En jaksa enää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Luovutanko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Luovutanko?

Vieras
En tiedä miksi tätä tänne kirjoitan, ehkä siinä toivossa että joku ollut vastaavanlaisessa tilanteessa tai keksii taika sanat joiden avulla jaksaa eteenpäin.

En olisi ikinä uskonut olevani tälläisessä tilanteessa. - Tälläisten ajatustenkanssa ja täysin yksin. Kulunut vuosi ollut hyvin rakas, eikä nuoruusvuodetkaan helpoimmasta päästä. Koettu on asioita joita ei moni koe koko elämänsä aikana. Mutta olen pitänyt itseäni aina melko vahvana ja jatkanut eteenpäin vaikka mitä olisi ollut vastassa. Nyt kuitenkin jo keväällä hiipi uupumus kuvioihin ja syksy pahentanut tilannetta entisestään. Koen ettei elämällä ole tarjota minulle enää mitään. En jaksa toivoa parempaa huomista, koska sitä ei luultavasti ole minulle olemassakaan. Kannan valtavaa syyllisyyttä etten ehkä ole kyennyt tarjoamaan lapselleni samanlaista vakaata elämää kuten monet äidit, jotka ovat lapsen saaneet ammatin ja vakaan parisuhteen aikaansaattelemana. Mietin olenko saannut aikaiseksi lapselle traumoja jotka vaikuttavat hänen loppuelämäänsä? Onko lapsen keskittymisvaikeudet mahdollisesti huonon kasvatuksen tulos? Olisinko voinnut estää nuo vaikeudet tai tukea häntä paremmin? Lapsi on joutunut kuuntelemaan vanhempien riitelyä, miten yksinäiseksi hän olonsa onkaan mahtanut kokea noina hetkinä? Mietin mitä jos jossain on Äiti joka osaisi olla hänelle parempi ja antaa lapselle elämän jonka hän ansaitsee?

En todellakaan tiedä miksi jokainen syksy on vaikea, tosin näin vaikeaa ei ennen ole ollutkaan. Hyvä et sängystä jaksan ylös nousta, itsestä huolehtiminen on jäännyt. Tiedän miten neuvoisin vastaavanlaisessa tilanteessa olijaa, mutta itse en niitä kykene noudattamaan vaikka järki huutaisi miten. On vaan niin paha olla, ahdistaa. En jaksaisi herätä enää aamulla. Tuntuu ettei ole ketään kelle puhua, vaikka rakkaita ja läheisiä on monta. Enkä usko että he voisivat edes auttaa. Elämä on ihan umpikujassa enkä tiedä minne menisin. Vai nukkuisinko vaan?
 
Herra siunatkoon Sinua ja varjelkoon Sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa Sinulle ja
olkoon Sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa Sinun puoleesi ja
antakoon Sinulle rauhan.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.
 
En tiedä miksi tätä tänne kirjoitan, ehkä siinä toivossa että joku ollut vastaavanlaisessa tilanteessa tai keksii taika sanat joiden avulla jaksaa eteenpäin.

En olisi ikinä uskonut olevani tälläisessä tilanteessa. - Tälläisten ajatustenkanssa ja täysin yksin. Kulunut vuosi ollut hyvin rakas, eikä nuoruusvuodetkaan helpoimmasta päästä. Koettu on asioita joita ei moni koe koko elämänsä aikana. Mutta olen pitänyt itseäni aina melko vahvana ja jatkanut eteenpäin vaikka mitä olisi ollut vastassa. Nyt kuitenkin jo keväällä hiipi uupumus kuvioihin ja syksy pahentanut tilannetta entisestään. Koen ettei elämällä ole tarjota minulle enää mitään. En jaksa toivoa parempaa huomista, koska sitä ei luultavasti ole minulle olemassakaan. Kannan valtavaa syyllisyyttä etten ehkä ole kyennyt tarjoamaan lapselleni samanlaista vakaata elämää kuten monet äidit, jotka ovat lapsen saaneet ammatin ja vakaan parisuhteen aikaansaattelemana. Mietin olenko saannut aikaiseksi lapselle traumoja jotka vaikuttavat hänen loppuelämäänsä? Onko lapsen keskittymisvaikeudet mahdollisesti huonon kasvatuksen tulos? Olisinko voinnut estää nuo vaikeudet tai tukea häntä paremmin? Lapsi on joutunut kuuntelemaan vanhempien riitelyä, miten yksinäiseksi hän olonsa onkaan mahtanut kokea noina hetkinä? Mietin mitä jos jossain on Äiti joka osaisi olla hänelle parempi ja antaa lapselle elämän jonka hän ansaitsee?

En todellakaan tiedä miksi jokainen syksy on vaikea, tosin näin vaikeaa ei ennen ole ollutkaan. Hyvä et sängystä jaksan ylös nousta, itsestä huolehtiminen on jäännyt. Tiedän miten neuvoisin vastaavanlaisessa tilanteessa olijaa, mutta itse en niitä kykene noudattamaan vaikka järki huutaisi miten. On vaan niin paha olla, ahdistaa. En jaksaisi herätä enää aamulla. Tuntuu ettei ole ketään kelle puhua, vaikka rakkaita ja läheisiä on monta. Enkä usko että he voisivat edes auttaa. Elämä on ihan umpikujassa enkä tiedä minne menisin. Vai nukkuisinko vaan?


kirjotat paljon mutta ne sanat erottaa jotka vaivaa sinua..syksy kevät. Siis väsyttää... jos et löydä lääkäristä niin sinulla netti ja tutustu muihin vaihtoehto hoitoihin. Esim. homeopatia, vyöhyketerapia, reiki ja mitä kaikkea niitä on ...tutustu .
 
Oletko ehkä kirjoittanut jollekin toisellekin palstalle tilanteestanne..? Ajattelin vaan että jos olet, niin tilanne on kieltämättä raskas, ja lapsesta vastuun kantaminen on iso asia kenelle hyvänsä, saati sitten jos on jotain ns. pielessä. Jos et ole kirjoittanut muualle tilanteesta, niin silti samat sanat. Tiedän itsekin syyllisyydentunteen, kun haluaisi kyetä paljon parempaan kuin mihin oikeasti kykenee. Voimia päivään jokaiseen!
 
Koskaan älä luovuta. Kukaan muu ei ole lapsellesi parempi äiti, kuin sinä, hänen oma äitinsä. Älä syyllistä itseäsi,sillä joka lapsella on omat ongelmansa. Ongelmatonta perhettä ei olekaan, sillä Strömssö on pelkkää tv-viihdettä, eikä oikea elämä mene ihan niin. Haluat selvästi lapsellesi parasta, joten iloitse lapsestasi, hänen hymystään ja naurustaan ja pysy hänen tukenaan.
Jos läheisillesi puhuminen tuntuu liian vaikealta, varaa aika terveyskeskuksesta/neuvolasta. Etsi apua, kunnes tunnet, että omat voimasi ovat palanneet.
Lämmin halaus ja voimia pimeään syksyyn. Syksy menee kyllä ohi ja muut vuodenajat eivät ilmeisesti niin pahoilta tunnukaan. Hyvin nukutun yönkin jälkeen ajatukset ovat varmasti positiivisempia.
 
Olen myös kamppaillut vuosikausia masennuksen kanssa, välillä on parempia aikoja ja välillä huonompia. Lapseni takia en kuitenkaan koskaan aio luovuttaa. Älä sinäkään sillä se olisi PAHINTA mitä voisit lapsellesi tehdä. Suosittelen hankkimaan ammattiapua vaikka se tuntuisi aluksi miten vaikealta ja ottamaan selvää masennuksesta sairautena. Masennuslääkitys auttaa myös pahimman yli. Jos oikeasti olet masentunut mutta haluat parantua ei se tapahdu itsekseen vaan sinun on oikeasti haettava apua! Siitä se parantuminen lähtee! Voimia!
 

Yhteistyössä