V
Väsynyt
Vieras
Ne kasvot jotka hän minulle näyttää, ovat niin erilaiset kuin ne, jotka muut hänestä näkevät. En jaksa, tuntuu kuin oma todellisuudentaju hämärtyisi. Hän kuvittelee, että hänellä on jokin outo määräysvalta minuun edelleen, aikuiseen lapseensa. Hän luulee voivansa tehdä minulle mitä haluaa (on jopa sanonut tämän kerran), kohdella minua miten haluaa, puhua minulle miten haluaa. Pahalta se tuntuu, kun hän kohteli ja kohtelee edelleen ystäviäni ja tuttujamme aivan eri tavalla kuin minua. Hän saa minut tuntemaan itseni huonoksi, ei halutuksi, paskaksi. Miten irrottaudun (psyykkisesti sairaan?) äitini otteesta, henkisesti?