En ikävöinyt miestäni yhtään, kun hän oli viikon reissussa

[vaimo_]

Kerran mies soitti reissunsa aikana nopean puhelun, joten eipä tainnut mieskään kaivata minua. Minä olin miehen loman aikana normaalisti töissä ja kotona pyörittämässä arkea lasten kanssa. Välillä ajattelin jopa, että on oikein helpottavaa, kun saa olla kaikessa rauhassa iltaisin, eikä tarvitse kuunnella toisen turhaa kiukuttelua. Ainoastaan talvirenkaiseen vaihtoon olisin miestä tarvinnut.

Aika surullisella tolalla on parisuhteemme tällä hetkellä. En tiedä, paraneeko vielä jossain vaiheessa edes hetkiseksi, kuten ennen on ollut tapana. Tällä hetkellä tuntuu, ettei mitään parisuhdetta ole. Ollan vain arjenpyöritysyksikkö ja siinäkin suurin osa hommista kasaantuu minulle.

Pitkä liitto takana. Lapset alakoululaisia. En usko, että vaihtamallakaan paranisi. Olen liian kyynistynyt uskoakseni ikuiseen huumaan ja satuliittoon.

 

[vierailija]

Hei toihan oli melkein kun mun kirjoittama. Minäkään en ikävöi miestäni ja on suorastaan kivaa kun saa istua illalla itsekseen lasten jo nukkuessa. Mies kyllä tekee meillä paljon kaikkea ja osallistuu arkeen tosi hyvin eli voisihan sitä sitten jossain vaiheessa ikävä tulla.

 

[vaimo_]

En minäkään yksinhuoltajuutta halua tai kaipaa. Mies osallistuu meilläkin arkeen kohtuullisen hyvin. Tekee ruokaa, pesee pyykkiä, leikkaa ruohon, osallistuu harrastuskuskauksiin ja lasten lääkäri- yms. vienteihin, toimii tarvittaessa lapsenvahtina, vaihtaa autonrenkaat, käy kaupassa, tekee saunapuut, hoitaa puutarhaa yms.

Työtaakkamme ei siltikään ole tasapuolinen, vaan miehellä on huomattavasti enemmän vapaa-aikaa ja vapaus lähteä omille reissuilleen ilmoitusluonteisesti. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti. Haluaisin saada yhtä paljon vapaa-aikaa ja vastuuttomuutta.

 

[Ciervo]

Tuo ikävöimättömyys nyt ei itsessään kerro välttämättä mistään, kaikki ei ikävöi samalla tavalla kuin toiset.
Itselläni esim. ei tule vielä viikossa ikävä ketään, ei edes lastani saati sitten muita läheisiä.

Mutta noin muuten tilanne kuulostaa kriisiytyneeltä, pitäisiköhän sille tehdä jotain?
Ihan ensiksi varmaan sekä omaa, että kahdenkeskistä aikaa.
Pistä hommiin se mies, ei sun tarvitse ottaa sen enempää vastuuta arjesta kuin miehenkään (ellei sitten ole joku erikoistilanne ja sovittu näin).

 

[vierailija]

Itselleni ei koskaan tule miestä ikävä, kun hän on reissussa, mutta ikävä tulee silloin jos olen itse poissa ja hän on jäänyt kotiin. Kotona osaa nauttia omasta rauhasta, mitä toisen poissaolo välillä antaa.

 

[vaimo_]

Tuo ikävöimättömyys nyt ei itsessään kerro välttämättä mistään, kaikki ei ikävöi samalla tavalla kuin toiset.
Itselläni esim. ei tule vielä viikossa ikävä ketään, ei edes lastani saati sitten muita läheisiä.

Mutta noin muuten tilanne kuulostaa kriisiytyneeltä, pitäisiköhän sille tehdä jotain?
Ihan ensiksi varmaan sekä omaa, että kahdenkeskistä aikaa.
Pistä hommiin se mies, ei sun tarvitse ottaa sen enempää vastuuta arjesta kuin miehenkään (ellei sitten ole joku erikoistilanne ja sovittu näin).

Omasta mielestää mies tekee niin paljon hommia, ettei enempää tarvitse. En pysty häntä pakottamaankaan. Pakkohan silloin minun on hommat hoidettava, koska en voi lapsia jättää heitteillekään.

Mies vain ilmoittaa lähtevänsä muutaman kerran vuodessa vajaan viikon - viikon kestäville reissuille. Sen lisäksi hänellä on usein viikonlopun kestäviä harrastusreissuja. Kaiken kukkuraksi mies on joka toisen viikon lähes täysin pelistä pois arjesta, koska tekee 2-vuorotyötä. Ei tässä muu auta kuin niellä tämä epäreilu vapaa-ajan jakaantuminen.