A
Aubrieta
Vieras
Oonko ihan kohtuuton ihminen jos en halua äitini uutta miestä synnärille käymään? Synnytän suunnitellulla sektiolla, se on jo tiedossa.
Äiti tekee kamalan suuren numeron siitä että mä sanoin sille etten halua miestä synnärille. Oonko ihan kamalan inhottava ja pikkusieluinen ihminen? Kun se EI OLE mulle mitenkään läheinen. Ja jos se sinne tulee, se lässyttää taukoamatta, täyttää koko huoneen partavedenhajulla ja "varastaa koko shown". Puuttuu epäolennaisiin. Ei "osaa olla niinku mä haluaisin" (kuulostanpa inhottavalta ja tyhmältä
.
Mä tiedän että oon silloin tosi kipeä ja tunteet pinnassa, en vaan halua sitä kokemusta että se sinne änkee. Sanoin äitille että äitin pitää voida tulla sinne yksinkin, että se on miehen ongelma jos se ei ymmärrä että se on niin vieras mies mulle etten halua sitä sinne, se on mulle liian intiimiä. Johon äiti että "no on se munkin ongelma jos siitä tulee meillä riita ja mä ainakin haluan tulla". Ja alkoi itkemään. Haloo?
Valitettavasti asia vaan on niin, että äidin uusi mies ei kuulu mun perheeseen, ja mä en koe millään lailla mieleisenä ajatusta että se tulis sinne. Höh. Menin sanomaan että jos se äitin tuleminen nyt siitä kiinni jää niin tulkoon. Mutta täytyykö mun tässä nyt sitten joustaa? Äiti on itse sanonut että miehensä on tehnyt selväksi ettei se halua että äiti käy meillä tai vaikka kahvilla vanhan työkaverinsa kanssa. Kun sen pitäis olla "hänen kanssaan". Kuulostaa tosi läheisriippuvaiselta ja lapselliseselta. Niin sitten sairaalaanko sen pitäis tulla kun onkin jotain muhun liittyvää "ekstraa"?
Ääh,ehkä mäkin teen kärpäsestä härkäsen, mutta jotenkin tää tuntuu olevan mulle joku kynnyskysymys. Mies on ihan erilainen persoona kuin kukaan mun läheinen. En jaksa kun hän tuo itseään esille joka asiassa. Mua ällöttää kun hän taputtelee äitiä takapuolelle tai kertoo jotain seksistisiä, heidän seksielämäänsä liittyviä/viittaavia vitsejä mun tai 19v pikkusiskoni aikana. En halua kuulla niistä asioista - eikä mies todellakaan käyttäydy niin esim oman, aikuisen tyttärensä läsnä ollessa. Tai mun veljeni aikana. En vaan halua ukkoa sinne, ja tiedän että hän taatusti kuvittelee tulevansa.
Ehdotin äitille että voin ihan ystävällisesti miehelle etukäteen sanoa, että ethän pahastu jos en halua sinne vieraaksi. Että olet kovin tervetullut käymään vaikka heti kun ollaan kotiuduttu, mutta ei osastolle. Sanoin myös että voihan äiti sanoa miehelle että samoin olen käyttäytynyt jokaisen vauvan kohdalla, että ei ylimääräistä miesväkeä osastolle. Mutta se ei ollenkaan käynyt äitille, "älä sano mitään..." *sniff, nyyh*. Ai että ärsyttää! Äiti on marttyyriluonne, mies draamaa rakastava, hirvittävän tunteellinen ja itsekeskeinen. Äitini ehdottomasti haluan vauvaa katsomaan, mutta miestä en.
Äiti tekee kamalan suuren numeron siitä että mä sanoin sille etten halua miestä synnärille. Oonko ihan kamalan inhottava ja pikkusieluinen ihminen? Kun se EI OLE mulle mitenkään läheinen. Ja jos se sinne tulee, se lässyttää taukoamatta, täyttää koko huoneen partavedenhajulla ja "varastaa koko shown". Puuttuu epäolennaisiin. Ei "osaa olla niinku mä haluaisin" (kuulostanpa inhottavalta ja tyhmältä
. Mä tiedän että oon silloin tosi kipeä ja tunteet pinnassa, en vaan halua sitä kokemusta että se sinne änkee. Sanoin äitille että äitin pitää voida tulla sinne yksinkin, että se on miehen ongelma jos se ei ymmärrä että se on niin vieras mies mulle etten halua sitä sinne, se on mulle liian intiimiä. Johon äiti että "no on se munkin ongelma jos siitä tulee meillä riita ja mä ainakin haluan tulla". Ja alkoi itkemään. Haloo?
Valitettavasti asia vaan on niin, että äidin uusi mies ei kuulu mun perheeseen, ja mä en koe millään lailla mieleisenä ajatusta että se tulis sinne. Höh. Menin sanomaan että jos se äitin tuleminen nyt siitä kiinni jää niin tulkoon. Mutta täytyykö mun tässä nyt sitten joustaa? Äiti on itse sanonut että miehensä on tehnyt selväksi ettei se halua että äiti käy meillä tai vaikka kahvilla vanhan työkaverinsa kanssa. Kun sen pitäis olla "hänen kanssaan". Kuulostaa tosi läheisriippuvaiselta ja lapselliseselta. Niin sitten sairaalaanko sen pitäis tulla kun onkin jotain muhun liittyvää "ekstraa"?
Ääh,ehkä mäkin teen kärpäsestä härkäsen, mutta jotenkin tää tuntuu olevan mulle joku kynnyskysymys. Mies on ihan erilainen persoona kuin kukaan mun läheinen. En jaksa kun hän tuo itseään esille joka asiassa. Mua ällöttää kun hän taputtelee äitiä takapuolelle tai kertoo jotain seksistisiä, heidän seksielämäänsä liittyviä/viittaavia vitsejä mun tai 19v pikkusiskoni aikana. En halua kuulla niistä asioista - eikä mies todellakaan käyttäydy niin esim oman, aikuisen tyttärensä läsnä ollessa. Tai mun veljeni aikana. En vaan halua ukkoa sinne, ja tiedän että hän taatusti kuvittelee tulevansa.
Ehdotin äitille että voin ihan ystävällisesti miehelle etukäteen sanoa, että ethän pahastu jos en halua sinne vieraaksi. Että olet kovin tervetullut käymään vaikka heti kun ollaan kotiuduttu, mutta ei osastolle. Sanoin myös että voihan äiti sanoa miehelle että samoin olen käyttäytynyt jokaisen vauvan kohdalla, että ei ylimääräistä miesväkeä osastolle. Mutta se ei ollenkaan käynyt äitille, "älä sano mitään..." *sniff, nyyh*. Ai että ärsyttää! Äiti on marttyyriluonne, mies draamaa rakastava, hirvittävän tunteellinen ja itsekeskeinen. Äitini ehdottomasti haluan vauvaa katsomaan, mutta miestä en.
