A
"annne"
Vieras
Kirjoitin tästä jo joku toinen päivä tänne palstalle. Ei vaan maistu mikään, siis ei huvita. Tänään olen itkenyt lähes koko päivän.
Kävin aamulla neuvolassa ja taas painoa oli tullut yli 1kg/vko. Nyt on tullut jo 10kg ja mennään vasta vähän yli puolen välin. Ahdistaa. Tuntuu, etten kehtaa edes näyttäytyä missään. Rintsikat puristaa selkään makkaroita, vauvamahan alaosa on yhtä löysää, inhoan takapuoltani, koska en ole aikoihin tehnyt lihaskuntoa... Mun piti mennä tänään jumppaan, mutta enpä saanut itsestäni irti. Harkitsin, mutta en uskaltanut. Koin, että olen sinne liian ruma. Koen olevani liian ruma jopa seksiin mieheni kanssa, joten lakanoiden välissä on ollut aika hiljaista.
Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja onnekseni mieheni on saanut töitä. Pelkään silti myös epävarmuudessani tuotakin. Että kun kotona on lihava ja itkeskelevä vaimo, niin alkaa firman nuoret naiset näyttää huomattavan hyvältä miehen silmissä. Pelko on kuulemma aiheeton, mutta mies vihaa sitä, että en luota häneen. Hän ei ymmärrä, että kysymys on siitä, etten luota itseeni.
Minulla ei ole uudella paikkakunnalla ollenkaan kontakteja. En käy töissä, sillä hoidan esikoistamme kotona. Yritän tehdä kotihommat, mutta en aina jaksa. Pojan hoidan aina hyvin, kaikki muu on ihan sama.
Miehellä on omia harrastuksia monta kertaa viikossa ja mulla ei ole kuin kotona tehtäviä harrastuksia. Mies sanoo, että mun pitäisi lähteä kotoa pois, mutta en vielä ole keksinyt, että mihin lähtisin. Ei huvita lähteä mihinkään yksin. Eikä mihinkään kahvilaan kannata mennä, ettei tulisi taas syötyä vaan.
Lisäksi kun koen olevani niin yksinäinen, niin vanha tuttu syömishäiriöni on alkanut nostaa päätään. Kyseessä siis ahmimishäiriö, joka myös nostaa painoani.
En jaksa. Auttakaa.
Kävin aamulla neuvolassa ja taas painoa oli tullut yli 1kg/vko. Nyt on tullut jo 10kg ja mennään vasta vähän yli puolen välin. Ahdistaa. Tuntuu, etten kehtaa edes näyttäytyä missään. Rintsikat puristaa selkään makkaroita, vauvamahan alaosa on yhtä löysää, inhoan takapuoltani, koska en ole aikoihin tehnyt lihaskuntoa... Mun piti mennä tänään jumppaan, mutta enpä saanut itsestäni irti. Harkitsin, mutta en uskaltanut. Koin, että olen sinne liian ruma. Koen olevani liian ruma jopa seksiin mieheni kanssa, joten lakanoiden välissä on ollut aika hiljaista.
Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja onnekseni mieheni on saanut töitä. Pelkään silti myös epävarmuudessani tuotakin. Että kun kotona on lihava ja itkeskelevä vaimo, niin alkaa firman nuoret naiset näyttää huomattavan hyvältä miehen silmissä. Pelko on kuulemma aiheeton, mutta mies vihaa sitä, että en luota häneen. Hän ei ymmärrä, että kysymys on siitä, etten luota itseeni.
Minulla ei ole uudella paikkakunnalla ollenkaan kontakteja. En käy töissä, sillä hoidan esikoistamme kotona. Yritän tehdä kotihommat, mutta en aina jaksa. Pojan hoidan aina hyvin, kaikki muu on ihan sama.
Miehellä on omia harrastuksia monta kertaa viikossa ja mulla ei ole kuin kotona tehtäviä harrastuksia. Mies sanoo, että mun pitäisi lähteä kotoa pois, mutta en vielä ole keksinyt, että mihin lähtisin. Ei huvita lähteä mihinkään yksin. Eikä mihinkään kahvilaan kannata mennä, ettei tulisi taas syötyä vaan.
Lisäksi kun koen olevani niin yksinäinen, niin vanha tuttu syömishäiriöni on alkanut nostaa päätään. Kyseessä siis ahmimishäiriö, joka myös nostaa painoani.
En jaksa. Auttakaa.
aika paljon yhtäläisyyksiä omaan elämäntilanteeseen. Välillä koen asiat raskaampana, ja välillä valoisana, ja yleensä hyvinkin valoisana. On tosi vaikeaa olla kotiäiti uudella paikkakunnalla kun ei tunne ketään, ja varsinkin jos ei oikein jaksaisi alkaa hankkimaan uutta verkostoa, syystä tai toisesta. Minusta kuulostat masentuneelle, älä anna syömishäiriöllesi valtaa jos vain suinkin pystyt sen estämään. Syöt liikaa, lihot, itsetunto heikkenee, kehä on valmis. 
Itse myös kotiäitinä neljättä (???) vuotta ja kolmas tulossa...Kyllästyttää välillä niin tää homma..Vaikka omia valintojahan nää on, mut ei se silti aina niin ruusuilla tanssimista 