En halua enää mennä ystävälleni kylään.

["vieras"]

Ollaan oltu ystäväni kanssa nelisen vuotta kuin paita ja peppu, oltiin samaa aikaa raskaana, äitiyslomat vietettiin lähes jokapäivä yhdessä. Hänen lapsensa on omaani kuukauden vanhempi.
Ystäväni on lähtenyt jo töihin ja hänen lapsensa hoidossa, omaani hoidan vielä kotona. Tytöt ovat 2 vuotiaita.
Viime aikoina ystäväni lapsi on alkanut käyttäytymään todella väkivaltaisesti minun lastani kohtaan. Repii, potkii, tönii, puree, vetää hiuksista. Leikkimisestä ei tule mitään, aina tulee riita. Lapseni on nykyään aina ruhjeilla kun tulemme kotiin
Oma tyttöni ei nykyään lähde kylään innoissaan, kun alkaa heti kertomaan miten kaverini lapsi sitten kuitenkin tönii häntä.
Eniten ärsyttää ystäväni asenne, kieltää kyllä lastansa, mutta kun lapsi pyytää anteeksi puremisen tms jälkeen,kehuu perään, ja lapsi sitten tietenkin menee ja puree uudestaan, että saisi pyytää anteeksi..... ja saisi kehuja.
Olen yrittäny puhua asiasta mutta oikeastaan tuloksetta, muutosta ei ole tapahtunut...

Mitä muuta voisin tehdä? En halua mennä paikkaan missä lastani vaan rökitetään, ja lapseni ei nauti enää siellä olosta. Silti harmittaa, kun tämä ystävä on edelleen todella tärkeä minulle ja viihdymme yhdessä. Pelottaa että välimme menevät pian tämän asian takia.

Tiedän että monilla lapsilla tulee tuollainen "väkivaltanen" vaihe... mutta ei tämä kivaa ole, auttakaa...

 

["totuus on"]

Kerrot asiasta suoraan ystävällesi ja toivot ystävyytenne jatkuvan kaikesta huolimatta, mutta vaikka sitten niin, että sinä suojelet omaa lastasi, etkä vie lasta toisen kiusattavaksi?
Tai sitten kerrot, että tulette kylään vasta sitten kun kaverin lapsi osaa oikeasti käyttäytyä sillä et hyväksy sitä, että sinun lapsesi toimii harjoitteluvälineenä tuolle toiselle?

 

["Eee"]

Komennat ystäväsi lasta itse, jos ystäväsi ei komenna. Pidät vaikka kiinni, että saat erotettua hänet lapsestasi. Jos ystäväsi kysyy syytä muuttuneeseen tilanteeseen, niin kerrot avoimesti, että ette olisi voineet tulla ollenkaan, jos et toimisi näin, koska lapsesi ei halua tulla pahoinpidellyksi.

Jos te olette oikeasti ystäviä ettekä vain kavereita, niin saatte asian kyllä puhuttua selväksi.

 

["vieras"]

Sanot puhelimessa ensin ystävällesi, että lapsesi ei halua tulla koska hänen lapsensa on tätä kohtaan liian hurja. Fiksuna ihmisenä ystäväsi ottaa tästä asiasta haaviin ja puhuttelee omaa lastansa. Jos kuitenkaan seuraavalla kerralla ei ole mitään eroa havaittavissa jätät vierailun lyhyeen ja harmittelet ovella lähtiessäsi, että valitettavasti nämä vierailut ei nyt taida sujua ennen kuin hänen lapsensa rauhoittuu tai lapset ovat kumpiin kasvaneet hieman.