö oma paha olo vain niellä ja antaa toiselle loputtomasti tilaa ja mennä hänen mielensä mukaan. Silläkö asiat selviää?

 

[Samanlaista]

Olen jo eläkkeellä, mutta luettuani tekstisi muistelin nuoruuttani. Meillä mies raivostui jostain täysin turhasta, raivosi ja heitteli tavaroita, joskus huitaisi minuakin.

Lopuksi hän lähti autolla ajelemaan tuntikausiksi, mutta kotiin tullessaan murjotti pari päivää, mutta ei ikinä pyydellyt anteeksi, ennenkuin vanhana oppi senkin, kun puhumalla opetin pitkän aikaa.

Hän oli myös masentuneisuuteen taipuva ja lopulta tarvi onnellisuuspillereitä, joita ilman ei tule elämänsä aikana toimeen.

Luulen että useat miehet tarvitsisivat onnellisuuspilsuja, aika harvat ovat iloisia ja tasaisia kuten naiset. Ne pillerit kyllä ovat pelastaneet meidän avioliittomme, en muuten näin vanhana enää viitsisi sellaista kiukuttelua ja riehumista katsella.

 

[ainokainen]

Minulle tulee tuosta kyllä mieleen, että miehellä on enemmänkin tunteiden säätelyssä ongelmaa kuin empatiakyvyssä. Tuossa ei oikeastaan ollut yhtään esimerkkiä, miten nimenomaan empatiakyvyttömyys tulisi esille. Kirjoituksesi perusteella en siis osaa siitä sanoa juuta enkä jaata. Sen sijaan tavaroiden heittely ym. kertoo kyllä mielestäni puutteellisesta itsehillintäkyvystä.

 

[Vaikuttaa siltä]

Taitaa mieheltäsi puuttua sekä empatiaa että itsehillintää. Tuo käyttäytyminen tuntuu aika kylmältä sinua kohtaan. Minusta tuossa on jotain pelottavaa.

 

[Sivupersoona]

Mitä eroa on empatialla ja sympatialla?

 

[no]

Mitä eroa on empatialla ja sympatialla?

Empatia on tunteidenhuomioonottamista ja mukanaelämistä. Sympatiaa voit tuntea vaikka naapurin Martan tilanteesta.

 

[jups*]

Niin, sympatia on "vain" myötätuntoa.

 

[Sivupersoona]

Miten riidan jälkeen myötäeletään empaattisesti, kuten aloittaja oletti?

Naapurin kanssa riideltyä, niin pitäisikö sen jälkeen tuntea sympatiaa, eli myötätuntoa?

 

[no]

Miten riidan jälkeen myötäeletään empaattisesti, kuten aloittaja oletti?

Naapurin kanssa riideltyä, niin pitäisikö sen jälkeen tuntea sympatiaa, eli myötätuntoa?

Riippuu ihan pitkävihaisuudesta, miten nopeasti kykenee empatiaan. Jos naapurisuhteet ovat luokkaa-evk (ei vois vähempää kiinnostaa), niin sympatia on mahdotonta.

 

[Sivupersoona]

Sitten kun riidanjälkeen pystytään siihen empatiaan, niin eletäänkö se riita uudelleen empaattisesti, empatian ehdoin?

 

[no]

Sitten kun riidanjälkeen pystytään siihen empatiaan, niin eletäänkö se riita uudelleen empaattisesti, empatian ehdoin?

Se olisikin ihanneratkaisu.

 

[-Mie-]

Ainokaisen kanssa samaa mieltä.
Minun mieheltäni ihan oikeasti puuttuu kyky empatiaan, jos minä esim. itken (en minkään riidan tms. ansiosta) hän ei reagoi siihen mitenkään. Kysyn että etkö näe että on paha olla, lohduta minua, tottelee ja tulee viereen ja ihmettelee että mitä pitäisi tehdä, ei hän tiedä. Sama toistuu myöhemmin, mutta edelleenkin ihan yhtä kuutamolla. Kysyin sitten joskus että eikö löytyisi empatiaa yhtään ja hän ei tiennyt mitä se sana edes tarkoittaa. Yritin selittää mutta ei edes oikein ymmärtänyt. Muitakin esimerkkejä löytyisi paljon, muutenkin aika tunneköyhä, ei raivoa, ei innostu, ei ole iloinen...
Lisäyksenä kerrottakoon että ei ole mikään yksinkertainen ihminen vaikka ed. kuvauksen perusteella siltä saattaakin vaikuttaa.
Aloittajan esimerkissä siis kyse jostakin aivan muusta kuin empatian puutteesta, sanoisin että hänen mieheltään puuttuu impulssikontrolli ja hän on myöskin itsekeskeinen.

 

[epäempaattinen nainen]

Minä olen mielestäni ystävällinen ja mukava naisihminen. Hoidan hellästi miestäni, lapsiamme ja myös apua tarvitsevia sukulaisiamme. Ja autan mahdollisuuksieni mukaan muita avuntarvitsijoita.

Siitä huolimatta en millään keksi mitä voisin tehdä jos joutuisin -Mie- :n kuvailemaan tilanteeseen: 'jos minä esim. itken (en minkään riidan tms. ansiosta) hän ei reagoi siihen mitenkään. Kysyn että etkö näe että on paha olla, lohduta minua, tottelee ja tulee viereen ja ihmettelee että mitä pitäisi tehdä, ei hän tiedä. Sama toistuu myöhemmin'.

Minä hienotunteisesti jättäisin itkijän itkemään itsekseen, mutta olisin myöhemmin valmis kuuntelemaan jos itkijä pyytää minua kuuntelemaan kun hän kertoo surustaan.

odottavatko jotkut puolisonsa olevan ajatustenlukijoita?

 

[jups*]

Jos minä itken ja mies tulee paikalle, hän kyllä kysyy, mikä on ja ainaskin laittaa käden hartioille, jos ei sitten halaa. Ja niin tekisin minäkin.

Mutta jos riidan vuoksi itken, harvemmin kyllä, pysyy silloin yleensä omalla tontilla, mikäli itkun syy ei ole jokin hänen tekemä murhe. Silloin hän tulee pyytämään sitä anteeksi.

Tämä 20 aviovuoden jälkeen, alussa oli ehkä vaikeampaa se empatia.

Toisaalta, pitäisi muistaa, ettei ne aviomiehet ole meidän isiä eli siis ei odottaa kuin lapsi isältä hoivaa. En minäkään halua olla mieheni äiti. Aikuisena tuetaan ja kohdellaan toisia.

 

[analyysibimbo]

Lainaus tekstistäsi:

"En huuda hänelle, (joskus olen huutanut enemmänkin) yritän puhua rauhallisesti ja sovittelevasti mutta hän sanoo että "jää sinä tänne vain rypemään siihen paskaan"."

Kysymykset:

1) mihin paskaan eli miksi miehesi tuntee yhteisen elämänne paskaksi?

2) miksi riitelette ja huudatte "yhteisessä paskassanne"? Voiko asiat korjata, jotta ei olis paskaa? Kannattaako päästää irti tästä yhteisestä paskasta?

Kun näihin yhdessä ja erikseen vastaatte (esim. kumpikin kirjallisesti ja sitten vertaatte vastauksianne) niin elämänne jatkuu joko yhdessä tai erikseen.

So simple. "What A Beautiful Life and What a Wonderful World".

 

[sympatia ja empatia]

sympatia= toisen hyväksyminen (kaikkine tekoineen)
empatia = toisen ymmärtäminen (vaikkei hyväksyisikään tekoja)

 

[jatkoa edelliseen]

"Empatia ei ole sympatian tapaan myötätuntoa. Sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä."


Näin ollen esim. hoitoalalla ei ole varaa olla sympaattinen, siinä väsyy, eikä näe asioita ulkopuolelta, auttavana henkilönä, vaan hyppää vaikka masennuksen syövereihin toisen mukana.

Empaattinen hoitaja ymmärtää, mutta ei lähde itse tunteineen mukaan niin ettei enää erota oikeaa tapaa kannustaa ja auttaa toista. Työt voi jättää työpaikalle.

 

[analyysibimbo]

Tehkää tahoillanne omien elämienne arvojärjestykset paperilla esim.:

1) terveys
2) työ/opiskelu
3) parisuhde
4) ystävät
5) harrastukset
6) ???
jne.

Vertailkaa arvojärjestyksiä toisiinsa. So simple.

 

[analyysibimbo]

sympatia= toisen hyväksyminen (kaikkine tekoineen)
empatia = toisen ymmärtäminen (vaikkei hyväksyisikään tekoja)

Empatia on kyky elää toisen tunteet. Sympatia on toisen hyväksymistä ja ymmärtämistä (järkipitoisempaa), vaikka ei eläisi empaattisesti toisen tunteita esim. "itkekää itkevien kanssa ja iloitaa iloitsevien kanssa".

Voi siis kokea sympatiaa eli toisen ymmärtämistä, vaikka ei eläisi toisen tunteita empaattisesti. Empatia on siis ns. syvempi ja tunnepitoisempi kokemus kuin sympatia. Empaattinen ihminen sekä ymmärtää että kokee tunteet toisen kanssa eli pääsee samalle tunnetasolle.

 

[analyysibimbo]

Ei sympatia ole tekojen hyväksymistä vaan ymmärtämistä.

Hoitoalalla nimenomaan on hyvä olla sympaattinen ja tiettyyn pisteeseen asti empaattinen mutta surun/kivun/kärsimyksen mukaan ei voi lähteä vaan siltä on opittava ns. suojautumaan, koska hoitoalaa ei muuten kestä.

Esim. palomiehet kun sukeltavat ruumiita ja keräävät ihmisraatoja savuavista raunioista tai junan ratakiskoilta niin eivät he voi tuntea empaattisuutta ja työstä johtuvat tunteet on purettava ammatillisesti, koska sitä työtä ei voisi muuten tehdä.

 

[...]

kyky asettua toisen asemaan myös tunnetasolla "subjektiivisesti".

Sympatia on ymmärrystä ja myötätuntoa "objektiivisemmin".

Teoriassa pieni "vivahde"ero mutta käytännön elämässä suuri sellainen.

 

[analyysibimbo]

sympatia= toisen hyväksyminen (kaikkine tekoineen)
empatia = toisen ymmärtäminen (vaikkei hyväksyisikään tekoja)

Empatia on kyky elää toisen tunteet. Sympatia on toisen hyväksymistä ja ymmärtämistä (järkipitoisempaa), vaikka ei eläisi empaattisesti toisen tunteita esim. "itkekää itkevien kanssa ja iloitaa iloitsevien kanssa".

Voi siis kokea sympatiaa eli toisen ymmärtämistä, vaikka ei eläisi toisen tunteita empaattisesti. Empatia on siis ns. syvempi ja tunnepitoisempi kokemus kuin sympatia. Empaattinen ihminen sekä ymmärtää että kokee tunteet toisen kanssa eli pääsee samalle tunnetasolle.

Tähän viitaten on jo suuri saavutus, jos mies parisuhteessa voi tuntea sympatiaa ( = ymmärrystä, myötätuntoa, hyväksyntää) naistaan ja hänen tunteitaan kohtaan. Usein maskuliininen mies ei kykene tavoittamaan naista empaattisesti vaan pakenee paikalta "pillityskohtausten tullessa" ja pyytää naista selvittämään itse itkunsa syyt. Minusta on siis vähän kohtuutonta vaatia "maskuliininsta miestä itkemään rinnallaan yhdessä". Kyllä minäkin miehenä pakenisin "siitä paskasta rypemästä".

Suurin osa maskuliinisita miehistä on ns. tekijöitä ja arvostavat suoraa toimintaa eikä tunteiden vatkaamista eteen ja taakse "feminiinisesti". Sitä voivat naiset tehdä keskenään hiekkalaatikolla, "kun miehet saalistaa ruokaa ja taistelee vihollisten kanssa".

 

[epäempaattinen nainen]

On henkilöitä, jotka haluavat lohduttajan itkulleen. Tottakai halaan ja istun vieressä jos sitä minulta pyydetään. Mutta en millään tahdo jaksaa lohduttaa henkilöä, joka itkee, itkee, itkee, mutta ei kerro itkun syytä.

Kun aikansa on lohduttanut, pitäisi kyllä itkun loppua tai itkun syyn tulla julki.

 

[analyysibimbo]

On henkilöitä, jotka haluavat lohduttajan itkulleen. Tottakai halaan ja istun vieressä jos sitä minulta pyydetään. Mutta en millään tahdo jaksaa lohduttaa henkilöä, joka itkee, itkee, itkee, mutta ei kerro itkun syytä.

Kun aikansa on lohduttanut, pitäisi kyllä itkun loppua tai itkun syyn tulla julki.

No, eihän tossa ollut mitään järkee??? Miksi istua kenenkään vieressä, jos ei ratkaista "miksi itketään?" ??? Minä en istu kenekään vieressä ja pidä kädestä, jos itketään eikä tiedetä, mistä itketään. Olen kyllä osittain myös hyvin maskuliininen ajatusmaailmaltani.

 

[analyysibimbo]

On henkilöitä, jotka haluavat lohduttajan itkulleen. Tottakai halaan ja istun vieressä jos sitä minulta pyydetään. Mutta en millään tahdo jaksaa lohduttaa henkilöä, joka itkee, itkee, itkee, mutta ei kerro itkun syytä.

Kun aikansa on lohduttanut, pitäisi kyllä itkun loppua tai itkun syyn tulla julki.

No, eihän tossa ollut mitään järkee??? Miksi istua kenenkään vieressä, jos ei ratkaista "miksi itketään?" ??? Minä en istu kenekään vieressä ja pidä kädestä, jos itketään eikä tiedetä, mistä itketään. Olen kyllä osittain myös hyvin maskuliininen ajatusmaailmaltani.

Tuo itkeminen mistä "epäempaattinen nainen" puhuu eli itkemistä ilman syytä on sitä itkemistä, minkä jokainen ihminen joutuu itse käymään läpi mieluiten ammaatilaisten kanssa. Sitä ei mikään partneri voi auttaa. Jos taas tiedetään "MIKSI itketään" niin se SYY voidaan yhdessä korjata ja itku loppuu siihen.

"Ei auta itku markkinoilla ... vaan markkinat jatkuu"