Toggle sidebar

En halua tätä lasta :( Taisi olla paha virhe pitää lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :`(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

:`(

Vieras
Tarina lyhykäisyydessään: tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta (olin oksennustaudissa eikä tajuttu käyttää lisäehkäisyä). kun raskaus selvisi, olin pari kuukautta tosi onnellinen. rukkasin elämäntapoja oikeaan suuntaan mutten onnistunut lopettamaan tupakointia vaikka yritin. nyt sitten ahdistaa koko raskaus. olen epäonnistunut, poltan vieläkin pari päivässä ja vihaan olomuotoani, itken kotona peiton alla enkä halua tavata ketään. tuntuu että lapsen pitäminen oli paha virhe, enkä osaa sikiötä rakastaa kuten kuuluisi. muut odottajat samassa vaiheessa vertaa mahakuvia ja puhuu rakkaistaan mutta minä tunnen vain syvää ahdistusta ja päälle aimo annoksen syyllisyyttä kun en tunne kuten kuuluisi ja en pääse tupakasta eroon. eilen haaveilen että voi kunpa pääsisi siihen oksennustautiin takaisin ja käytettäisiin lisäehkäisyä vaan ei pääse :(. en tiedä missä voisin puhua, pelkään että neuvolassa syyllistetään ja tuomitaan. mitä mun pitäisi tehdä??
 
Ei kukaan syyllistä, mutta vaikenemalla teet hallaa teille molemmille. Voit saada apua vain, jos haet sitä. Ei kukaan osaa telepatiaa. Usko tai älä, mutta tilanteesi voi helpottua paljon nykyisestä, jos vain puhut asiasta.
 
eikai se tupakka nyt loppupelissä niin KAMALAN vaarallista ole... varsinkin jos kuitenkin olet vähentänyt! ja jotkut oppii vauvaa rakastamaan vasta kun se on jo siinä sylissä
 
Voi vain rauhoita sua,kun sä kuulostat ihan niin kuin mun äidin kaveri,joka on potenut syylisyyttä,koska ennen ei ollut aborttia niin hän pelkäsi että sikiö vaurioitu kun hän tupakoi ja hän alkoi syödä myrkyä,en tiedä sen suomeks,hän söi kolme kuukautta kun luli että sikiö kuolee,ei autanut,sitten kuitenkin epäonnistuneena hän alkoi tupakoida,mutta loppujen loppuksi sai poika vauva joka on nyt yli 30v ja huh mikä komea ja tervee mies.Vaikka se on ihan erilainen tarina kuin sun,mutta kuitenkin jos sulla on syylisyyden tunne,niin voit olla ihan rauhassa,helpoa toki sanoa,mutta yritttä :hug:
 
Olen puolivälissä raskaana. en tiedä mikä johti mihinkin, masennuinko siksi koska en onnistunut lopettamaan vaikka monta kertaa yritin (silloin ajattelin että parempi se 1 kuin olla olotilassa jossa seinät kaatuu päälle) vai olisinko muutenkin masentunut/ahdistunut. nyt en halua enää ajatella koko vauvaa enkä osaa häntä rakastaa, tunnen tekeväni väärin enkä uskalla puhua asiasta kenellekään. pelkään että saan hullun leiman otsaan koska jos avaan suuni tästä niin on varma, että sieltä tulee sellainen itkun ja ahdistuksen ryöppy ettei tosikaan.. mies ei minua tue eikä ymmärrä, eikä puhu vauvasta.
 
Tupakka ei ole kaikist pahin mitä voi olla,älä ole huolissaan lainkaan ja sulla on masennus sen takia ihan ymmärretävä että kaikenlaisia syylisyyden tunteita sulla sekä se että et rakasta vauva ja varma se on sun ensimäinen ,eikö?Niin sitten häntä on vielä todella vaikea rakastaa
 
monet odottavat äidit polttaa.. niin myös minä ja monet minun ystäväni ikävä kyllä. anoppikin minua jo lohdutteli että kun hän odotti tytärtään poltti 2 askia norttia päivässä. ja lapsesta ihan terve tuli silti. itse poltin esikoista odottaessani ja hänellä on astma mutta ei voi sanoa suoraan että johtuu tupakasta vaan todennäköisesti perintotekijöistä yleensä (itsellä lievä astma ja atopinen iho) lapsi peri myös atopian. nyt odotan toista lastani enkä ole pystynyt lopettamaan vieläkään.
 
vielä tuosta neuvolasta, ei minua syyllistetty lainkaan huonoksi ihmiseksi kun poltin. tämä nykyinenkin neuvolatäti sanoi vain että sekin auttaa vauvaa jos pystyy vähänkin vähentömään tupakointia
 
Et varmasti ole ainut, joka tuntee noin. Jos et uskalla puhua kenellekään, lainaa kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja. Niistä saa vertaistukea, jota tarvitset, ja huomaat, ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Ehkä sen jälkeen on myös helpompi puhua asiasta jollekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
vielä tuosta neuvolasta, ei minua syyllistetty lainkaan huonoksi ihmiseksi kun poltin. tämä nykyinenkin neuvolatäti sanoi vain että sekin auttaa vauvaa jos pystyy vähänkin vähentömään tupakointia
Click to expand...

Juu ei minuakaan neuvolassa syylistetty, aina vaan kysy ku oli neuvola et monta suunnillee poltat päivässä ja lisäs korttii ei muuta..
Eikä äitiyspolilla lääkäritkään mitään sanoneet, paitsi kerran hymyssä suin jotain tokas ei muuta.
Ja terveen tytön sain vaikka poltinkin.
Ota yhteyttä neuvolaan ja kerro ongemistasi rohkeasti!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuuli kääntyy:
Et varmasti ole ainut, joka tuntee noin. Jos et uskalla puhua kenellekään, lainaa kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja. Niistä saa vertaistukea, jota tarvitset, ja huomaat, ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Ehkä sen jälkeen on myös helpompi puhua asiasta jollekin.
Click to expand...

Niin ja onhan netissä näit kaikkia nettihelppi juttui mihin saa kirjottaa ongelmistaan ja sit he vastailevat sielt.
 
mulla on ollu kuule ihan samat fiilikset... ja sit se et kukaa ei enää huomaa mua ku vaan vauvan.. en mäkää pidä ulkomuodostani.. enkä intoile isosta mahastani.. enkä voi sietää hössöttävää anoppiani joka puhuu sokeasta rakkaudesta lapseen.. en tunne näin vieläkään. mutta uskon että se kehittyy sitten ajan kanssa. voimia sulle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adoptoitu:
Ainahan voit antaa lapsen adoptioon ja tehdä jonkun perheen ikionnelliseksi.
Click to expand...

En halua ajatella ainakaan heti adoptiota, kun kuitenkin vielä jokin aika sitten olin niin onnellinen ja iloinen vauvasta. vähitellen valuin tähän, enkä ole yhtään oma itseni :(. nyt kun viimeinen lopetusyritys tyssäsi niin en halua edes "muistaa" olevani raskaana, ei taida olla kovin normaalia :(? kiitos teille jotka olette vastanneet! ehkä kirjoitan nimettömänä jonnekin ja kerään rohkeutta puhua neuvolassa. viime kerralla vaan esitin väkisin reipasta ja sanoin että nyt tosissani tumppaan vikan kerran tupakin ja nyt ahdistaa kovasti mennä sinne ja sanoa, etten onnistunut ja olen tosi ahdistunut :(!
 
Ajattele, miten suuri muutos äidiksi tuleminen oikeasti on ja miten jo hormonit heittelee raskausaikana. Ei ole mikään ihme, ettet ole koko ajan oma itsesi. Iloitsit kuitenkin lapsesta alussa, ja se tunne tulee varmasti vielä takaisin. Sua varmasti auttaisi paljon, jos oikeasti saisit sanottua asiasta jollekin. Kun noita juttuja vaan miettii yksinään, niin ne suurenee ja saa lopulta ihan kohtuuttomat mittasuhteet. Rohkeutta ja voimia sulle!
 
Minäkin tulin pillereistä huolimatta raskaaksi 19-vuotiaana ja ihan oikeasti mieli oli sekaisin kun mikä, ensin tilasin aikaa aborttiin, sitten peruin sen ja olin iloinen vauvasta, sitten jälleen olisin voinut vaihtaa olotilani ja raskauteni vaikka mihin muuhun. Pää tuntui olevan sekaisin kuin mikä ja mieliala vaihteli laidasta laitaan. Minulla ei ollut kyllä tuota tupakkajuttua, mutta syyllisyyttä muuten tunsin vaikka mistä. Tuntui myös ettei voinut jutella kenenkään kanssa asiasta kun pelkäsin mitä missäkin sanotaan ja ajatellaan semmoisesta. Lisäksi olin vielä häpeissäni asiasta koska omilla vanhemmilla oli vauvayritystä takana vuosikausia ja itse tulin raskaaksi vahingossa.

Ne tunteet menivät kuitenkin ohi ja vauva oli ihana, helppo ja kaikkea mitä toivoin :) Nyt tuo poika on tuossa kohta 7v ja en kyllä hetkeäkään antaisi pois. Toivottavasti saisit puhuttua miehesi kanssa asiasta, olisi varmaan aika olennainen asia että hän tukisi sinua tässä jos yhdessä meinaatte eteenpäin jatkaa. Tsemppiä sinulle kuitenkin jatkoon, kannattaa kirjoitella vaikka edes täällä netissä jos muuten tuntuu ettei asioista pysty vielä puhella.
 
Kerro ihmeessä siellä neuvolassa tunteistasi. Voit vaikka kysyä että olisiko seuraavalla kerralla enemmän aikaa sinulle sillä haluaisit puhua omista tunteistasi enemmän. Minulla on jäänyt ensimmäisestä sairaalassa olosta ja kotona olemisesta vauvan kanssa mielen päälle vaivaavia asioita ja aion puhua niistä neuvolassa lähiaikoina ettei sama toistu tässä toisessa synnytyksen jälkeisestä ajasta. Oletko koittanut kirjoittaa kirjettä ajatuksistasi? Minä aion niin tehdä ennenkuin puhun siellä mitään. Että ajatukset jäsentyvät hiukan ja voi luntata siitä sitten. Olen jo varautunut itkuun ja tunteenpurkaukseen. Näistä sisälläni vellovista ajatuksista ei tiedä kukaan joten on vaikeaa pitää ajatuksia sisälläni. Itken ja mietiskelen niitä yksikseni. (Olisiko minulla hoitamaton synnytyksenjälkeinen masennus?)Ei niitä kuitenkaan kukaan (mies)ymmärrä.Älä stressaa tupakan takia.
 
Eivät kaikki äidit ole samanlaisia. Ei kaikki nauti kasvavasta vauvamahasta ja siitä raskausajasta.
Älä ole liian ankara itsellesi! Elämänmuutos on iso, ja ainakin minulla esikoista odottaessani tunteet menivät aivan laidasta laitaan. Herkistyt parhaillaan vastaamaan vauvasi tarpeisiin :hug:
Yksin sinun ei tarvitse tuntemuksiesi kanssa olla. Ota neuvolassa asia puheeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noin oletinkin:
Eli täällä polttaa suurinosa mammoista raskauusajan.
Click to expand...

Kirjoitin tuossa ylenpänä äsken. Minä en polta enkä henk koht sitä hyväksy mutta mielestäni polttaminen on pienin paha kuten monet ovat maininneet.

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa