en anna ikinä itselleni anteeksi..

[...]

Huutaminen ei ole henkistä väkivaltaa. Se voi olla, jos se on jatkuvaa ja toinen on puolustuskyvytön. Tavallinen riita ei ole henkistä väkivaltaa eikä satunnainen äänen korottaminen. Henkisen väkivallan merkkinä on valta-asema: toinen on puolustuskyvytön, ja toinen taas kiristää, haukkuu, uhkaa, huutaa, mitätöi jne.. Se, että satunnaisesti polttaa päreensä ja huutaa, ei ole henkistä väkivaltaa .

Kyllä on. Jos huudat lapsellesi niin kovaa kun ääntä lähtee, että "Nyt saa*ana hiljaa!!!" niin se on väkivaltaa.

 

[Kepsis]

Tuollaista napsahdusta, missä lasta paiskotaan lattialle ja raahataan ympäriinsä ei tapahdu "yllättävän monille". Moni hakee apua siinä vaiheessa, kun asiat ovat vielä ajatuksen tasolla tai kohdistuu vaikka esineisiin. En ole sanonut, että ap:n teko on anteeksiantamaton. Mutta suoranainen puolustelu ja vähättely "ei ole pahoinpitelyä" on järkyttävää.

Anteeksi vaan "asiantuntija" mutta henkinen sekä fyysinen ei-toivottu käytös on tässä maassa erittäin yleistä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta täydelliseen tukiverkostoon tai tukevaan kumppaniin.

Tämä palsta ei todellakaan ole mikään mittari sen suhteen että lasketaan kommenttien perusteella kuka on hyvä ja kuka huono vanhempi, sitä varten pitää mennä ihan tuonne ulos oikean elämän pariin sosiaaliviranomaisten läheisyyteen.

Nimimerkillä. Lapsena pahoinpidelty, monet asiat vierestä sekä paikan päällä nähnyt.

 

[lyhytpinnainen]

no otapas nyt rauhallisesti.
jokainen vanhempi hermostuu välillä lapsiinsa. ei tässä ole mielestäni kyse mistään pahoinpitelystä.

Ei vain, otetaan päästä kiinni ja heitetään lattiaan noin pieni. No, aikanaan kun omia lapsia odottaa, saa nuo iskevät alitajunnasta mieleen ja ahdistuu, masentuu. Niitä ne ovat ja näitä on paljon, nyt kun niitä alettu selvitellä, vanhemmalla ikäluokalla selvittämättä. Aikaisin sairaseläkkeellä olevia ahdistenuiduudesta tai psykosomaattisista oireista.

 

[Chala]

Fyysinen pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö rikkoo koskemattomuutta (tiesittehän muuten, että lapsi tuntee arvonsa myös ruumiinsa kautta ja huono itsetunto aikuisena voi johtua myös siitä, että lapsen koskemattomuutta on rikottu?) ja on lapselle käsittämätöntä ja eri asia kuin huutaminen. Lapsihan muodostaa käsitystä itsestä myös fyysisyyden kautta (jo vauvana). Jos ette näe eroa huutamisella ja fyysisellä pahoinpitelyllä, niin sille en voi mitään. Ihan oman vanhemmuudenkin takia kannattaa kuitenkin tutustua siihen, mitä väkivalta aiheuttaa. Jopa yksikin episodi voi aiheuttaa trauman. Ettekö näe itse eroa sillä, huutaako miehenne teille vai vetääkö litsarin?

Kaikilla menee hermot, kaikki raivostuu. Lapseen sitä ei koskaan, ei missään tilanteessa, pitäisi purkaa väkivallan muodossa. Lapsi on herkkä, ja koska sanoja ei vielä kunnolla ole kuten aikuisilla, ei asiaa voi käsitellä hänen kanssa.

Te saatte väittää vastaan ihan vapaasti. Olen perehtynyt aiheeseen enemmän kuin "mutu-tuntumalla". Alunperin en olisi edes vastannut tähän ketjuun, mutta en voinut uskoa silmiäni, kun ap:n tekemä asia kuitattiin "ei ole pahoinpitelyä, ei ole lapsen mielestä paha juttu".

Huomaatko miten sodit omia sanojasi vastaan omilla jutuillasi? Jotenkin tosi ristiriitainen tyyppi Vankka ammattilaisuutesi ei ihan pääse läpi teksteistäsi, luulisi sinunkin ymmärtävän että kun valtasuhdetta ja vanhemman auktoriteettia käytetään väärin ja uhataan lasta ihan vain koskematta mutta fyysisesti uhkaavalla käytöksellä ja lisäksi huudetaan ja meltotaan, on se lapselle todella pelottavaa ja se voi olla lapselle huomattavasti pahempi tilanne kuin esim. tukistus joka on kuitenkin laitonta, toisin kuin koskematta väkivallan käyttö.

Suosittelen sinua perehtymään hieman enemmän vanhemmuuteen sekä lapsen psyykkiseen kehitykseen ja lisäksi lukemaan uudelleen ketjun kirjoitukset, ajatuksella tällä kertaa, ja katsomaan missä niissä sanotaan "ei ole pahoinpitelyä, ei ole lapsen mielestä paha juttu".

Olet ilmeisesti itse lapsena kokenut jonkinasteista fyysistä väkivaltaa kun reagoit niin voimakkaasti ja tunteella, siihenkin kannattaisi ehkä hakea apua ettei vain kierre jatku omien lasten kanssa jos sellaisia saat, käytösmallithan periytyvät jos ongelmiaan ei käsittele. Mutta kaikkea hyvää sinulle jatkossa

 

["Kenguru"]

Tuollaista napsahdusta, missä lasta paiskotaan lattialle ja raahataan ympäriinsä ei tapahdu "yllättävän monille". Moni hakee apua siinä vaiheessa, kun asiat ovat vielä ajatuksen tasolla tai kohdistuu vaikka esineisiin. En ole sanonut, että ap:n teko on anteeksiantamaton. Mutta suoranainen puolustelu ja vähättely "ei ole pahoinpitelyä" on järkyttävää.

Kyllä tapahtuu yllättävän monille. Ei tietenkään juuri tuossa muodossa kun ap:lle, eikä useimmille varmasti noin rajusti, mutta itse en tunne montaakaan äitiä, joka ei joskus olisi purrut hammasta kovastikin lasten ollessa pieniä. Yksi heilutti vihaisesti vaunuja ylös alas kun vauva huusi ja huusi (äiti kertoi tämän kauhistellen omaa reaktiotaan), yksi laittoi hieman kovakouraisesti tuttia yksivuotiaan suuhun kun vieläkin heräili tunnin välein yöllä, ja löi äiti herätessään löi varpaansa sängynjalkaan (tosiaan n. vuoden unettomien öiden jälkeen) ja tämän kertoi myös häveten ja kauhistellen omaa tekoaan. ym. ym. ym. Kyllä noita riittää.
En missään tapauksessa vähättele ap:n tekoa, mutta eipä vähättele ap:kaan. Ei minulla ole mitään tarvetta tai oikeutta tuomita häntä. Kyllä hän itse oman tekonsa ymmärtää, eikä tullut tänne palstalle raipan iskuja varten, vaan pyytämään apua ja neuvoja.

 

["vierailija"]

Mulle tuli tästä tosi paha mieli sekä äidin, että lapsen puolesta. Ap, sun on nyt pakko purkaa univelkaasi, ettei tilanne vaan pääse toistumaan. Tehtyä ei enää saa tekemättömäksi. Onko lapsi kunnossa? Nukkuisitko paremmin, jos otat öisin vauvan viereen nukkumaan? Tällöin sun ei ainakaan tarvitse nousta mihinkään imettämään ja imetyshormonit auttavat nukahtamaan nopeammin. Pystyisitkö nukkumaan päivällä vauvan ja taaperon kanssa yhtä aikaa, vaikka kaikki kolme samassa sängyssä? Tsemppiä teille!

 

[Kerpele]

Ei vain, otetaan päästä kiinni ja heitetään lattiaan noin pieni. No, aikanaan kun omia lapsia odottaa, saa nuo iskevät alitajunnasta mieleen ja ahdistuu, masentuu. Niitä ne ovat ja näitä on paljon, nyt kun niitä alettu selvitellä, vanhemmalla ikäluokalla selvittämättä. Aikaisin sairaseläkkeellä olevia ahdistenuiduudesta tai psykosomaattisista oireista.

Juu, kyllä se siitä yhdestä kerrasta varmasti sairastuu ties mihin mt-ongelmiin.. Hei haloo?!? Tässä on kyse yhdestä kerrasta, ja siitä että äiti myöntää tekonsa ! Varmasti jos lasta alkaa tämä tapahtuma ahdistaa enemmän, äiti tukee ja juttelee asiasta.

Vanhemman ikäluokan ongelmat on nimenomaan siinä että silloin lasten systemaattinen alistus oli sallittua, jopa suotavaa jos lasta ei muuten kuriin saatu. Ei liity muuten mitenkään tähän aiheeseen.

 

[h-h-h-h]

Totta kai huutaminen voi olla pelottavaa. Mutta ei ole rikos, eikä aiheuta traumaa, jos äiti huutaa vaikka "perkele lopeta se tavaroiden viskominen". Se aiheuttaa, jos paiskaat lapsen päästä lattialle, karjut, raahaat lapsen huoneeseen.

Saatte vapaasti olla eri mieltä ja paiskoa lapsiannekin, enhän minä sille mitään voi.

Mutta Chala, minusta on niin naurettavaa kun tuolla yhdessä ketjussa syyllistät jotain röökiäitiä/isiä "kuinka pian tupakalta tulon jälkeen höngit samassa tilassa lasten kanssa" ja sitten tämän ketjun ap:ta ei saa syyllistää. Mikä logiikka, Chala? Lasten etu taas, vai? Miten sinä valikoit asiat joista syyllistät, jos fyysinen pahoinpitely ei sitä ole? Minä en ole kertaakaan haukkunut sinua, enkä ap:ta, vaan olen puhunut väkivallasta ja trauman syntymisestä ja vastannut teille puolustelijoille. Sinä sen sijaan päälle sylkien menet henkilökohtaisuuksiin. Miksi aiheuttaa niin paljon vihaa, jos puhuu siitä, mitä yksikin tuollainen episodi voi aiheuttaa?

 

[Kepsis]

Juu, kyllä se siitä yhdestä kerrasta varmasti sairastuu ties mihin mt-ongelmiin.. Hei haloo?!? Tässä on kyse yhdestä kerrasta, ja siitä että äiti myöntää tekonsa ! Varmasti jos lasta alkaa tämä tapahtuma ahdistaa enemmän, äiti tukee ja juttelee asiasta.

Vanhemman ikäluokan ongelmat on nimenomaan siinä että silloin lasten systemaattinen alistus oli sallittua, jopa suotavaa jos lasta ei muuten kuriin saatu. Ei liity muuten mitenkään tähän aiheeseen.

niiiiin fiksua tekstiä.

 

[lyhytpinnainen]

[QUOTE="h-h-h";23035625]Ei ole sama asia huutaa lapselle kuin pahoinpidellä fyysisesti. Lapsen koskemattomuuden rikkominen on väkivallassa pahinta. Lapsen omat rajat ylitetään väkivallalla. Huutaminen tai se, että isi on matkatöissä ei ole sama asia. 2-vuotiaalle ei myös mitenkään voi selittää asiaa tai "sopia" asiaa. Lapsen psyyke on herkkä. Tiedättekö, mitä koskemattomuus tarkoittaa? Lapsesta se tuntuu käsittämättömältä, kun turvallinen aikuinen kilahtaa ja pahoinpitelee. Lapsi saattaa olla hyvin pian normaali ja yrittää unohtaa traumaattisen kokemuksensa.[/QUOTE]


Pahoinpidellyllä lapsella ei joko ole reviiriä, laskee kenet vain lähelleen. Tai reviiri on niin iso, ettei sinne pääse kukaan. Olen 'kasvatuksen nojalla' pahoinpidelty, enkä voi päästää ketään lähelleni. Ensimmäisen mieheni päästin, koska halusin kotoani pois. Hyvä mies ja 17 vuotta sitä jatkui ja lapsemme saimme, mutta sitten riitti. Nyt olen niin omillani, etten voi ketään lähelleni päästään, kuin sydänystävät ja omat lapseni ja lapsenlapseni.

 

[bud]

:'( Voi pientä lapsiparkaa! Tuohan on ihan sairasta! Heittää nyt oma lapsi päästä lattialle! Mullakin on ollut jopa 5vrk:n unettomuusjakso, etten nukkunut silmäystäkään, enkä siitä huolimatta satuttanut omaa lastani. Ymmärrän kyllä, että ap on varmasti valmiiksi jo ihan rikki, mutta silti tuo on jo rikollinen teko ja jää varmasti lapsen alitajuntaan. Toivottavasti saatte apua!

 

[lyhytpinnainen]

Ei tuokaan nyt noin yksiselitteistä ole. Olen aivan varma, että lapsen kehityksen kannalta on haitallisempaa se, että hänelle huudetaan jatkuvasti vuodesta toiseen kuin se, että kerran läppäsee. Henkinen väkivalta, mitä huutaminen on, voi olla huomattavasti pahempaa ja tuhoisampaa kuin fyysinen.

Kyllä sen yhdenkin lyönnin muistaa ja uskottavuus menee, ei ole kehen luottaa, koskaa ei tiedä toistuuko. Täytyy yrittää olla kiltti. Tosi raskasta ja kurittamiseen myös usein liittyy henkinen väkivalta.

 

[Chala]

Totta kai huutaminen voi olla pelottavaa. Mutta ei ole rikos, eikä aiheuta traumaa, jos äiti huutaa vaikka "perkele lopeta se tavaroiden viskominen". Se aiheuttaa, jos paiskaat lapsen päästä lattialle, karjut, raahaat lapsen huoneeseen.

Saatte vapaasti olla eri mieltä ja paiskoa lapsiannekin, enhän minä sille mitään voi.

Mutta Chala, minusta on niin naurettavaa kun tuolla yhdessä ketjussa syyllistät jotain röökiäitiä/isiä "kuinka pian tupakalta tulon jälkeen höngit samassa tilassa lasten kanssa" ja sitten tämän ketjun ap:ta ei saa syyllistää. Mikä logiikka, Chala? Lasten etu taas, vai? Miten sinä valikoit asiat joista syyllistät, jos fyysinen pahoinpitely ei sitä ole? Minä en ole kertaakaan haukkunut sinua, enkä ap:ta, vaan olen puhunut väkivallasta ja trauman syntymisestä ja vastannut teille puolustelijoille. Sinä sen sijaan päälle sylkien menet henkilökohtaisuuksiin. Miksi aiheuttaa niin paljon vihaa, jos puhuu siitä, mitä yksikin tuollainen episodi voi aiheuttaa?

Ai minä syyllistän? Naureskellen kirjoitti tämä tupakoitsija että keneen se muka vaikuttaa, kysyin kysymyksen enkä edes nähnyt siihen missään vaiheessa vastausta. Vastasiko hän? Pitääkin etsiä esiin. Ai se oli syyllistämistä, sori en tajunnutkaan.

Miten ja missä kommentissa olen päälle sylkien mennyt henkilökohtaisuuksiin? Voitko nostaa esiin niin selvennetään toki jos et ymmärtänyt. Sä puhut väkivallasta ja trauman syntymisestä etkä tunnu ollenkaan ymmärtävän että henkinen väkivalta jota sinä niin kovin vähättelet on myös erittäin vakava väkivallan käytön muoto, siitä syntyy todella pahoja traumoja monille lapsille mutta silti se on sinulle ihan ok koska se ei ole laitonta? Herää nyt ihminen ihan oikeasti ja koita käsittää mitä yksikin sellainen episodi, saati sitten toistuvat, voi aiheuttaa.

Sä nostat esille juuri sen mikä sulle sopii ja mistä kuvittelet tietäväsi, mutta vähättelet kaiken muun. Sitten kuvittelet olevasi joku arvostettu ammattilainen vaikka et selkeästi tunnu hahmottavan kokonaisuutta, ja vielä ihmettelet ettei kommentteihisi tartuta ihaillen.

Miksi sinä otat minut silmätikuksi? Miksi sinä käyt henkilökohtaisuuksiin? Miksi sinä tunnet tarvetta nostaa esille muita ketjuja? Olenko kenties loukannut sinua jotenkin pahemminkin kun tunnut niin hyvin muistavan kommenttejani muualta? Jos ei mielipiteet käy yksiin niin se on voi voi, ellet keskustelupalstalla pysty keskustelemaan, ei ole mikään pakko tulla tänne

 

["Minävain"]

Ei vertaistukea vaan apua. Voi olla pieniä lapsia jotka eivät usko millään ennen kuin korottaa ääntä, mutta väkivallattomuudesta tulee tehdä itselle periaatepäätös. Avainsana on ennakointi. Ennakoi tilanteet, luo kestävät rutiinit ja pidä niistä kiinni. Hermot menevät monesti tietyissä tilanteissa, ennakoi. Pidä huoli että saat levättyä ja syö säännöllisesti jotta verensokeri pysyy tasaisena. Ulkoile. Jos hermo uhkaa mennä, luo siihen rutiini miten selviät esim. laske kymmeneen, poistu minuutiksi paikalta. Lasta ei saa lyödä eikä ravistella, vedä henkeä ennen kuin huudat, luo mielikuvia itsellesi joita voit käyttää jotta muistat esittää asian toisin. Hae apua omaan jaksamiseen, naapurit, tutut, sukulaiset, neuvola. Apua lastenhoitoon jotta itse saa nukuttua, levättyä. Etukäteen, jo nyt. Rutiini päivälle voi olla esim. klo 7 ylös, aamupala, pesut, pukemiset. 9 ulos. 11 sisään, lounas. 13 päiväunille, 15 välipala. 16 ulos. 1730 päivällinen 1830 puuhailua, kirjojen lukua, yhdessä pelailua tms. 1930 iltapala, pesut, pusut, pisut. 20 iltasatu, hyvää yötä. Kun olet levännyt voit miettiä tapoja toimia miten saat asiat onnistumaan, viestit perille, miten itse ymmärrät lapsia paremmin, tulet kuulluksi, jaksat kuunnella. Sylissä ei voi koskaan pitää liikaa, muista halata. Uskalla hakea apua itsellesi, kun äiti voi hyvin voivat myös lapset. Jokainen väsyy joskus, turvaa lastesi tulevaisuus pitämällä itsestäsi huolta.

 

[h-h-h-h]

Voi herranjestas. Chala, vastaan sinulle, koska sinä kävit alunperin hyvin aggressiivisesti äitiä puolustamaan ja myös minun viestiin vastasit hyökkäävästi. En esiinny täällä "arvostettuna ammattilaisena". Sanoin, että minulla on kuitenkin muutakin tieto/kokemuspohjaa kuin mutu-tuntuma. Työni puolesta olen paljon tekemisissä väkivaltateeman kanssa. En ole lastenpsykiatri, mutta tunnen kaksi sellaista. En voi käsittää väkivallan vähättelyä ja puolustelua.

Henkinen väkivalta on vakava asia juu, mutta yksittäinen äänen korottaminen lapselle ei ole sitä. En jaksa vääntää asiasta enempää. Kova tarve tuntuu olevan pahoinpitelyn vaikutusten vähättelylle. Aika moni eroaisi, jos oma mies paiskaisi lattiaan ja raahaisi käsistä jonnekin. Kun tämä kohdistuu pieneen taaperoon, on kyseessä ihan inhimillinen virhe. Tämä on kovin jännää.

 

[Phoebsi]

Kaikki kommentit luettuani jäin miettimään, että vaikka kukaan ei tunnu myöntävän että äideille kovia vaatimuksia jaksamisessa olisi, niin kyllä niitä on. Pitää jaksaa hammasta purren, koska "itsehän olet lapsesi tehnyt". Asenneilmasto on aika kylmä, kun tännekin joku kirjoittaa varmasti itkuaan pidätellen, että en jaksa tätä, en osaa enkä ymmärrä, miten mennä eteenpäin.

Sitten kun tapahtuu naps, reaktio on se, minkä tästä ketjusta voi lukea.

Minulle yksi väsynyt äiti kertoi kerran leikkipuiston laidalla, miten vaikea on saada ulkopuolista apua, kun vauva ei nuku ja esikoinen on pahimmassa uhmaiässä. Aika surkean näköisenä hän heijasi vaunuja, ja surkean näköisenä lähti kotia kohti vauvan itkiessä vaunuissa ja esikoisen itkiessä vieressä. Ei tullut mieleenkään ensimmäisenä sanoa, että mitäs teit noin pienellä ikäerolla, oma moka. Tai että sitä saa, mitä tilaa. En tiennyt mitä sanoa, ajattelin että kun näen heidät seuraavan kerran, tarjoan omaa apuani, jos hän sen uskaltaa ottaa vastaan. Vaan en ole heitä enää nähnyt. Tämä äiti tuli mieleen ap:n tekstistä. Toivon, että hänellä on kaikki hyvin, ja toivon että ap:llakin olisi ja että hän saisi apua arkeen.

On niin inhimillistä olla väsynyt, ja joskus se raja tulee vastaan kun ei enää jaksa. Ap:n raja oli tänään. Totta, että kaikilla ei napsahda mutta siitä on turha tuntea mitään ylemmyyttä kenenkään. Jos mietitään mikä kaikki voi lapselle trauman aiheuttaa, ei kukaan meistä todellakaan ole täydellinen vanhempi. Ap:lla olisi pitänyt olla joku siinä vieressä, joka olisi vaikka ottanut syliin ja lohduttanut häntä sillä hetkellä, kun tuntuu ettei enää mitään muuta kuin se napsahdus. Kaikki kolmehan heillä tarvitsevat syliä ja lohdutusta ja hyvät unet.

En osaa neuvoa sitä paikkaa josta saa apua, mutta neuvola varmaan osaa? Toivon, että ap muistaa tämän päivän siten, että tiedostaa nyt ajoissa missä raja menee. Toivon hänelle jaksamista ja uskon hänen osaavan olla lapsensa tukena nyt ja tulevaisuudessa.

 

[Phoebsi]

Chala, vastaan sinulle, koska sinä kävit alunperin hyvin aggressiivisesti äitiä puolustamaan

Jonkunhan se tarvitsee tehdä tässä maailmassa. Sekin äiti on ihminen jolla on tunteet ja rajat, myös hän tarvitsee jonkun joka puolustaa häntä.

 

[---]

Jos tämän kirjoittaja ja teon tekijä olisi ollut isä niin ei olisi paljoa ymmärrystä herunut.

 

[h-h-h-h]

AP tarvitsee apua - ja vähän äkkiä. Minusta tekoa ei pidä vähätellä eikä puolustella. Sillä todella voi olla vaikutus lapseen. AP ansaitsee kaiken avun ja tuen, mutta pahoinpitelyn tekeminen mitättömäksi tai merkittömäksi ei sitä ole, eikä edistä sen pienen taaperon elämää.

 

[erratic]

Jonkunhan se tarvitsee tehdä tässä maailmassa. Sekin äiti on ihminen jolla on tunteet ja rajat, myös hän tarvitsee jonkun joka puolustaa häntä.

Kyllä, mutta kyllä se lapsikin, joka paiskattiin päästä lattialle, tarvitsisi jonkun puolustamaan itseään koska ei siihen itse pysty.

 

[...]

Jos tämän kirjoittaja ja teon tekijä olisi ollut isä niin ei olisi paljoa ymmärrystä herunut.

No ihan varmasti olisi, jos isä olisi ollut samassa tilanteessa kuin aloittaja, eli valvonut melko pitkään. Sen sijaan jos aloittaja olisi kirjoittanut, että "yleensä olen töissä päivät ja puoliso hoitaa lapset, mutta nyt tämän kerran minä hoidin ja hermot meni, niin ihan varmasti asennoituminen olisi toinen, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Ongelma on vain siinä, että isät harvemmin valvovat niiden lasten kanssa saati että jäävät niitä kotiin hoitamaan, kun vaimo on töissä

 

[Phoebsi]

AP tarvitsee apua - ja vähän äkkiä. Minusta tekoa ei pidä vähätellä eikä puolustella. Sillä todella voi olla vaikutus lapseen. AP ansaitsee kaiken avun ja tuen, mutta pahoinpitelyn tekeminen mitättömäksi tai merkittömäksi ei sitä ole, eikä edistä sen pienen taaperon elämää.

Onko se teon puolustamista vai siihen johtaneiden seikkojen ymmärtämistä kun ei ensimmäisenä ole kauhistelemassa tapahtunutta?

 

[---]

No ihan varmasti olisi, jos isä olisi ollut samassa tilanteessa kuin aloittaja, eli valvonut melko pitkään. Sen sijaan jos aloittaja olisi kirjoittanut, että "yleensä olen töissä päivät ja puoliso hoitaa lapset, mutta nyt tämän kerran minä hoidin ja hermot meni, niin ihan varmasti asennoituminen olisi toinen, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Ongelma on vain siinä, että isät harvemmin valvovat niiden lasten kanssa saati että jäävät niitä kotiin hoitamaan, kun vaimo on töissä

Höpönlöpön. Täällä huudeltaisiin kuinka aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään itsensä ja jätä se sika ansaitset parempaa...

 

[Phoebsi]

Kyllä, mutta kyllä se lapsikin, joka paiskattiin päästä lattialle, tarvitsisi jonkun puolustamaan itseään koska ei siihen itse pysty.

Mitä tällä sitten tarkoitat? Joku hakee lapsen pois tai on hänen kanssaan 24/7 koska äiti saattaa hänen mielestään käydä uudelleen käsiksi?

Ihan varmasti jokaisesta tuntuu pahalta lapsen puolesta, mutta tämä nyt kääntyi (onneksi) näin että äitiä yritetään ymmärtää ja häntä ohjata saamaan apua jotta teko ei toistuisi.

 

[Phoebsi]

Höpönlöpön. Täällä huudeltaisiin kuinka aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään itsensä ja jätä se sika ansaitset parempaa...

Tai sitten ei. Ei mies ole sen kummempi vanhempi kuin nainenkaan. Molempia tuossa ap:n kuvailemassa elämäntilanteessa kyllä väsyttäisi.