En aio imettää tulevaa lasta-onko kukaan "päättänyt" samoin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kioooo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kioooo

Vieras
Yksi lapsi on ennestään ja tämä jää viimeiseksi. Aion hoitaa lasta kotona 3v asti ja sitten palata töihin. Imetys on kuitenkin asia, jota esikoisen kanssa inhosin ja vaikka alkuraskaudessa aioin imettää niin nyt ajatus tuntuu todella ahdistavalta ja vastenmieliseltä. Ajattelinkin, että imetän pari viikkoa korkeintaan tai opetan lapsen alusta asti pelkästään pullolle (annetaanko sairaalasta maidontuloa estävää lääkitystä jos pyytää?) . Onko kukaan tehnyt samoin? En usko, että tällä tulee olemaan lapsen terveyteen ratkaisevaa vaikutusta. Meillä vanhemmilla terveet elämäntavat, säännöllinen arki jne., joten en usko että imettämättä jättäminen vaikuttaisi radikaalisti lapseen negatiivisesti. Ja joo, onhan pullojen kanssa oma hommansa mutta ei ole läheskään niin kamalaa kun taistelu imetyksen kanssa. Ja esikoisen kanssa imetin väkisin 6kk asti osittain ja nyt jälkikäteen ihmettelin miksi väkisin imetin vaikka se tuntui pahalta.
 
Mikset pumppaisi ainakin ekat kuukaudet omaa maitoasi pulloon? Vauva saisi tärkeää äidinmaitoa, ja sinun ei tarvitsisi kuitenkaan imettää jos ja kun koet sen vastenmieliseksi.
 
Päätin neljännen kanssa.
Imetin sitten kuitenkin kolmisen viikkoa, mikä oli vihoviimeinen virhe, ja sain tuttuun tapaan napsia 6kk antibiootit siihen päälle, koska mun iho ei kestä imetyksen aiheuttamaa hormonihässäkkää.

Viidettä tuskin tulee, mutta jos tulee, niin en ihan varmasti aio edes yrittää enää.
 
Tuskin ihmiselle ois kehittynyt imetysmahdollisuus jos siitä ei olisi mitään hyötyä. Omasta mielestäni imetys luo lapseen paljon lähemmän suhteen alusta alkaen. Ja paljon muuta hyvää.. Mutta eikai sille mitään voi jos sinusta se tuntuu inhottavalta :(
 
Itse olen imettänyt, mutta vain osittain ja pullolla paikattu heti alusta asti. Eli kukin tyylillään, itse en kokenut imetystä mitenkään maailman tärkeimmäksi asiaksi vauvan kanssa. Mutta voi olla että lapsen synnyttyä haluatkin imettää, joten jätä vaihtoehdot avoimiksi.
 
Mäkin päätin, odotan nelosta. Mutta siis mulla syynä peruslääkitys, jolle joudun lapsen altistamaan tahtomattani raskausaikana, mutten halua enempää altistaa sitten synnytyksen jälkeen.
 
[QUOTE="vieras";22877471]Toisen lapsen kanssa imetys voi olla ihan erilaista.[/QUOTE]

Niin voi, ja mulla olikin. Eka imetys yhtä takkuamista alusta asti, ja loppuikin lyhyeen. Toka imetys sujui kuin tanssi ja kesti 1 v 9 kk.
 
[QUOTE="ansku";22877461]sukulainen on kanssa pääättänyt ettei imetä.
siihen tuskin mitään estolääkitystä on olemassa,se kun on luonnon omajuttu.[/QUOTE]

On kyllä olemassa lääke, jolla maidontuotanto pysähtyy.
 
Itsellä vähän samat fiilikset. Tai en ole mitään päättänyt, yritän kyllä ainakin. Mutta jos menee samanlaiseksi tappeluksi, kuin esikoisen kanssa, niin lopetan suosiolla, enkä aio asiasta ottaa enempää stressiä.
 
Minusta kannatta yrittää imettää. Se voi olla jotain ihan muuta toisella kerralla. Ajattelisin myös asiaa niin, että sinun muutaman kuukauden "kärsimys", voi antaa lapsellesi paljon paremmat puitteet koko loppuelämäksi.
 
Musta tuntuu nyt siltä, varmaksi en voi vielä sanoa kun en vielä raskaanakaan ole enkä hetkeen meinannutkaan. Mutta ymmärrän sua ap. Nää kommentit "kyllä pitää yrittää" jne vaan lisää entuudestaan sitä ahdistusta mikä siitä touhusta tuli. Todella pitkään ainakin tulen miettimään asiaa aikanaan, sitten kun se on ajankohtaista.
 
Oletko koskaan ajatellut mahdollisia syitä, jotka tekevät imettämisestä vastenmielisen ja ahdistavan? Jokainen tehköön lopulta oman päätöksen lapsensa ruokkimisesta.
 
Mä en aio imettää tätä kolmatta. Kahden kanssa yritin mutta sisäänpäin kääntyneillä rinnanpäillä ei imetetä, ja kumin kanssa meni hermot sekä lapsella että äidillä. Nyt oon alusta asti päättänyt olla stressaamatta koko asiasta ja esitietolomakkeeseenkin laitoin etten aio imettää. Täällä meidän sairaalassa ollaan ihan vauhkoja ton imetysasian suhteen ja nyt teen asian heti selväks, ettei yksikään kätilö tule mua sen asian kanssa ahdistelemaan. Esikoisesta sai rukoilla lisämaitoa, vaikka rinnat oli verillä eikä maito ollut ees noussut vielä. Nyt otan vaikka omat korvikkeet mukaan, jos ei muu auta. Oon lisäks toivonut polikliinistä synnytystä.että pääsisin heti kotiin vauvan kanssa.
 
Kuulostaa niin tutulta! Mulla myös yksi lapsi, toista ei kyllä ole ihan lähiaikoina tulossakaan... Imetin ekaa aika pitkään, vaikka ahdistikin ja nyt jälkeenpäin ihmettelen, miksi ihmeessä tein niin??? Varsinkin, kun lopulta vihdoin ja viimein annoin itselleni luvan lopettaa koko touhun, elämäni muuttui kaikin puolin mukavammaksi. Nykyisin pelkkä ajatuskin imettämisestä tuntuu inhottavalta.
 
En mäkään aio kauaa.Esikoisen kohdalla se ei onnistunut (pumppasin),katsotaan miten menee tokan kohdalla.Aion pumpata kuitenkin jonkin aikaa jos imetys ei onnistu.Enkä mäkään anna kenenkään sekaantua asiaan,viimeks anoppi meinas aiheuttaa mulle masennuksen.Eipä aiheuta enää!
 
Niin voi, ja mulla olikin. Eka imetys yhtä takkuamista alusta asti, ja loppuikin lyhyeen. Toka imetys sujui kuin tanssi ja kesti 1 v 9 kk.

Munkin esikoisen imetys oli aivan hirveää. Ei tullut maitoa edes lääkkeen avulla ja vauva vaan laihtui ja huusi nälkäänsä, raukka. Neuvola kielsi ehdottomasti lisämaidon ja tyhmänä toteltiin. Kunnes mieheltä meni hermot, antoi vauvalle pullollisen korviketta jonka vetäisi nälkäänsä hetkessä. Ja kävi tyytyväisenä nukkumaan. Siihen loppui mun imetys.

Tokalla kerralla mun ei edes tarvinnut tehdä päätöstä, imetänkö vai en. Eipä ilmestynyt rintoihin pisaraakaan maitoa, vaikka sairaalassa istuin koneen ääressä ja annoin sen pumpata. Viikon päästä hoitajatkin sanoivat, ettei sitä maitoa taida tulla. Eikä tullut.
 

Yhteistyössä