En jaksa enää käskeä miestä hoitamaan välillä vauvaa...

[melkein yh-äiti]

Mies ei oikein mielellään hoida vauvaa. Aluksi sanoi, ettei koe pärjäävänsä vauvan kanssa. Nykyään minusta tuntuu, että on vain kehtaamisesta kiinni. Vauva nyt 10kk. Mies ei mielellään syötä vauvaa, ei halua siivota kakkavaippaa, ei nukuta... Joskus leikkii ja viihdyttää, jos vauva on hyväntuulinen. Mutta kaikki "ikävät" hommat jää minulle. Vauva viihtyy selvästi enemmän minun kanssa, on minun perääni. Ja mieskin sanoo, että mitä sitä turhaan lasta huudattamaan esim. sillä, että hän nukuttaisi lapsen, kun minun kanssani lapsi nukahtaa paremmin. En enää jaksa aina vaan käskeä ja käskeä, nalkuttaa miehelle oman lapsen hoidosta! Teen siis kaiken nykyään suosiolla itse, vaikka välillä kaipaisin hengähdystaukoa ja omaa aikaa... En esim. voi illalla lähteä mihinkään, kun mies ei selviä vauvan nukutuksesta. Päivällä korkeintaan kauppareissun voin tehdä yksin. On tämä kyllä tosi raskasta välillä...

 

[letkukinttu]

entäs jos sinua ei olis, mies joutuis sitten kuitenkin hoitamaan vauvan yksin. Mites sitten kävis?

 

[vankina kotona]

Minulla on ihan sama tilanne oman vauvani kanssa. Tosin ei ole ensimmäinen lapsi ja aikaisempien kahden kanssa on ollut ihan samanlaista. Mieheni ei ole esim. vaippoja koskaan vaihtanut tälle vauvalle, tätä moni ihmettelee, mutta enpä kehtaa juuri edes kertoa kenellekään. Nyt kun keskimmäinen lapsi on 3v, hän suostuu olemaan tämän kanssa vähän aikaa kahden, mutta vaippoja ei edelleenkään mielellään tällekään vaihda. Itsekään en kauppaa pidemmälle pääse pääse tuon uuden vauvan takia. Ehkä joskus vielä helpottaa. Toista on vaikea muuttaa, ja ajattelen niin, että itsepähän olen valintani tehnyt :-/