en jaksa enää tuota miestä, mitä tehdä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jaksa enää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei jaksa enää

Vieras
mies jäi taas työttömäksi, nyt on pari kuukautta siis ollu. mitään muuta se ei kotona tee kuin ruuan joka toinen päivä. kaikki, ihan kaikki jää mun huoleksi. pojan vie joskus eskariin. nyt olen laittanu sen käymään yksin kaupassa kun en jaksa kuulla sitä jatkuvaa valitusta mikä on kun se huutaa pojalle että olis hiljaa kun poika yrittää jotain sanoa.

en vaan oikeesti enää jaksa. mulla krooninen olkapää kipu ja krooninen selkäkipu (välilevyn rappeuma), ja mieheltä ei apuja tule edes kotitöihin. nytkin se makaa sängyssä ja nukkuu. välillä kattoo telkkaria ja istuu koneella.
pojalle valittaa (huutaa) ihan ihme asioista, esim jos poika ei jotain osaa.
en tiedä enää mitä teksin. keskustelemaan mies ei suostu. kun kysyy et mikä vaivaa, vastaus on en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tätä epäilen kans:
Alkuperäinen kirjoittaja ccc:
olisko masentunut?

Mun miehen masennus ilmeni ärtyneisyytenä ja raivareina. Sai masislääkkeet ja onni taas kukoistaa.

Sama juttu mun miehellä, kauan piti puhua sille järkeä, että sain sen menemään lääkäriin. Söi cipralexia 1½ vuotta, nyt jo lopettanut lääkityksen ja toistaseksi menny ihan hyvin ilman lääkkeitä.

Koita ap saada se miehes lääkäriin, varmaan tosiaan masennusta tai muuten turhautumista työttömyyden vuoksi.

 
Musta tuntuu et munkin mies kaipais jotain oikeaa apua ja ehkä sitä lääkitystäkin. Vähän sama tilanne kyllä, mies kotona työttömänä ja kotityöt, lapset jne ahdistaa. Myös sitä huutoa tulee joskus mun mielestä mitättömistä asioista. Mitään ei jaksaisi tehdä. No sitä ruokaa laittaa ja koska polttaa vie kyl käydessään sen roskiksenkin ulos, etenki jos se eteisessä odottaa viejää. Kaupassa käy mielelläänkin yksin ja oon saanu kannustettua tapaamaan kavereitaankin jonkin verran. Ehkä siitäkin on ollut apua.
Välillä ajattelee itsekin olevansa masentunut, välillä kieltää sen jyrkästi. Kai se sit on niin suuri häpeä se itselleen tunnustaa.
Harkitsee koulutukseen lähtemistä työkkärin kautta ja toivon et pääseekin, sitten kun on taas jotain muuta elämässä kuin koti, niin voisin kuvitella et auttais oloa.
Mies kyllä käy juttelemassa ammattilaisen kanssa silloin tällöin, mut se johtuu sit muusta, kuin tästä masennuksesta. Kuitenkin uskon siitäkin olevan hyötyä =)
Joskus hänellä on parempia päiviä, mikä on kyl hyvä asia, jaksaa itsekin katsoa tuota vähän paremmin. On välillä vaikea ymmärtää että toinen on "sairas", etenki kun on itse sitä mieltä ettei ole.
 

Yhteistyössä