En enää tiedä mitä tekisin tuon miehen kanssa

["Vieras"]

Esim. minun mies tuli 2viikon reissulta kotiin(meillä 2 asuntoa) niin halusi mennä samantien omaan kotiinsa, eikä tulla lastamme(2v) katsomaan!!! Olin shokissa
Itse jos olisin 2vk pois niin ryntäisin itkien lapseni luo ja haluaisin olla vain hänen kanssaan mutta mies vain totesi että kyllä sitä kerkee huomennaki näkemään..

Eli miehillä on vain niin eri näkemys asioista!
Sanohan se sulle sen, että anna sille lapselle lelu jos haluat tehä ruokaa rauhassa. Näin hän olisi tehnyt jos vauva olisi ollut hänellä sillä hetkellä... Miehet!

Huuu, kaikenlaisia suhteita se maa päällään kantaa. Näköjään.

 

["aloittaja"]

Mä luulisin, että sun mies on masentunut, tai ainakin tosi uupunut. Hän siis oikeasti tarvis jotain hengähdystä ja sitä, ettei koko ajan vaadita. Hänellä on varmaan huono omatunto ettei jaksa olla paremmin avuksi ja siksikin kiukuttelee. Kova stressi voi aiheuttaa tuollaista. Teistä kumpikin tarvisi lomaa ja ymmärrystä toiselta!

No kummasti sitä energiaa riittää harrastuksiin jne. Kaikki yöt valvoo leffoja katsellen jne. 2 viikon lomallakin oli vähän aikaa sitten.

 

["aloittaja"]

Niks kirjoitti hyvin. Voi kun olisi ollut se kristallipallo... Ja juu, näistä asioista puhuttiin ja paljon ennen kuin edes alettiin lasta yrittämään. Kieltämättä on vähän huijattu olo.

Mies tuli kotiin, oli kiukkuinen kuin mikäkin ja munhan vika kaikki on. Tuli kaikenlisäksi myöhässä ja mä myöhästyin omasta menostani (piti mennä jumpalle, mutta en sitten kerrnnytkään).

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28340450]No kummasti sitä energiaa riittää harrastuksiin jne. Kaikki yöt valvoo leffoja katsellen jne. 2 viikon lomallakin oli vähän aikaa sitten.[/QUOTE]

Sun mies ei vaan ole kiinnostunut lapsestaan. Mutta teillä on onneksi niin hyvä suhde ja kivaa yhdessä, että se ei sinua haittaa.

 

[Vastaaja]

en minä sinunkaan valitusta oikein ymmärrä. Itse äitiyslomalla vauvan kanssa, isommat lapset koululaisia. Aika käy suorastaan pitkäksi, joten kyllä tämä todellista lomailua on.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28340464]Sun mies ei vaan ole kiinnostunut lapsestaan. Mutta teillä on onneksi niin hyvä suhde ja kivaa yhdessä, että se ei sinua haittaa.[/QUOTE]

No kyllä se on kiinnostunut. Ei vaan ymmärrä että lapsi ei ole kuin kirja jonka voi ottaa halutessaan esiin. Leikkii jne lapsen kanssa, mutta tosiaan vaan silloin kun häntä huvittaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28340502]No kyllä se on kiinnostunut. Ei vaan ymmärrä että lapsi ei ole kuin kirja jonka voi ottaa halutessaan esiin. Leikkii jne lapsen kanssa, mutta tosiaan vaan silloin kun häntä huvittaa.[/QUOTE]

Kun ei ole parempaakaan tekemistä? Tosi kiinnostuneelta kyllä vaikuttaa.

 

["aloittaja"]

en minä sinunkaan valitusta oikein ymmärrä. Itse äitiyslomalla vauvan kanssa, isommat lapset koululaisia. Aika käy suorastaan pitkäksi, joten kyllä tämä todellista lomailua on.

No onhan tämä leppoista juu. Mutta silti ärsyttää kun toinen ei voi tehdä mitään perheensä eteen, ellen erikseen pyydä. Vai olisiko susta ok, jos miehesi nukkuisi/surffailisi netissä vapaapäivänsä ja sä huolehtisit kaikesta?

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28340516]No onhan tämä leppoista juu. Mutta silti ärsyttää kun toinen ei voi tehdä mitään perheensä eteen, ellen erikseen pyydä. Vai olisiko susta ok, jos miehesi nukkuisi/surffailisi netissä vapaapäivänsä ja sä huolehtisit kaikesta?[/QUOTE]

No mitä sä ajattelit asialle tehdä?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28340533]No mitä sä ajattelit asialle tehdä?[/QUOTE]

Suoraansanottuna en enää tiedä.

 

[Tepadj]

Halusiko myös mies kyseistä lasta vai olitko itse se halukas puoli?

 

["aloittaja"]

Halusiko myös mies kyseistä lasta vai olitko itse se halukas puoli?

Mies halusi ehdottomasti, mun kantani oli neutraali. En oo koskaan mitenkään perhe-elämästä haaveillut.

 

[sulla on laiska mies]

älä vaan sano että aiot hankkia lisää lapsia tuollaisen ukon kanssa? ajattelen vaan sun mielenterveyttä.

 

["Jeera"]

Mun mielestä mies teki tuossa paljonkin, hoiti lasta kun kävit lenkillä koiran kanssa ja kun kävit kaupassa? Monihan pystyy ottamaan lapsen mukaansa koiralenkille ja kaupaan, eikä tee siitä mitään numeroa.
Ja mies on ihan oikeassa, ei 11-kuukautista vauvaa tarvitse koko ajan kanniskella, jos ei ole mikään hätä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28339552]Suhde muuten toimii enkä halua rikkoa lapsemme perhettä.[/QUOTE]

Ei tuo kyllä oikein toimivalta kuulosta.

Sun tehtävästi on olla äiti lapselle, vaan ei miehelle. Totta kai miehen on osallistuttava kotiaskareisiin vaikka päävastuu kuuluisikin sinulle (mikä on luonnollisinta, jos olet terve, ja koska kerran kuitenkin olet kotosalla). Entäpä oman lapsensa hoito? Kyllä se miehellekin kuuluu, kun kerran on lapsen sinun kanssasi tehnyt. Sano miehelle, että "Mä lähden nyt lenkille" ja jätät yksinkertaisesti lapsen miehen kanssa. Silloinhan miehen on pakko hoitaa lasta. Äläkä käy missään kymmenen minuutin pyrähdyksellä, ole tunti tai puolitoista. Sullakin on oikeus omaan aikaan.

 

["aloittaja"]

Ajattelin nyt tulla päivittämään tilannetta, jos jotain kiinnostaa...

Riita meni eilen siihen pisteeseen, että mä pakkasin lapsen, koiran ja tavarat autoon ja olen nyt vanhemmillani. Tänään keskustellaan mieheni kanssa (lapsi jää vanhemmilleni) että palaanko vielä kotiin vai jäänkö tänne ja pistetään asunto myyntiin.

Mulla on aika selvät mielipiteet mitä haluan, ja jos mies ei tule niissä asioissa vastaan niin ero on ainoa vaihtoehto.

Niin ja kun joku tuolla mainitsi että monet käyvät kaupassa/koiran kanssa lenkillä lapsi mukanaan, niin ihan voin kertoa että niin teen minäkin useimmiten. Olen vaan sitä mieltä, että miehen tehtävä on osallistua perheen elämään työaikansa ulkopuolella. Äitini sanoi hyvin, että yhdessä ollaan lapsi hankittu ja yhdessä siitä kuuluu myös huolehtia. Ei se toimi niin, että minä hoidan aina vaikka ei jaksais/huvittais ja mies silloin kun hänestä siltä tuntuu.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28343810]Ajattelin nyt tulla päivittämään tilannetta, jos jotain kiinnostaa...

Riita meni eilen siihen pisteeseen, että mä pakkasin lapsen, koiran ja tavarat autoon ja olen nyt vanhemmillani. Tänään keskustellaan mieheni kanssa (lapsi jää vanhemmilleni) että palaanko vielä kotiin vai jäänkö tänne ja pistetään asunto myyntiin.

Mulla on aika selvät mielipiteet mitä haluan, ja jos mies ei tule niissä asioissa vastaan niin ero on ainoa vaihtoehto.

Niin ja kun joku tuolla mainitsi että monet käyvät kaupassa/koiran kanssa lenkillä lapsi mukanaan, niin ihan voin kertoa että niin teen minäkin useimmiten. Olen vaan sitä mieltä, että miehen tehtävä on osallistua perheen elämään työaikansa ulkopuolella. Äitini sanoi hyvin, että yhdessä ollaan lapsi hankittu ja yhdessä siitä kuuluu myös huolehtia. Ei se toimi niin, että minä hoidan aina vaikka ei jaksais/huvittais ja mies silloin kun hänestä siltä tuntuu.[/QUOTE]

Meillä kanssa ollaan saatu vääntää kättä kotitöistä, varsinkin kun käy töissä ja hoitaa lapsen tarhaanviemiset ja -haut, niin odottaa että myös toinen osallistuu kotitöihin. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun asiasta puhuttu ja joskus riidelty. Tosin meillä on ollut myös muita haasteita, ja jo pitemmän aikaa ollut kummallakin mietinnässä jatketaanko perhe-elämää vai ei. Joskus olisi hyvä jos kummallakin olisi tilaa ja aikaa miettiä rauhassa, sinulla on onneksi vanhemmat lähellä (?). Ja lapset tosiaan on yhdessä hankittu, mutta eivät kai useimmat miehet ymmärrä sitä kotona olevan työn määrää elleivät itse hoida lapsia jonkin aikaa. Siskoni mies sai tällaisen "herätyksen" ollessaan työttömänä ja hoiti 2 lasta kotona puolisen vuotta.

Voimia sinulle kun pohdit tulevaisuutta, et ole yksin tämän asian äärellä!

 

[jep,]

Minun mielestäni ap on tehnyt nyt hyvin kun alkanut miettiä, että onko tuossa suhteessa loppupelissä edes mitään järkeä. Eikä siinä kyllä sitä ole, mikäli mies ei nyt kunnolla herää todellisuuteen! Voimia ja tsemppihali sinne.

 

["aloittaja"]

Kiitos tsemppaavista kommenteista, meinasi ihan itku tulla!

Tilanne on nyt todella epäselvä, koska mieheni on kadonnut :S Kävin meidän kotona mutta hän ei siellä ollut, ja vaikutti silti että on eilen illalla häipännyt eikä ole sen jälkeen kotona käynyt.

Tosiaan mies itse pyysi tapaamista, ja pyysi myös että kävisin jossain vaiheessa pojan kanssa kotona (vanhempani asuvat siis ihan meidän lähellä). Nyt ei oo näkynyt eikä kuulunut... Kaverillensa soitin ja hän on aika huolissaan josko jotain on tapahtunut, sanoi että menee nyt illalla meillä käymään kun pääsee töistä. Sanoi myös soittavansa muille tutuille että onko joku nähnyt miestäni eilen/tänään.

Itse oon aika varma että on jossain ryyppyreissulla jonkun kaverin luona tai bongannut jonkun hoidon baarista. Tai sitten jotain on oikeesti sattunut... Ei voi tietää...

 

[taas niin tätä]

[QUOTE="aloittaja";28339598]No mä oon itse sitä mieltä, että kotona oleva vanhempi hoitaa kodin. Ei siinä ole musta mitään ongelmaa [/QUOTE]

Käsi sydämelle nyt: jos nainen olisi se työssäkäyvä, ihanko tosissaan hän ei eväänsä liikauttaisi kotitöiden suhteen iltaisin? Ja pitäisi sitä silloinkin vain reiluna?

On meinaan siitä erikoinen työnjako, että kun lapsen myötä perheen työmäärä lisääntyy, niin se jaetaan entistä epätasaisemmin. Samalla se lapsen pääasiallinen hoitaja tekee ne hommat, joten kaksi maksaa ja yksi masentuu: eihän se lusmu lorvaillessaan onnellinen ole, vaan ulkopuolinen.

Ja niinkuin tuossa edellä jo havaittiin, mistä silloin voi valittaa, jos toisen syrjäyttäminen kotivelvollisuuksista on ihan ok? Siitä kun seuraa tuo haluttomuus tehdä mitään, koska vähän tehdessään huomaa miten ulkopuolinen oikeasti on, ja se ahdistaa.

Mutta kysymyshän on marttyyreistä, eikä naisista jotka aidosti haluavat pitää miehen elävässä yhteydessä lapseensa ja perheen touhuihin. Halutaan olla hyviä enemmän kuin onnellisia.

 

[Lentokala]

Käsi sydämelle nyt: jos nainen olisi se työssäkäyvä, ihanko tosissaan hän ei eväänsä liikauttaisi kotitöiden suhteen iltaisin? Ja pitäisi sitä silloinkin vain reiluna?

Me kyllä hoidettiin kotityöt nimenomaan näin: kun mä olin kotona, tein kotityöt pääosin.
Miehen ollessa hoitovapaalla hän teki ne.

Me molemmat ollaan kyllä hoidettu lapsia aina; ollaan sitten oltu kotona tai töissä.

 

["vieras"]

Vaihtakaa rooleja: mies hoitovapaalle ja äiti työelämään. Ymmärrys kasvaa molemmin puolin.

 

[taas niin tätä]

Me kyllä hoidettiin kotityöt nimenomaan näin: kun mä olin kotona, tein kotityöt pääosin.
Miehen ollessa hoitovapaalla hän teki ne.

Me molemmat ollaan kyllä hoidettu lapsia aina; ollaan sitten oltu kotona tai töissä.

Pääosin on eri asia kuin kokonaan. Siinäkin on melkoinen ero, tekeekö 90 vai 60 prosenttia, jos tekee pääosin.

Varmasti riippuu monesta asiasta, mikä on missäkin perheessä oikeudenmukainen työnjako, ja prosenttiluku vaihtelee tilanteiden mukaan. Mutta siitä olen aikas varma, että sata nolla ei pääsääntöisesti koskaan ole se paras ratkaisu. Vaikka toiselta olisi koipi poikki ja sielu maassa, se varmaan kykenee parittamaan sukat kerta viikkoon, jos ei muuhun taivu.

Olisi kiva, jos naiset ymmärtäisi, että ei ole oikein reilua valittaa toisen osallistumattomuudesta, jos ensin tyrkkää toisen sivuraiteelle, eikä millään kykene näkemään asiassa mitään vikaa.

Pahoittelut aapeelle, joka vissiin nyt miettii tulenpalavampia kysymyksiä kuin viisastelua heidän huoltosuhteesta. Mutta väitän silti, että tämä kotitöiden tekeminen yksin voi olla isossa roolissa heidän onnettomuudessaan. Siitä alkaa miehen ylpistyminen ja vieraantuminen.

 

[Lentokala]

Pääosin on eri asia kuin kokonaan. Siinäkin on melkoinen ero, tekeekö 90 vai 60 prosenttia, jos tekee pääosin.

Niin no..mä lasken kotitöiksi auton renkaanvaihdot, kodin pikkukorjaukset sun muut ja jouduin toki myöntään etten tehnyt niitä kotona ollessani enkä töissä käydessäni.
Mä myös tykkään ruuanlaitosta, jotta tein jonkin verran ruokaa vaikka mies oli hoitovapaalla.
Se vaan esimerkkinä miksi kirjoitin pääosin.

Tuskin näitä 100% vs 0% perheitä ihan loputtomasti on jos kotitöihin lasketaan muukin ku siivous, ruuanlaitto ja pyykit

 

[taas niin tätä]

Niin no..mä lasken kotitöiksi auton renkaanvaihdot, kodin pikkukorjaukset sun muut ja jouduin toki myöntään etten tehnyt niitä kotona ollessani enkä töissä käydessäni.
Mä myös tykkään ruuanlaitosta, jotta tein jonkin verran ruokaa vaikka mies oli hoitovapaalla.
Se vaan esimerkkinä miksi kirjoitin pääosin.

Tuskin näitä 100% vs 0% perheitä ihan loputtomasti on jos kotitöihin lasketaan muukin ku siivous, ruuanlaitto ja pyykit

Kuitenkin täällä tosi usein esiintyy tätä näkemystä, että noin sen pitäisi mennä. Ja iso osa porukasta asuu kaupunkiluolissaan, joissa perinteisiä miestentöitä on minimaalisesti jos ollenkaan.

Ja vielä paljon enemmän on perheitä, joissa mies on jatkuvasti kiukkuinen, kun nainen ei taivu tuohon nolla-sataan. Aikuinen mies harrastaa ja juo tai pelaa teinivuosien tyyliin ja enemmänkin osoittaakseen, että hänhän ei tossun alla ole. Pakkohan se elämä on jollain täyttää, kun ei ole ollenkaan selvää se miehen rooli. Ja kun näitä isättömiä lapsia sitten tulee aina lisää, entistä harvempi mies on tilanteen tasalla.

Sitten täällä, missä naisten pitäisi ottaa tukea toisistaan ja pyrkiä etsimään reiluutta, pilkataan ja solvataan, että pitikö ottaa huono mies. Jos ei pyrkimyksenä ole jakaa ne kunnolliset tasan, niin ei ole oikein reilu veto. Haluaisin, että puhuttaisiin siitä, miten ne miehet saadaan onnellisemmille raiteille niin kauan, kun ovat vielä riittävän nuoria muuttuakseen.

Mutta siitähän ei tule mitään, kun hyveelliset sankariäidit kiillottavat kilpeään mieluummin kuin osallistuvat miesten osallistamisprojektiin. Vaikka se erottautuminen maksaisi lopulta heidän perheensä.