En haluaisi adoptoida

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Lapseton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Lapseton"

Vieras
Kun lopetimme tuloksettomat lapsettomuushoidot niin ihmiset alkoivat kannustaa meitä adoptioon, ja joka kerta kun kerroimme ettemme aio adoptioon lähteä niin tulee "kummallisia katseita". Ihmisille on jotenkin "oletus", että lapsettomat haluavat automaattisesti adoption.

Olisimme halunneet lapsen jatkamaan meitä biologisesti, mutta se vain ei ollut meille mahdollista. Vikaa on molemmissa, emme halua muiden soluja. Me lopumme tähän. Adoptio tuntuisi samalta kuin feikkilaukun ostaminen kun ei voi ole varaa ostaa oikeaa. Emme ole erityisen lapsirakkaita, mutta olisimme halunneet OMAN lapsen. Lapsen, joka olisi ollut osa meitä. Adoptiolapsi on osa jota kuta toista.

Tuntuu epäreilulta, että lapsettomien oletetaan olevan superlapsirakkaita jotka haluavat vain minkä tahansa lapsen mistä tahansa. Ei niin ole. On meitäkin, joita adoptio ei kiinnosta.
 
Olen samaa mieltä. Lapsen adoptoiminen on ihan erillinen asiansa, jota ei voi ajatella biolapsen "korvaajana". Adoptiolapsella on oikeus tulla perheeseen omana itsenään, odotettuna ja kaivattuna eikä siksi, kun lapsen adoptoiminen jotenkin ympäristön mielestä kuuluu asiaan. Toivottavasti lähiympäristössäsi pian mielenkiinto laantuu tämän aiheen ympärillä.. Olen samassa tilanteessa siinä, että meilläkin on lopetettu tuloksettomat lapsettomuushoidot. Meillä on menossa adoptio-odotus, mutta ymmärrän tämän olevan niin iso asia, että on täysin jokaisen oma asia lähteekö tähän.
 
Minua ärsyttää kun moni kuvittelee, että adoptoida voi tuosta vain ja kuka vain. Meillä myös pitkään jatkuneet hoidot takana, tosin tulos oli toivottu. Kuitenkin ennen hoitoihin lähtemistä mietimme adoptiota, mutta kaikkien (paitis Suomen, jossa älyttömän pitkät jonot) maiden kohdalla kriteereissä oli ainakin yksi kohta jota emme täyttänne: Emme kuulu mihinkään kristilliseen seurakuntaan, emme ole naimisissa/olleet viittä vuotta naimisissa (yhdessä olemme kyllä asuneet reilu 9 vuotta), miehelläni on diabetes.

Moni ehdotti meillekin adoptiota mutta kun kerroin, että olemme harkinneet mutta emme kelpaa adoptiovanhemmiksi moni hämmentyi todella pahasti. Olemme kuitenkin toivoneet pitkään lasta, olleet pitkään yhdessä kummallakin hyvät vakituiset työpaikat, omistusasunto lastenhuoneineen ja pihoineen "hyvältä" alueelta jne.
 
  • Tykkää
Reactions: waninka
Eikös se ole väärä lähtökohtakin adoptiolle että "vain" itse haluaisi saada lapsen? Sen sijaan pitää haluta tarjota jollekin lapselle koti ja perhe tjms.

Olen ainan ihmetellyt kun tarjotaan lapsettomuuteen adoptiota yhtä hyvänä vaihtoehtona, tai jopa itsestään selvänä mahdollisuutena.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
No tietenkään et adoptoi yhtään mitään etkä varsinkaan ketään, kun ajatusmaailmasi kerran on tuo. Jos haluatte lapsen jatkavan vain biologista perimäänne, ettekä usko teillä olevan minkäänlaista muuta jätettävää maailmaan (eikä tosiaan ehkä olekaan), niin eihän se adoptio silloin tosiaankaan ole teidän vaihtoehto. Teette aivan oikein, kun ette adoptoi.

(Ja ehkä erittäin onnellista, ettette muutenkaan jatku.)
 
Hyvä että ette edes harkitse adoptiota, kun lähdette tuolla asenteella.

Millä ihmeen asenteella? Pitäisikö jokaisen lapsettoman haluta automaattisesti adoptoida? Eikö silloin myös yksilapsisen perheen vanhempien pitäis adoptoida? Tai ylipäänsä jokaisen, jolla olis siihen rahaa? Ihan outoa alkaa syytellä, jos joku lapseton ei halua adoptoida! Itse en todellakaan olis adoptoinut, jos meille ei olis biologisia lapsia suotu, liian kova ruljanssi eikä se lapsen saanti ole koskaan ollut se tarkoitus, vaan se OMAN biologisen lapsen saantu.
 
Niin minäkin.

t: adoptoitu

Ihan mielenkiinnosta; jouduitko sä lapsena kärsimään siitä jotenkin et sut on adoptoitu esim. sukulaisten taholla? Eli suhtauduttiinko suhun aidosti niin ku biologiseen lapseen?

Mä pidän itseasiassa tosi julmana sitä et tuoda afrikkalainen tai kiinalainen lapsi tänne ihmisten pällistetäväksi. Lapsi menettää kosketuksen äidinkieleen, omaan yhteisöön ja geeniperimään, ja kasvaa kulttuurissa jossa ihonvärin vuoksi tulee aina erottumaan.
 
[QUOTE="vieras";27042945]Millä ihmeen asenteella? Pitäisikö jokaisen lapsettoman haluta automaattisesti adoptoida? Eikö silloin myös yksilapsisen perheen vanhempien pitäis adoptoida? Tai ylipäänsä jokaisen, jolla olis siihen rahaa? Ihan outoa alkaa syytellä, jos joku lapseton ei halua adoptoida! Itse en todellakaan olis adoptoinut, jos meille ei olis biologisia lapsia suotu, liian kova ruljanssi eikä se lapsen saanti ole koskaan ollut se tarkoitus, vaan se OMAN biologisen lapsen saantu.[/QUOTE]

Ei, vaan jos asenne on, että adoptoitu lapsi on vain korvike, ei silloin kannata adoptoida. On mielestäni hyvä asia, että ap on ymmärtänyt sen ja pysyy kannassaan eikä adotoi vain siksi että muut odottavat sitä. Adoptio ei vain sovi kaikille.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Ymmärrä sua.

Meillä myös monta vuotta lapsettomuushoitoja takana. Adoptio mietinnässä. On vain todella vaikea luopua siitä ajatuksesta, että ei saa olla raskaana ja synnyttää, tuntea lasta syntymästä asti.

Jokaisella adoptoidulla lapsella on taustalla hylkäämisen kokemus, joka tulee ilmi lapsen kasvaessa tavalla taikka toisella. Arveluttaa, miten niistä oireista selviäsi. Tulisiko lapsesta tasapainoinen minun kasvattamanani, joka en ole biologinen äiti?

Tuohon aiheeseen liittyy niin paljon pohdittavaa. Onneksi, se ei ole niin helppoa, että "adoptoikaa lapsi".
 
Ei, vaan jos asenne on, että adoptoitu lapsi on vain korvike, ei silloin kannata adoptoida. On mielestäni hyvä asia, että ap on ymmärtänyt sen ja pysyy kannassaan eikä adotoi vain siksi että muut odottavat sitä. Adoptio ei vain sovi kaikille.

No eihän aloittajalla ole sitä asennetta, vaan niillä jotka kyselee että kai te nyt meinaatte adoptoida kun ei omia lapsia tule! Oletko nyt ihan kartalla?
 
  • Tykkää
Reactions: neljäs_tulossa
Ihan mielenkiinnosta; jouduitko sä lapsena kärsimään siitä jotenkin et sut on adoptoitu esim. sukulaisten taholla? Eli suhtauduttiinko suhun aidosti niin ku biologiseen lapseen?

Mä pidän itseasiassa tosi julmana sitä et tuoda afrikkalainen tai kiinalainen lapsi tänne ihmisten pällistetäväksi. Lapsi menettää kosketuksen äidinkieleen, omaan yhteisöön ja geeniperimään, ja kasvaa kulttuurissa jossa ihonvärin vuoksi tulee aina erottumaan.

julmaa on jättää ne sinne lastenkotiin
 
[QUOTE="vieras";27042966]No eihän aloittajalla ole sitä asennetta, vaan niillä jotka kyselee että kai te nyt meinaatte adoptoida kun ei omia lapsia tule! Oletko nyt ihan kartalla?[/QUOTE]

Olen, ap vertasi adoptio lasta halpaan laukkuun, joten seleästi hänellä on negatiivinen asenne adoptiota kohtaan.
 
Eikös se ole väärä lähtökohtakin adoptiolle että "vain" itse haluaisi saada lapsen? Sen sijaan pitää haluta tarjota jollekin lapselle koti ja perhe tjms.

Olen ainan ihmetellyt kun tarjotaan lapsettomuuteen adoptiota yhtä hyvänä vaihtoehtona, tai jopa itsestään selvänä mahdollisuutena.

Pakko oikaista adoptioneuvonnan läpikäyneenä. Adoption syy pitää nimenomaan olla se että haluaa oman lapsen adoption kautta. Ne jotka haluaa antaa lapselle kodin ja perheen karsitaan pois.
Lapsen kannalta toki tarkoitus on saada hyvä koti ja perhe, ja siksi adoptiosta vastaavat viranomaiset tutkivat ketkä vanhemmat kenelle lapselle parhaat olot pystyy tarjoamaan. Mutta vanhemmilla auttaminen ei saa olla motiivi.

Ja ap:lle, ei tietenkään pidä adoptoida jos tuntee noin. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, on hyvä ettei lähde adoptioon jostain "kun lapsettomien pitää"-tyyylisestä syystä vastoin omaa fiilistään.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Ihan mielenkiinnosta; jouduitko sä lapsena kärsimään siitä jotenkin et sut on adoptoitu esim. sukulaisten taholla? Eli suhtauduttiinko suhun aidosti niin ku biologiseen lapseen?

Mä pidän itseasiassa tosi julmana sitä et tuoda afrikkalainen tai kiinalainen lapsi tänne ihmisten pällistetäväksi. Lapsi menettää kosketuksen äidinkieleen, omaan yhteisöön ja geeniperimään, ja kasvaa kulttuurissa jossa ihonvärin vuoksi tulee aina erottumaan.

Jouduin ja ei suhtauduttu yhtä aidosti. Poikkeuksia toki oli :)

Itse olen samaa mieltä tuosta, että on traagista kun lapsi menettää kosketuksen äidinkieleen, omaan yhteisöön ja geeniperimään sekä kulttuuriin, mutta ihonvärillä ei minusta taida enää hirveästi olla Suomessakaan merkitystä.
 
[QUOTE="vieras";27043013]Pakko oikaista adoptioneuvonnan läpikäyneenä. Adoption syy pitää nimenomaan olla se että haluaa oman lapsen adoption kautta. Ne jotka haluaa antaa lapselle kodin ja perheen karsitaan pois.
Lapsen kannalta toki tarkoitus on saada hyvä koti ja perhe, ja siksi adoptiosta vastaavat viranomaiset tutkivat ketkä vanhemmat kenelle lapselle parhaat olot pystyy tarjoamaan. Mutta vanhemmilla auttaminen ei saa olla motiivi.

Ja ap:lle, ei tietenkään pidä adoptoida jos tuntee noin. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, on hyvä ettei lähde adoptioon jostain "kun lapsettomien pitää"-tyyylisestä syystä vastoin omaa fiilistään.[/QUOTE]

Selvennän vielä, eli siis jotka ikäänkuin hyväntekeväisyytenä olis adoptoimassa, tyyliin "annan köyhälle lapselle paremman elämän" on tarkoitus karsia pois. Toki lapselle pitää perhe ja koti tarjota mutta lapsi pitää haluta "itsekkäästi" ei siksi että haluaisi olla hyvä ihminen ja auttaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa

Yhteistyössä